Venäjän hallitus suunnittelee metsänkäyttömaksujen indeksikorotuksia vuodesta 2015 lähtien. Tavoitteena on lisätä metsien käytöstä saatavia tuloja federaation budjettiin ja turvata metsätalouden kannattavuus. Puunkorjuuyritykset ovat huolissaan suunnitelluista muutoksista. Asiantuntija-arvioiden mukaan maksujen korotukset voivat johtaa pienten ja keskisuurten puunkorjuuyritysten konkursseihin.

Korotusten perustana oletettu inflaatiokehitys

Suunnitellut korotukset päättäisivät vuodesta 2009 jatkuneen kauden, jonka aikana metsänkäyttömaksut ovat pysyneet muuttumattomina*. Päätös tehtiin aikanaan tukemaan metsäteollisuutta talouskriisin aikana.

Hallituksen asetusluonnoksen mukaan metsänkäyttömaksujen korotuskertoimet olisivat puunkorjuun osalta: 1,37 vuodelle 2015; 1,43 vuodelle 2016; 1,49 vuodelle 2017. Kerrointen suuruus perustuu Venäjän ennustettuun inflaatiotasoon.

Asetuksen laatijat ovat vakuuttuneita, että metsämaksujen indeksikorotuksilla voidaan parantaa markkinahinnan muodostumista metsäpalstojen huutokaupoissa ja metsiköiden osto-myyntisopimuksissa. Metsänvuokrahuutokaupoissa ei juuri ole kilpailua, minkä vuoksi huutokaupan loppuhinta jää alhaiseksi eikä useinkaan vastaa metsävarojen todellista hintaa.

Korotusten perusteeksi on esitetty myös metsäteollisuustuotteiden hyvää markkinatilannetta. IFC Markets-yrityksen analyytikon Dmitri Lukašovin mukaan puulla ja sahatavaralla on hyvä kysyntä sekä Venäjällä että ulkomailla. Hänen mukaansa viime vuonna puukuitulevyjen hinta kallistui 60 %, sahatavaran 16 % ja lastulevyjen 5 %.

Alustavien laskelmien mukaan metsien käytöstä federaation budjettiin vuonna 2015 saatavat tulot kasvat 27 miljoonaa euroa yhteensä 363 miljoonaan euroon, vuonna 2016 – 16 miljoonaa euroa 380 miljoonaan euroon ja vuonna 2017 – 17 miljoonaa euroa 396 miljoonaan euroon (1 € = 47,7 ruplaa).

* Metsälain (2006) mukaan juridiset henkilöt voivat saada metsävaroja käyttöönsä vuokraamalla metsäpalstoja (vuokra-aika 10–49 vuotta) tai metsiköiden osto-myyntisopimuksen (yhdeksi vuodeksi, vain puunkorjuuta varten) perustella pääasiassa huutokaupoissa. Metsäpalsta voidaan vuokrata yhtä tai useampaa käyttötarkoitusta varten (esim. puunkorjuu, ei-puuaineisten metsävarojen keruu, metsästys, virkistyskäyttö).

Puusta maksettava maksu on noin 10 % hakatun puutavaran omakustannushinnasta

Pietarin metsäteknillinen yliopisto toteuttaa yhdessä Venäjän metsätalousviraston kanssa tänä vuonna tutkimuksen, jossa vertaillaan puun kantohinnan määräytymistä ja absoluuttisia kantohintoja Venäjällä ja Suomessa. Tutkimuksen mukaan puunkorjuuyritykset joutuvat maksamaan Luoteis-Venäjällä 13 erilaista veroa ja maksua. Metsänvuokramaksun osuus on näistä suurin muodostaen noin 10 % hakatun puukuutiometrin omakustannushinnasta. Toiseksi suurin kustannuserä on palkat. Veroluontoisten maksujen osuus on yhteensä noin 13–15 % puukuutiometrin omakustannushinnasta, lukuun ottamatta tuloveroa.

Pietarin metsäteknillisen yliopiston professori Vladimir Petrov kertoo: ”Metsänkäyttäjien 13–15 % verojen ja maksujen suuruus saattaa tuntua pieneltä verrattuna yksityismetsänomistajien verotaakkaan Suomessa. Venäjällä on kuitenkin aivan erilaiset liiketoiminnan olosuhteet, kuten metsävarojen huono laatu, harva metsätieverkko ja valtion määräilevä periaate taloudellisissa suhteissa metsänkäyttäjiä kohtaan”.

Metsänvuokraajat maksoivat Venäjällä puusta keskimäärin 80 ruplaa (1,7 €) kuutiometriltä vuonna 2013. Leimikoiden pystymyyntisopimuksissa puun hinnaksi muodostui keskimäärin 350 ruplaa (7,30 €) kuutiometri.

Karjalan tasavallan suurimpiin metsänvuokraajiin kuuluva puunkorjuuyritys OAO LHK Karellespromin rahoitustarkastusyksikön päällikkö Darja Vorobevan mukaan viimeisenä kahtena vuotena metsävuokramaksujen osuus lopputuotteen omakustannushinnasta on ollut 10 %. Suunnitellut indeksikorotukset vuosina 2015–2017 kasvattavat vuokramaksuja 3 %.

”Viime vuosina tasavallan puunkorjuuala käy eloonjäämistaistelua. Monista puunkorjuuyrityksistä on tullut tappiollisia, vaikka ne käyttävät modernia puunkorjuukalustoa ja tavaralajimenetelmää. Puunkorjuun kustannukset kasvavat jatkuvasti, koska metsävarojen taloudellinen saavutettavuus heikkenee huonon metsätieverkoston vuoksi. Sen lisäksi valtio ei ainoastaan ole osallistumatta metsäteiden rakentamiseen, vaan myös pakkojärjestelyin määräsi metsänvuokraajille metsien suojelun, valvonnan ja uudistamisen tehtäviä ilman rahoitusta”, kertoo Darja Vorobeva.

Seurauksena voi olla yritysten konkursseja ja vuokra-alueiden metsien hoidon väheneminen

Haastatellut tutkijat olivat eri mieltä metsämaksujen korotusten vaikutuksista puunkorjuuyritysten toimintaan. Professori Vladimir Petrov näkee, että korotukset johtavat ensi sijassa puunkorjuun pk-yritysten sulkemisiin ja jäljelle jäävät vain suuret toimijat, mikä vähentää valtion budjettiin maksettavia metsämaksuja.

Pääjohtaja Nikolai Petruhin Metsätalouden ja luonnonkäytön tutkimusinstituutista on positiivisempi. Hänen mukaansa korotukset tulevat olemaan pieniä, vain tulevien vuosien inflaation suuruisia. Edellisten vuosien aikana kertynyttä 5–6 % inflaatiota ei ole lisätty korotuksiin. Petruhinin mielestä metsämaksujen korotus voi johtaa turmiollisiin vaikutuksiin vain siinä tapauksessa, jos myös muut hinnat ja tariffit nousevat voimakkaasti.

Darja Vorobeva Karellespromista näkee mahdollisena seuraavat korotusten kielteiset vaikutukset: puunkorjuuyritysten kannattavuus heikkenee, metsänvuokraajien suorittamien metsänhoitotöiden määrä vähenee, metsäpalojen sammuttaminen vaikeutuu metsänkäyttäjien rahavarojen puutteen vuoksi sekä metsänkäytön tehostamisen kannalta elintärkeiden valinta- ja harvennushakkuiden määrä ei kasva. Hänen mukaansa nykyiset ohjeet ja normit eivät mahdollista näiden hakkuiden kannattavuutta, ja metsänkäyttömaksujen korotus nostaa vielä entisestään näiden hakkuiden omakustannushintaa.

Alan yritykset toivovat, että budjetin tuloja lisättäisiin valvomalla paremmin nykyisten metsämaksujen maksamista ja että indeksikorotusten voimaantuloa lykättäisiin vuoteen 2016.

Professori Vladimir Petrov: raakapuun alueelliset markkinat huomioitava metsävuokrissa

Tutkijat näkevät epäkohdaksi sen, että metsänvuokramaksut ovat riippumattomia raakapuun markkinahintojen kehityksestä.

Professori Petrov esittää vaihtoehdoksi erilaista lähestymistapaa, jossa metsänvuokramaksu määräytyisi vuosineljänneksittäin huomioimalla raakapuun alueellisten markkinoiden tilanne. Hänen mukaansa nykyinen vuotuiseen deflaatiokertoimeen perustuva malli, joka ei huomio konkreettisen alueen metsätalouden ja metsäteollisuuden tarpeita ja erityispiirteitä, ei voi taata valtion ja yritysten intressien tasapainoa.

Lähteet: Venäjän metsätalousviraston Metsäuutiset ”Na izhode sroka gospodderžki”, Venäjän metsälaki (2006), keskimääräiset puun hinnat ”Ežegodnyj doklad o sostojanii i ispolzovanii lesov Rossijskoj Federatsii za 2012 g.”