Maa- ja metsätalousministeriön metsäosaston projektipäällikkö Tatu Torniainen käsittelee Helsingin Sanomien artikkelissa Suomen ja Venäjän välistä metsäyhteistyötä seuraavasti:
Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoista ja monipuolista metsäalan osaamista, kun Venäjällä taas on paljon metsää ja tahtoa hyödyntää sitä nykyistä kannattavammin ja tehokkaammin. Maa- ja metsätalousministeriö ja Venäjän metsätalousvirasto ovat käynnistäneet kansallisten metsäohjelmien pohjalta strategisen yhteistyön, jonka painopisteitä ovat metsätalouden kannattavuus, metsien hallintaan liittyvät kysymykset, metsätalouden yrittäjyys ja metsätietojärjestelmät. Ajankohta maiden väliselle yhteistyölle on erinomainen: Suomen kansallinen metsästrategia päivitettiin vuodenvaihteessa, ja Venäjän metsätalouden strategista kehittämisohjelmaa ollaan parhaillaan viimeistelemässä.
Venäjän metsäohjelma keskittyy metsien monikäytön edistämiseen. Erityisesti painotetaan metsäpalojen ja laittomien hakkuiden torjuntaa sekä metsien suojelua. Lisäksi ohjelmassa tehdään pitkäjänteistä työtä metsätalouden kehittämiseksi. Toimenpiteisiin kuuluvat kansallisen metsätietokannan kehittäminen, metsätieverkoston parantaminen ja modernin korjuutekniikan käyttöönotto. Ne tarjoavat useille suomalaisille toimijoille erittäin lupaavia kaupallisen yhteistyön mahdollisuuksia. Venäjän puunkorjuumäärä on kestäviin hakkuumahdollisuuksiin nähden hyvin pieni. Sen kasvattaminen vaatii kuitenkin mittavia investointeja metsänhoitoon, infrastruktuuriin ja jalostusmahdollisuuksiin. Investointeja hidastavat puun saatavuuteen ja hintaan liittyvä epävarmuus, julkisten ja yksityisten vastuiden epäselvyys, lainsäädännön kehityksen ennakoimisen vaikeus sekä alan raskas byrokratia ja sääntely.
Raakapuun viennin osuus metsätuotteiden koko viennistä on Venäjän harjoittaman tullipolitiikan seurauksena vähentynyt parissa vuodessa kolmanneksesta neljännekseen. Tämä ei ole edistänyt toivotulla tavalla investointeja eikä parantanut metsätalouden toimintaympäristöä. Hakkuissa korjattavaa lehtipuuta on Venäjän jalostuskyvyn rajallisuuden vuoksi jäänyt markkinoiden ulkopuolelle, eivätkä yritykset ole siksi voineet järjestää puun korjuuta ja kuljetusta niin, että se loisi pohjan tuleville investoinneille. Suomessa puun arvoketjun jokaisen osan – metsänkasvatuksen sekä puun korjuun, kuljetuksen ja jatkojalostuksen – tulee olla kannattava. Lisäksi metsien arvoa halutaan kasvattaa. Investointi puuntuotantoon kasvattaa metsän arvoa, mikä kannustaa omistajaa hoitamaan sitä kestävästi. Venäjällä sen sijaan tuoton katsotaan muodostuvan ketjun loppupäässä, jalostavassa teollisuudessa, eikä metsätalouden kannattavuutta pidetä tärkeänä. Tämä on merkittävä ero pohjoismaisen ja venäläisen metsäpolitiikan välillä.
Metsätalous on ollut Venäjällä tappiollista: vuonna 2010 metsähallinnon sekä metsien hoidon ja suojelun kulut, yhteensä 585 miljoonaa euroa, ylittivät metsätalouden tulot 60 prosentilla. Osittain tästä syystä valtio ei ole osoittanut kiinnostusta investoida metsätaloutta tukevaan infrastruktuuriin. Yksityiset yritykset käyttävät valtion omistamia metsiä vuokrajärjestelmän turvin. Vuokrattu metsäalue on usein pienen yrityksen arvokkain osa. Metsän arvo ei kuitenkaan näy yrityksen pääomassa, mikä osaltaan hankaloittaa lainansaantia sekä kiristää lainaehtoja ja vaikeuttaa pääoman saantia rahamarkkinoilta. Tilanne ei kannusta investoimaan metsiin. Metsien hoitoa tehostamalla ja metsätiestöä parantamalla ala voitaisiin kuitenkin saada kannattavaksi.
Suomen ja Venäjän yhteistyötä vahvistaa Venäjän integroituminen eurooppalaisiin metsäalan järjestelmiin. Venäjä osallistui kesäkuussa Oslossa pidettyyn ministerikonferenssiin, jossa päätettiin käynnistää neuvottelut Euroopan metsäsopimuksesta.