(Pohjautuu Lesnaja Gazetan artikkeliin 9.2.2010)
Laittomat hakkuut ovat Venäjällä monin paikoin yleinen ongelma. Eräs laittomien hakkuiden vastaiseen taisteluun näkyvimmin mukaan lähteneistä subjekteista on Arkangelin alue, jossa ongelman ratkaisuun on panostettu viranomaisyhteistyöllä. Laittomien hakkuiden ehkäisemiseksi perustettu komissio ja kesällä 2009 voimaan tullut alueellinen laki puutavaran kierron säätelystä ovat parantaneet tilannetta, mutta ns. metsien mustat aukot ovat edelleen Arkangelin alueella tuttu ilmiö.
Vuoden 2009 yhdentoista ensimmäisen kuukauden aikana Arkangelin alueella paljastui 630 laitonta hakkuuta, korjuumäärältään yhteensä yli 50 tuhatta kuutiometriä. Tapausten pohjalta on vireillä yhteensä 375 rikosasiaa.
Ongelman laajuudesta huolimatta metsärikoksista langetetut tuomiot ovat harvinaisia, sillä vaikka Rosleshozin satelliittivalvonta auttaakin paljastamaan laittomat hakkuut, niistä voidaan rangaista ainoastaan siinä tapauksessa, että rikollinen saadaan kiinni paikan päältä. Arkangelin alueella tilanteeseen on yritetty puuttua asettamalla metsäteille raskaan kaluston ajorajoituksia, kierrättämällä valvontapartioita metsässä ja perustamalla keskeisille tieosuuksille päiväsaikaan toimivia valvontapisteitä. Kännyköiden aikakautena toimenpiteet ovat kuitenkin johtaneet ainoastaan siihen, että laiton puutavara siirretään nyt pois metsästä valvontapartioita väistellen ja vasta valvontapisteiden sulkeuduttua.
Vahingot laittomista hakkuista eivät poistu vaikka rikos paljastuisikin. Laittomasti hakattuna takavarikoidun puun myynti on osoittautunut ongelmalliseksi, ja pitkä säilytysaika on aiheuttanut puutavaralle laatuvahinkoja. Laillisen ja laittoman raja ei ole läheskään aina selvä, sillä osa metsän vuokraajista hoitaa hakkuut alihankintana, kontrolloimatta mitenkään hakkuuyritysten toimintaa. Tällöin alihankkijalle jää mahdollisuus korjuumäärien epätarkkaan raportointiin.
Virastojen välistä yhteistyötä harjoittavasta komissiosta huolimatta laittomien hakkuiden ehkäisemistä vaikeuttaa edelleen myös paikallishallinnon haluttomuus puuttua asiaan; metsäthän ovat Venäjällä valtion omaisuutta. Osan asenteesta selittänee myös korruptio, sillä laittomien hakkuiden avulla rikastuneilla liikemiehillä ei ole ollut vaikeuksia ”sopia” asioista paikallishallinnon kanssa.
Eräs keskeisimmistä vaikutuskeinoista on ollut Arkangelin alueella kesällä 2009 voimaan tullut alueellinen laki, joka on suunnattu laittomia hakkuita vastaan. Lain mukaan laittomista hakkuista rapsahtaa kiinnijääneelle yrittäjälle tuntuvat sakot, mutta käytännössä sakotus on kuitenkin osoittautunut hankalaksi. Hakkuissa käytetään yleisesti apuna ulkomaista, Venäjän kieltä taitamatonta työvoimaa, laittoman puutavaran kauppa hoidetaan useimmiten käteisellä ja yritysjärjestelyt takaavat, että toiminnasta ei todellisuudessa joudu vastuuseen ainakaan sen todellinen johtaja.
Huolimatta siitä, että vastuunkantajien löytäminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi, epäsuoria todisteita laittomista hakkuista Arkangelin alueella ei ole Lesnaja Gazetan mukaan lainkaan vaikea löytää: metsien ”mustat aukot” on merkitty hakkuutähderöykkiöillä, joista kukaan ei tiedä mitään.
Lähteet:
Lesnaja Gazeta 9.2.2010