Metsälehti Rossijskie lesnye vesti julkaisi Venäjän metsätalouden täydennyskoulutusinstituutin (VIPKLH) johtajan A.Petrovin kirjoittaman artikkelin uuden metsälain mukaisista metsäsuunnitteludokumenteista. Artikkelin keskeisen sisällön käännös:
Metsälaki on siirtänyt Venäjän federaation alueviranomaisille metsäalan valtuuksia ja tuottanut joukon työkaluja, joilla hallinnoidaan metsien käyttöä, vartiointia, suojelua ja uudistamista. Yksi tällaisista työkaluista on Venäjän federaation subjekteille laadittava metsäsuunnitelma. Metsäsuunnitelman oltua käytössä melkein kolme vuotta on kuitenkin osoittautunut, ettei suunnitelma täytä sille alun perin asetettuja tehtäviä.
MMetsäsuunnitelmista ei ole tullut työkaluja, joilla voisi ohjata alueiden metsäsektorien kehitystä kohti haluttuja tavoitteita, joista tärkeimpiä on sisä- ja ulkomarkkinoilla kilpailukykyisten metsätuotteiden tuotanto.
Metsäsuunnitelman epäonnistuminen pitkäaikaisen strategisen suunnittelun työkaluna johtui konseptista, jolle suunnitelma rakennettiin: käsityksestä, että metsäsuunnitelma on niin lähtötiedon kuin saatujen lukujen puolesta alueellinen metsätaloussuunnitelma, jonka suositukset eivät ole sitovia käytännön metsätaloudessa.
Juuri metsäsuunnittelun näkökulma alueellisen metsäsuunnitelman laatimiseen on määritellyt suunnitelman voimassaoloajaksi kymmenen vuotta rinnastaen tämän metsätalouden ohjesäännön voimassaoloaikaan. Koska suurin osa alueellisen metsäsuunnitelman toimenpiteistä rahoitetaan budjettivaroista ja federaation talousarviosykli on kolme vuotta, yli kolmevuotisen kauden toimenpiteiden arvioinnissa ei ole käytännössä järkeä, sillä rahoituksesta ei ole mahdollista saada varmaa tietoa.
Useissa Venäjän federaation subjekteissa metsäsuunnittelun lähtökohtana on virheellinen kuvitelma, että alueellisen metsäsuunnitelman tulee olla metsätalouden ohjesääntöjen säätelemä toimenpidekokonaisuus, vaikka kyseisillä asiakirjoilla on aivan erilaiset tavoitteet. Metsäsuunnitelman tulee sisältää metsien käytön ja uudistamisen toimintaohjelma, kun taas metsätalouden ohjesäännön tulee määrätä toimenpiteiden toteuttamisehdot, jotka ilmaistaan metsien käyttö-, vartiointi-, suojelu- ja uudistamisvaatimuksina.
Oleellisin puute nykyisessä metsäsuunnittelukonseptissa on se, että metsien käyttöä ei ole suhteutettu sisä- ja ulkomarkkinoiden kysyntään. Vahvistetussa metsäsuunnitelman standardimallissa ei ole sellaista tieto-osiota, jonka avulla voitaisiin arvioida erilaisia metsäsektorin kasvuskenaarioita erilaisissa puunkäytön tilanteissa alueella. Seurauksena on se vaikeasti selitettävissä oleva tosiasia, että halutessaan hämmästyttää keskusvaltaa resurssipotentiaalinsa erinomaisella käyttöasteella subjektit suunnittelivat vuonna 2008 kymmenvuotiskaudelle 18 sellu- ja paperitehtaan rakentamisen ottamatta huomioon, pystyvätkö markkinat nielemään niin suuria määriä sellu- ja paperituotteita.
Metsäsuunnittelujärjestelmän tarkistukseen antaa aihetta edellä mainittujen konseptuaalisten ja metodisten virhelaskelmien lisäksi käytetyn tiedon laatu, etenkin kun puhutaan metsäteollisuuden tuotannon dynamiikasta. Metsäsuunnitelman luvut kymmenvuotiskaudelle asetettiin ennen taantumaa vuonna 2007, kun kaikilla talouden aloilla – myös metsäsektorilla – oli odotettavissa nopeaa kasvua. Erityisen voimakkaasti juuri metsäsektorille heijastunut vuosien 2008–2010 taloudellinen taantuma muutti huomattavasti tuotannon kasvuun vaikuttavia lähtöolosuhteita yksittäisillä aloilla, minkä lisäksi vientimarkkinoiden suhdanne kääntyi radikaalisti Venäjälle epäsuotuisaksi.
Ryhdyttäessä uudelleenarvioimaan metsäsuunnittelujärjestelmää on ensisijaisesti määriteltävä, jääkö Venäjän federaation subjektien metsäsuunnitelma alueelliseksi metsätaloussuunnitelmaksi, jossa suunnitelman luvut vain korjataan vastaamaan muuttuneita olosuhteita, vai tehdäänkö metsäsuunnitelmasta enintään viiden vuoden jaksolle ulottuva metsäsektorin kasvun alueohjelma, joka perustuu liiketoimintasuunnittelun periaatteille, kuten:
Tehtävien hyvät perustelut. Suunniteltavat tavoitteet ja tulokset on perusteltava laskelmallisesti eikä suunnitelmia tule laatia aikaisemmin saavutettujen lukujen perusteella.
Suunnitelman mukaisten tehtävien resursointi. Tässä suhteessa Venäjän federaation subjektin metsäsuunnitelman täytyy olla periaatteiltaan erilainen kuin aiempi entisille metsätalouspiireille (leshoz) laadittu metsätaloussuunnitelma, jonka toteutuksen lopputulokset arvioitiin etupäässä luonnosta saatavilla mittareilla, joissa ei otettu huomioon resurssien tarvetta määrien saavuttamiseksi.
Suunnitelman mukaisten tehtävien kohdistaminen. Kaikilla metsäsuunnitelman toimenpiteillä on oltava konkreettiset toteuttajat, jotka vastaavat suunniteltujen tulosten saavuttamisesta.
Suunnitelmalla on oltava aikakehys. Metsäsuunnitelman ajallisen keston tulee olla sellainen, että lopputulosta ja kuluja voidaan luotettavasti arvioida epävakaissa taloudellisissa olosuhteissa tai korkean inflaation aikana, kun taloudelliset ja organisatoriset riskit ovat korkeat. Lisäksi suunnitelmakauden tulee vastata budjettisuunnittelun kolmevuotissykliä.
Suunnitelman tuottamien tulosten on oltava valvottavissa. Metsäsuunnitelman teho metsähallinnon työkaluna riippuu menettelytavoista ja ehdoista, joilla suunnitelman mukaisten tehtävien toteuttamista voidaan valvoa.
Jos metsäsuunnitelmasta tulee metsäsektorin kasvun alueohjelma, ei Venäjän federaation subjekteille siirrettyjen valtuuksien toteuttamisen tehokkuuden arviointiin tarvita lisää kriteereitä.
Jotta Venäjän federaation subjektien metsäsuunnitelma vastaisi yllä mainittuja periaatteita, sen on muodostuttava elementtipohjalle (moduulipohjalle), kuten kaikki liittovaltiotason ja alueellisen tason sosiaalitaloudelliset kasvusuunnitelmat muodostuvat.
Suunnitelman (ohjelman) osat muodostavat loogisesti yhdistetyn järjestelmän, jossa yhden osan tulososoittimista tulee toisen osan lähtöosoittimia.
Metsäsuunnitelma – keskipitkän aikavälin metsäsektorin kasvun alueohjelmana – koostuu seuraavista osioista:
1. Alueen metsävarapotentiaali.
2. Metsäalan tuotteiden tuotantotarpeen arviointi seuraamalla kysyntää sisä- ja ulkomarkkinoilla.
3. Taloudellisesti saavutettavissa olevat resurssit sekä niiden käytön lajit, alueet ja muodot. Kyseinen osa muodostuu rinnastamalla kahden edellisen osan tiedot.
4. Metsien vartiointi ja suojelu.
5. Metsätuotteiden tuotanto ja palveluiden tarjoaminen. Osio muodostuu metsäklusterin talouden toimijoiden liiketoimintasuunnitelmien pohjalta.
6. Metsätaloudellinen tuotanto. Osio on erillinen edellisestä osiosta, koska valtion ja yksityisten tahojen kumppanuuteen perustuvat metsätöiden toteutus- ja rahoitusmekanismit ovat varsin spesifisiä.
7. Metsien hyödyntämisen liikenneinfrastruktuurin ja sosiaalisen infrastruktuurin luominen ja kehittäminen. Toimenpiteet tässä osiossa perustuvat valtiollisen ja yksityisen tahon yhteistyölle, jossa taloudellinen vastuu on jakautunut.
8. Valtion toimenpiteet metsäsektorin kilpailukykyisyyden tukemisessa puu- ja metsätuotteiden tuotannon ja käytön alalla.
9. Metsäsektorin toimintaa arvioivat taloudelliset mittarit. Osio yhdistää metsäsektorin toiminnan tulokset kaikilla aloilla ja tuotannoissa.
Metsäsuunnitelman muokkaaminen keskipitkän aikavälin metsäsektorin kasvun alueohjelmaksi mahdollistaa ”oikeudenmukaisen” metsätulojen jaon Venäjän federaation (metsien omistaja), Venäjän federaation subjektien (metsien käytön hallinto saaduilla valtuuksilla) ja yksityisliiketoiminnan (metsätulojen tuottaja) välillä. Tämän lisäksi on mahdollista määritellä pystypuulle korkoperusteinen hinta. Tämä antaa myös mahdollisuuden valtiolle ja yksityiselle liiketoiminnalle luoda yhteisiä varoja metsänhoitoon ja metsätieverkoston kehittämiseen.
Tällä tavoin alueet saavat valtion ja yksityisen tahon yhteistyön kautta taloudellisia kannustimia metsäsektorin innovatiiviseen kehittämiseen, kun metsähallinto on hajautettu. Kannustimia voidaan huomattavasti kasvattaa, jos muutetaan liittovaltion maksamien tukien muodostumista sitomalla tukien suuruus tietyltä osin metsäsuunnitelman tehtävien toteuttamiseen.
Kun metsälain esittämät metsäsuunnitelmat eivät toimi, ovat toimivat metsäsektorin kasvusuunnitelmat tarpeen ennen kaikkea Venäjän federaation subjektien viranomaisille. Tämä tarve tyydytetään muokkaamalla metsäsektorin alueellisia kasvuohjelmia omilla menetelmillä Venäjän federaation subjektien kehityssuunnitelmien osina.
Tässä tilanteessa liittovaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan elimien tulee täyttää metsäsuunnittelussa se asema, joka vastaa Venäjän federaation, sen subjektien ja yksityisen liike-elämän intressejä.
Jotta metsäsuunnittelu vastaisi alueellisella tasolla kansallisen metsäpolitiikan tavoitteita ja tehtäviä, Venäjän federaation metsätalousviraston on harkittava, onko sen tarkoituksenmukaista vahvistaa metsäsuunnitelmat (metsäsektorin alueelliset kasvuohjelmat) tietyllä ylimenokaudella, jolloin metsätalousvirasto ottaa vastuun myös asianmukaisten normatiivisten asiakirjojen laatimisesta ja vahvistamisesta.