Venäjän WWF:n metsäohjelman johtajan Nikolai Shmatkovin artikkeli Forbes.ru-sivustolla:
Metsä on öljyn, kaasun ja sepelin kaltainen luonnonvara niin yrityksille kuin valtiovallallekin. On vain täysin unohdettu, että se on uusiutuva luonnonvara, ja että sitä voidaan ja täytyy kasvattaa.
Vuoden vaihteessa loppuu ekologian vuosi, jonka tavoitteita ei ole täysin saavutettu, ei metsäsektorilla eikä yleisesti. Toiseksi Venäjän metsälaki täyttää kymmenen vuotta. Metsälain kymmenvuotisen voimassaolon tiimoilta toteutettiin parlamentaarinen kuuleminen Duumassa viime marraskuussa. Vielä ei ole tiedossa, millaisia päätöksiä kuulemisen johdosta tehdään ja tulevatko ne parantamaan metsäsektorin tilaa.
Uuden vuoden aatto on perinteinen yhteenvedon aika – valitettavasti tulos ei ole tyydyttävä
Tämänhetkiselle metsätalouden tilanteelle on ominaista tehokkaan rahoitusjärjestelmän puuttuminen. Metsätalouden päätehtävä on kasvattaa puuta metsäteollisuusyrityksille ja huolehtia arvokkaista metsäalueista. Rahoitukseen ei kuitenkaan vaikuta, kasvaako metsä hyvin vai huonosti. Metsätalous on tiukasti sidoksissa tukiin ja niiden jakamisessa tärkeintä on, kuinka hyvä tuttu tuen jakaja on tuen saajalle.
Lisäksi Venäjältä puuttuu investointisuojalaki. Tämä vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin metsään liittyviin investointeihin – metsänuudistamiseen, taimikonhoitoon sekä metsäteiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Lisäksi metsävaroihin, metsänkäyttöön ja metsien hallintoon liittyvä tieto ei ole julkista. Metsäsektorin, kuten ei minkään muunkaan taloussektorin, tehokas toiminta ei ole mahdollista ilman täyttä ja totuudenmukaista tietoa sen tilanteesta.
Yritykset ja valtiovalta suhtautuvat metsiin kuten öljyyn, kaasuun ja sepeliin, ja sen unohdetaan olevan uusiutuva luonnonvara, jota voidaan ja jota täytyy kasvattaa. Oikein hoidettuna sillä on taloudellisen merkityksen lisäksi myös monia ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia.
Maasta puuttuu toimiva mekanismi kansalaisten ja luontojärjestöjen kuulemiseen. Tästä osoituksena on muun muassa skandaalimainen prosessi, jolla metsätalousvirasto hajotti itselleen epämieluisan Julkisuusneuvoston ja valitsi uudet jäsenet salassa vastoin vakiintuneita menettelytapoja. Julkisuusneuvosto toi liian aktiivisesti esiin sen, ettei metsien tilaa koskeva tieto ollut julkista. Tapahtuma ei jäänyt huomaamatta Avoimen hallinnon* taholla, mutta neuvoston laillinen uudelleenvalinta on pitkä prosessi ja neuvoston toiminta lamaantui koko vuodeksi. Käytännössä se ei toimi vieläkään.
Luonnonsuojelun ja ekologian näkökulmasta nykyinen metsälaki ei ole tehokas. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä siitä on jopa haittaa. Metsälain kymmenen voimassaolovuoden aikana metsäsuunnittelu ja metsien suojelu ovat kuihtuneet lähes olemattomiin. Nykyisellään keinot metsän monimuotoisuuden säilyttämiseksi jäävät tehottomiksi. Joka vuosi Venäjällä menetetään noin 1,6 milj. ha koskemattomia metsiä. Osaa niistä ei edes käytetä järkevästi puunkorjuuseen, vaan 60 prosenttia hävitetään teiden tai muun infrastruktuurin alta pois. Tämä kaikki luo otolliset olosuhteet korruptiolle ja laittomille hakkuille luonnonsuojelun kannalta arvokkaimmilla alueilla, ja vaikeuttaa kaikkien metsäsektorin kehittämisestä kiinnostuneiden toimintaa niin taloudellisessa kuin ekologisessa mielessä.
Metsälain oltua 10 vuotta voimassa on edelleen epäselvää, täyttääkö se tärkeintä tehtäväänsä eli hallinnon ja taloudellisen toiminnan eriyttämistä, kun metsien hallintaa siirretään aluetasolle ja metsänvuokraajille. Kysymys on aiheellinen, vaikka vain vajaa neljännes maan metsistä on vuokrattu. Valtiollinen metsätalouden kehittämisohjelma ei käytännössä erittele vuokrattuja ja vuokraamattomia metsäalueita tai suoja- ja talousmetsiä, eikä se kannusta investoimaan metsiin metsävarallisuuden laatua parantavasti. Metsäalueiden hallinnassa ei oteta huomioon metsän käyttötarkoitusta (suoja-, talousmetsä), ja metsäsuunnitteluasiakirjat – alueen metsäsuunnitelma ja metsänhoitopiirien ohjesäännöt – jäävät pelkästään paperille.
Kun vuokralle annettu metsäala ei kasva, mutta hakkuita jatketaan ekstensiivisen metsätalouden periaatteilla, metsävarat ehtyvät katastrofaalisesti ja ekologisesti arvokkaat, vielä koskemattomat metsät ovat vaarassa. Koskemattomat metsät muodostavat neljänneksen kaikista Venäjän metsistä. Niiden suojeleminen ei vaadi taloudellisia investointeja, riittää, kun niiden käyttö estetään. Näiden alueiden säilyttäminen on mahdollista, jos luontoarvot otetaan huomioon teiden rakentamisessa.
Rahoitus metsien suojeluun paloilta, hyönteisiltä ja muilta tekijöiltä on tarpeen siellä, missä ihminen on puuttunut luonnon kiertokulkuun aloittamalla metsien hyödyntämisen ja sen vaikutus on kompensoitava. Huomion kiinnittäminen ja investointien teko jo kertaalleen hyödynnetyille alueille on taloudellisesti järkevää. Maassamme on kuitenkin perinteisesti pidetty pitkän aikavälin suunnittelua vähässä arvossa, koska huomisesta ei kukaan tiedä, ja metsästä on voinut saada nopeita voittoja.
Sääli, että metsät ovat loppumassa. Tai jopa loppuneet.
Tämä väite kuulostaa oudolta niistä, jotka ovat tottuneet kuulemaan, että Venäjällä on maailman suurimmat, loppumattomat metsävarat. Kuitenkin on jo tosiasia, että maassa vallitsee jo puupula.
Miksi metsä loppuu?
Tänä päivänä kaikilla suurilla puunjalostusyrityksillä on pulaa kohtuuhintaisesta raaka-aineesta. Sellu- ja paperitehtaiden keskimääräinen kuljetusmatka on jo ylittänyt 250 km. Keskeisin syy on taimikonhoidon puuttuminen, jonka seurauksena vähempiarvoinen lehtipuu tukahduttaa ja lopulta tappaa havupuut. Seurauksena yritykset joutuvat ottamaan käyttöön koskemattomia metsäalueita ja suojametsiä. Tämä voi ratkaista hakkuuongelman väliaikaisesti, mutta se tuhoaa arvokkaita metsäalueita lopullisesti.
Tilastojen mukaan näyttäisi siltä, että metsiä uudistetaan sama määrä kuin niitä hakataan. Vuonna 2017 metsänuudistamista tehtiin 800 000 hehtaarilla, mutta taimikonhoitoa raportoitiin tehdyksi vain 300 000 hehtaaria, joista pääosa on todellisuudessa tehty pelkästään paperilla. Tämä osoittaa, että metsiä hoidetaan ja ne kasvavat vain tilastoissa.
Epäkohtia on paljon, mutta niistä puhumisen sijaan olisi aika ottaa oppia kuluneen 10 vuoden virheistä ja tehdä jotain konkreettista asian parantamiseksi.
Kuinka tilanteeseen saataisiin parannusta?
Ensimmäiseksi, intensiivisen metsänhoidon mallin käyttöönotto ja vanhan mallin hylkääminen teollisuuden puuhuollon turvaamiseksi. Valtion metsätalousohjelma tulee muuttaa tehokkaaksi metsätalouden kehittämisen kannustimeksi. Valtion valvonta on keskitettävä metsänkasvatuksen tulosten valvontaan eikä, kuten nykyään tehdään, välivaiheiden valvontaan. Metsävarojen laatu on riippuvainen investoinneista metsänkasvatukseen ja siksi on välttämätöntä, että valtio luo kannusteita investointeihin.
Toiseksi, Kansallisen metsäperinnön luominen auttaisi säästämään ekologisesti arvokkaimmat metsät, luomaan kannustimia metsänkäyttöön ja -uudistamiseen sekä pienentämään metsänkäyttäjien taloudellisia menetyksiä vapaaehtoisesta metsien suojelusta. Tärkeää on myös ratkaista metsätalouden harjoittamiseen liittyvät kysymykset käytöstä poistetuilla maatalousmailla.
Kolmanneksi, uuden metsälainsäädännön tulisi kiinnittää enemmän huomiota metsän monimuotoisuuden säilyttämiseen. Onhan tämä metsälainkin mukaan yksi metsävarojen käytön tärkeimmistä päämääristä. Metsälain mukaan vuonna 2018 pitäisi laatia uudet alueiden metsäsuunnitelmat ja metsänhoitopiirien ohjesäännöt. Näissä ohjeissa olisi tärkeää, että kaikille Venäjän metsänhoitopiireille (lesnichestvo) olisi annettava tieteelliseen tutkimukseen perustuvat vaatimukset biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
On myös tärkeää ymmärtää, että metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen pyrkivä järjestelmä lisää Venäjän kiinnostavuutta kansainvälisillä investointimarkkinoilla ja helpottaa venäläisten tuotteiden pääsyä ekologisesti sensitiivisille markkinoille.
Neljänneksi, kaiken metsänkäyttöön ja metsien hallintoon liittyvän tiedon pitäisi olla avointa. Tämä mahdollistaisi investointien suunnittelun ja metsien tilan riippumattoman kontrollin.
Paljon työtä täytyy tehdä, jos haluamme säilyttää metsävarallisuuden ja tuoda metsäsektorin ulos umpikujasta, johon se edelleen jatkuvan ekstensiivisen metsävarojen käytön seurauksena on ajautunut.
Lähde: Forbes.ru ”В самой «лесной» державе мира закончился лес. Как это исправить?
*Kääntäjän huom: Avoin hallinto on Venäjän valtiovallan mekanismi hallinnon läpinäkyvyyden parantamiseen ja eri sidosryhmien osallistamiseen päätöksenteossa. Avoin hallinto totesi kesäkuussa 2017 metsäviraston Julkisuusneuvoston jäsenvalinnan rikkovan menettelytapoja ja otti tapauksen valvontaansa (lähde).