Leena Lehtinen, dosentti, lakiasiaintuntija, Lakitoimisto Lex Leena Lehtinen Tmi, Tampere, lexll(at)sci.fi
3.12.2014
Venäjällä on ollut epäselvää, voidaanko metsän vuokraa koskevia riitoja ratkoa välimiesmenettelyssä (tretejskij sud). Valtion ja kunnan omistamia talousmetsiä annetaan yksityisten käyttöön pääsääntöisesti kilpailun tuloksena vuokraamalla. Metsälain mukaan metsäpalstan vuokrasopimukseen sovelletaan siviililakia, ellei metsälaissa ole muuta määrätty. Metsänvuokrasopimusta onkin pidetty siviilioikeudellisena sopimuksena ja niihin on kirjattu välimieslausekkeita, mikä on tavanomaista kaupallisissa sopimuksissa.
Pysyviä välimiesoikeuksia on Venäjällä perustettu kaupallisten järjestöjen yhteyteen, mm. Petroskoissa Metsänkäyttäjien Yhteenliittymän toimesta (Assotsiatsija lesopolzovatelej Priladožja,Pomorja i Prionežja). Se on ratkonut lukuisia metsäalan riitoja, myös metsänvuokrasopimuksiin liittyen, ja valtiolliset tuomioistuimet ovat tunnustaneet sen antamia välitystuomioita ja määrännyt niitä täytäntöönpantaviksi.
Välimiesoikeuden käyttö metsäalan riitojen ratkomisessa Venäjällä on nyttemmin käynyt kyseenalaiseksi, sillä Venäjän korkein oikeus (VAS RF) on antanut keväällä 2014 tuomion, jonka mukaan talousmetsän vuokraa koskevasta sopimuksesta johtuvaa riitaa ei voida viedä välimiesmenettelyyn. Kaupallisia asioita käsittelevä korkein oikeus (VAS RF) kumosi alioikeuden ja valitustuomioistuimen antamat päätökset, joissa oli hyväksytty välimiesoikeuden tuomio valtion omistaman metsäpalstan vuokrasopimusta koskevassa riidassa.
Kyse on Karjalan tasavallan luonnonvara- ja ekologiaministeriön ja OOO Forest-Grupp:n vuonna 2007 solmimasta metsänvuokrasopimuksesta, jonka mukaan siitä johtuvat riidat ratkaistaisiin Metsänkäyttäjien Yhteenliittymän välimiesoikeudessa. Ministeriö nosti sittemmin kanteen ko. välimiesoikeudessa vuokralaista OOO Forest-Grupp:ia vastaan häviten jutun.
Ministeriö nosti välitystuomion kumoamiskanteen Karjalan tasavallan alioikeudessa vedoten siihen, ettei riitaa olisi saanut viedä välimiesoikeuteen. Alioikeus kuitenkin katsoi, että metsänvuokrasopimus on siviilioikeudellinen sopimus, minkä vuoksi vuokranantajan ja vuokralaisen välinen riita voidaan ratkaista välimiesmenettelyssä. Ministeriö valitti ratkaisusta valitustuomioistuimeen Pietariin, joka yhtyi aliokeuden kantaan.
Karjalan tasavallan luonnonvara- ja ekologiaministeriö vei jutun korkeimpaan oikeuteen, joka kumosi alioikeuden ja valitustuomioistuimen päätökset samoin kuin välitystuomion. Korkein oikeus katsoi, ettei valtion ja kunnan omistamien metsien käyttöä koskevia sopimusriitoja voida käsitellä välimiesmenettelyssä.
Korkein oikeus perusteli kantaansa sillä, että metsäpalstan vuokraamisessa on vuokralaisen yksityisen intressin ohella mukana vahva julkinen intressi, mikä on metsälaissa määritelty seikkaperäisesti. Vuokrauksen tarkoituksena on mm. budjettivarojen kerääminen sekä metsien rationaalinen ja keskeytymätön käyttö yhteiskunnan metsiin kohdistuvien tarpeiden tyydyttämiseksi. Metsänvuokran julkisoikeudellista luonnetta osoittaa myös se, että vuokrauksen kohde on valtion tai kunnan omaisuutta ja että vuokrasopimuksen tekee hallintoviranomainen. Korkeimman oikeuden mukaan metsäpalstan vuokrauksessa on kokonaisuudessaan vahva julkisoikeudellinen intressi, minkä vuoksi metsän vuokraamiseen liittyviä riitoja ei voida käsitellä julkisuudelta salassa tapahtuvassa välimiesmenettelyssä, vaan avoimessa tuomioistuinprosessissa.