Metsätalousviraston metsien inventoinnin ja metsien tilan arvioinnin hallintojohtaja N.N. Kashporin pitämässä esitelmässä käsitellään metsähallinnon tilannetta:
Leshozien uudistusaikaa on jäljellä puolisen vuotta. Ensi vuoden tammikuun alkuun saakka metsäluonnon suojelu, metsien suojelu tuholaisilta yms. sekä metsänuudistaminen voidaan toteuttaa ilman ao. töitä koskevaa kilpailutusmenettelyä. Vuonna 2007 leshozit voivat itse toteuttaa metsätaloustöitä, harvennushakkuista ja muista hakkuista saatavan puun myyntitulot rinnastetaan budjettivaroihin ja jaetaan metsätalouden tarpeisiin työtekijöiden ylläpito mukaan lukien. Mutta tämä loppuu 1.1.2008.
Metsälain § 19 mukaan metsäluonnon suojeluun, metsän suojeluun tuholaisilta ja metsänuudistamiseen liittyvät toimenpiteet hoitaa valtionviranomainen (vuokra-alueen ulkopuolella) tai metsänkäyttäjä (metsänvuokraaja). Tällöin valtionviranomaiset järjestävät tarjouskilpailun ao. töiden suorittamisesta. Mitkä tahansa hakkuut ovat yritystoimintaa, myös harvennus- ja hoitohakkuut. Julkisia tukia vuokrattujen metsien suojeluun ja uudistamiseen ei anneta.
Venäjän federaation subjekteihin jo muodostettujen valtionviranomaiselinten johdon kanssa käymästä keskustelusta on pääteltävissä, että monet edelleen pitävät hakkuualojen rajaamista tai metsän suojelua ja uudistamista hallinnollisena toimintana, mikä on ristiriidassa metsälain kanssa. On korostettava, että työt tekee joko metsänvuokraaja tai ne tehdään kilpailutuksen kautta, jolloin organisoijan roolissa on nimenomaan metsänhoitoalue.
Tämän lisäksi metsänhoitoalue hoitaa valvontatehtäviä, järjestää huutokauppoja, joissa myydään oikeuksia solmia metsävuokrasopimuksia tai metsän osto- ja myyntisopimuksia, jos subjektin toimeenpanovallan elin on tällaisen oikeuden metsänhoitoalueelle delegoinut, organisoi metsäpalstojen muodostamisen, kerää tietoja valtakunnallista metsärekisteriä sekä alakohtaisia tilastoja varten ja mikä tärkeintä, huolehtii metsätalouden ohjesäännön toteuttamisesta.
Ongelmallisena pidetään maatalousmetsien liittämistä metsähallintorakenteeseen. Niillä alueilla, joilla maatalousmetsät on maataseessa määritelty metsävarannon maiksi ja ne ovat läpäisseet omaisuusoikeuksien valtiollisen rekisteröinnin, on kaikki perusteet liittää ao. metsät metsänhoitoalueisiin ja puistometsiin. Mutta alueilla, joilla ao. metsät ovat edelleen maatalousmetsinä, on ne siirrettävä metsävarannon metsiin ja vasta sen jälkeen uuteen hallintokuvioon. Ilman näitä toimenpiteitä metsätalousvirasto ei voi antaa tukiaisia noille metsille eikä liittää niitä metsänhoitoalueisiin, mikä taas on omiaan pysäyttämään metsänkäytön subjektin alueella.
Metsänhoitoalueiden ja puistometsien muodostaminen on ensimmäinen ja tärkein vaihe metsien käyttöönoton organisoinnissa ja ennen kaikkea metsätalouden ohjesäännön laatimisessa. Metsätalouden ohjesääntö on metsänkäytön, metsäluonnon suojelun, metsän tuholaissuojelun ja metsänuudistamisen perusta. Ilman metsätalouden ohjesääntöä on mahdotonta suunnitella metsän käyttöönottoa, solmia metsävuokrasopimuksia ja metsän osto- ja myyntisopimuksia sekä hoitaa ja suojella metsää niin luonnon kuin tuholaistenkin suhteen. Ohjesäännön laativat subjektien valtionviranomaiset valtion budjetista myönnettyjen tukien turvin. Ohjesääntö ei ole metsätaloussuunnitelma eikä sen tekemistä varten tarvitse tehdä erillistä metsätaloussuunnitelmaa. Metsätalouden ohjesäännön voi laatia mikä tahansa organisaatio metsäsuunnitteluyritysten ohella kilpailutuksen perusteella budjettirahoituksen puitteissa.