Pietarin perinteinen metsäfoorumi järjestetään 19. kerran Pietarin Vasilinsaaren uudistetuissa konferenssitiloissa Suomenlahden rannassa 3.-4.10.2017. Tapahtuman tarjontaa on viety lähemmäksi metsätalouden kentän toimintaa, kun tänä vuonna neljännen kerran järjestettiin varsinaisia seminaaripäiviä edeltävä maastokierros Tihvinässä paikallisen metsätalous- ja puunkorjuuyhtiön vuokrametsissä. ZAO Tikhvinsky KLPH:n omistaa nykyisin amerikkalainen International Paper, jonka Svetogorskin tehtaat saavat raaka-ainetta Tihvinästä. Aiemmin kyseisen yhtiön osakkeet omisti suomalainen UPM-Kymmene, joka myi liiketoiminnan IP:lle vuonna 2012.
Venäjän uutta intensiivisen metsätalouden konseptia on lähdetty kehittämään Moskovan luonnonvarainministeriön määräyksestä vuonna 2015 ja Pietarin metsäntutkimuslaitos on toiminut asiantuntijatyön vetäjänä. Leningradin alue luetaan Venäjällä Itämeren-Valkjärven metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen (Baltisko-Belozerskaja lesotajozhnaja zona), joka on yksi viidestä vyöhykkeestä, joille yksityiskohtaisemmat metsänkäsittelyohjeistot laaditaan. Maastokeskustelussa kävi ilmi, että uusien skandinaavisia metsänhoitoperiaatteita noudattavien sääntöjen vahvistaminen noudettaviksi käytännössä on melko lähellä.
Noin 40 hengen vierailijaryhmälle Tihvinän metsäyhtiö esitteli kuutta eri käsittelykuviota. Mielenkiintoisin niistä oli kostealla maapohjalla ollut nuoren mäntymetsän kunnostuskohde, jossa 17-vuotias kuvio oli raivattu ylimääräisestä puustosta siten, että jäljelle oli jätetty 1 750 runkoa noin kymmenmetristä puuta. Kohteelle oli jätetty sekapuusto, koska hoitamattomuus oli jo tehnyt tehtävänsä luonnollisena puulajivalintana ja raivaajan osana oli jättää vain runkomuodoltaan parhaimmat yksilöt. Työn tuottavuudeksi oli kirjattu puolen hehtaarin työsuorite miestyöpäivän aikana. Omasta kokemuksesta voin todeta, että aika hyvässä kunnossa on metsätyömiehen pitänyt olla tuohon pystyäkseen.
Maastokeskusteluissa kysymyksiä nousi runkovalinnan tekijästä, tekeekö sen työmies vai erillinen työnjohto. Myöhemmän kasvatusvaiheen harvennuksissa ongelma on samanlainen kuin Suomessakin, että harvennukset jäävät liian tiheiksi ja latvukset ehtivät supistua liiaksi. Venäjän metsien käytännön ongelma on suojametsästatuksen (zaschitnye lesa) omaavien kohteiden jatkuvan kasvatuksen hakkuut. Näitä paikallinen metsämiesryhmittymä arvosteli voimakkaasti. Mitä hyötyä on jättää kookkaampia runkoja alikasvoksen sekaan myöhemmin kaadettaviksi, jos kerran niiden poiston yhteydessä alikasvoskin vaurioituu merkittävästi. Parempi olisi jättää suojametsät totaalisen suojelun alueiksi ilman hakkuutoimintaa. Jonkinlaisena kompromissina keskustelua käytiin pienimittakaavaisista avohakkuista (melkokonturnye rubki), mutta niidenkin sijoittelu maastoon ilman korjuuvaurioita voi olla haasteellista.
Keskustelu Tihvinän metsissä oli rakentavaa ja osoittaa, ettei useiden Suomen ja Venäjän välisten metsäalan kehityshankkeiden työ ole mennyt hukkaan vuosikymmenien aikana. Käytännön tasolla kehitystä ovat vauhdittaneet länsimaisten metsäyhtiöiden omistukseen siirtyneet venäläiset metsätalous- ja puunkorjuuyhtiöt. Intensiivisen metsätalouden ympäristövaikutuksetkin nähdään paikallisissa ympäristöjärjestöissä hyvinä, koska sen kautta voidaan säästää laajoja metsäalueita kokonaan hakkuiden ulkopuolelle. Ympäristöjärjestöjen osallistuminen oli tällä kertaa vähäisempää, kun Boreal Forest Platform piti samaan aikaan neljättä tapaamistaan Kanadan Edmontonissa.
Pasi Poikonen, Luke
