Lapin yliopiston uudessa julkaisussa tarkastellaan ulkomaalaisten mahdollisuuksia puunhankintaan Venäjällä lainsäädännön sekä hallinto- ja oikeuskäytännön valossa.
Tutkimuksessa käytiin läpi useiden satojen metsien käyttöä koskevien oikeusjuttujen asiakirjat. Asiakirjat paljastivat, että Venäjän metsälainsäädäntö on sekavaa, epävarmaa ja tulkinnaltaan vaihtelevaa. Puunhakkuuta harjoittava yritys joutuukin rämpimään oikeudellisessa rämeikössä.
– Metsänvuokrasopimukset eivät ole Venäjällä nimestään huolimatta sopimuksia, vaan viranomaisten yrityksille antamia lupauksia saada vuosittain hakkuulupia tietyillä alueilla. Metsänvuokrasopimusten määrä- ja hintaehdot ovat vain viitteellisiä ja ne täsmentyvät kulloistenkin lakien ja viranomaismääräysten mukaan, sanoo tutkimuksen tekijä, Venäjän oikeuden tutkimusjohtaja Leena Lehtinen.
Metsänvuokrasopimuksiin voi sisältyä myös yllättäviä ehtoja, kuten velvollisuus toimittaa puuta jonnekin ilmaiseksi tai suorittaa eri tahoille lisämaksuja tavanomaisen vuosivuokran ohella.
– Tällaiset paikalliset kilpailuehdot ovat Venäjän metsä- ja budjettilain vastaisia ja kyseenalaisia myös markkinaehtoisen puunhankinnan kannalta. Lisäksi ne tarjoavat puitteet viranomaisten lahjonnalle.
Lehtinen kiinnittää huomiota myös niihin ehtoihin, joilla rajoitetaan metsää vuokranneen yrityksen oikeuksia käyttää ja myydä hakkaamiaan puita. Myynnille on asetettu myös hintamääräyksiä.
– Menettely on ristiriidassa jopa Venäjän kilpailulainsäädännön kanssa, eikä se ole hyväksyttävää puunjalostusteollisuuden markkinaehtoisen kehittämisen kannalta, Lehtinen toteaa.
– Lainsäädännön ja muun normiston epäselvyys ei mahdollista metsänkäytön asianmukaista valvontaa yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta ja tämä koskee myös laittomia hakkuita, Lehtinen huomauttaa.
Lisätietoja: Tutkimusjohtaja Leena Lehtinen, puh. 016 341 3948, 040 511 9333
Lähde: Lapin yliopisto