Metsätalousviraston varajohtaja Juri Gagarin: Metsä voisi hyvin olla Venäjällä yksityisessä omistuksessa

Vuoden 2012 elokuusta Venäjän luonnonvarojen ja ekologian ministeriön metsävarojen valtiollisen politiikan ja sääntelyn osastoa johtanut pitkän linjan metsämies ja nimensä perustella helposti muistettava Juri Gagarin nimitettiin toukokuussa myös Venäjän metsätalousviraston varajohtajaksi. Hän näkee, että yksityinen metsänomistus voisi olla täysin mahdollista myös Venäjällä. Luontevinta kokemusten hankinta yksityisten metsien hallinnasta olisi aloittaa niistä maatalousmaista, jotka eivät sovellu maanviljelykseen ja joilla jo kasvaa metsää. Gagarinin mielestä uuden metsälain laatiminen tulisi käynnistää, jos viimeisteltävänä olevan kansallisen metsäpolitiikan linjausten toteutus sitä vaatii. Näistä ja muista metsäsektorin ajankohtaisista kysymyksistä Gagarin kertoilee Lesnaja Industrija -lehden haastattelussa.

Presidentti Putinin johtamasta metsäsektorin tilaa ja tulevaisuutta käsitelleestä valtioneuvoston puheenjohtajiston kokouksesta Ulan-Udessa voi tehdä kaksi johtopäätöstä. Ensiksi, neuvosto kehotti koordinoimaan paremmin metsätalouden ja metsäteollisuuden johdon toimia. Tällä hetkellä ne vetävät eri suuntiin. Näiden sektoreiden tulisi sopia yhteisistä tavoitteista ja mekanismeista niiden saavuttamiseksi. Toiseksi, neuvoston kokouksessa tehtiin päätöksiä vuoden 2006 metsälain virheiden korjaamiseksi. Gagarinin mielestä virheitä tehtiin, mutta täytyy muistaa, että tämä laki oli käytännössä ensimmäinen, jonka perustana ovat markkinatalouden toimintamekanismit.

Gagarinin mukaan hänen johtamansa osaston kiireellisimpiä tehtäviä on yksinkertaistaa lupakäytäntöä, jotta erityisesti maaseudun asukkaat voisivat hakata puuta kotitarvekäyttöön. Nykylainsäädännön mukaan kansalaisen on ensin otettava yhteyttä piirin metsähallintoon, joka lähettää hakemuksen aluekeskukseen ja vasta alueellisen ministeriön määräyksestä kansalaisen kanssa voidaan solmia osto-myyntisopimus. Tilanteen parantamiseksi metsien vuokrausta asutuskeskusten ympäristöstä on rajoitettava ja sallittava päätöksenteko piiritasolla pienten puumäärien myöntämisestä kansalaisille. Lisäksi kansalaisilla tulisi olla oikeus hakata esim. kuivunut kelopuu tai tuulenkaato ilman byrokraattisia viivytyksiä. Pystyyn kuivuneita metsiä on yksin Moskovan alueella 40 000 hehtaaria. Yritykset eivät niitä tarvitse ja yksityisillä ei ole oikeutta niitä hakata. Venäjän hallitus onkin myöntänyt näiden mm. metsäpalojen vuoksi pystyyn kuivuneiden metsien raivaukseen tänä vuonna miljardi ruplaa (25 miljoonaa euroa).

Metsähuutokauppojen (alle vuoden käyttöoikeus metsäalueeseen) lopettaminen muutama vuosi oli Gagarinin mielestä virhe, jonka myötä pienet yritykset joutuivat metsänkäytön ulkopuolelle. Tällä hetkellä osastolla laaditaan lainsääntöä metsähuutokauppojen palauttamiseksi. Tämän lisäksi osastolla tehdään työtä uudistaa tarjouskilpailuja metsien antamiseksi pitkäaikaisesti vuokralle niille yrityksille, joilla on omaa puunjalostusta. Osasto valmistelee parhaillaan ehdotusta, jossa huutokauppojen rinnalle tulisivat myös tarjouskilpailut. Alueen päämies voisi metsätalouden suunnittelun pohjalta päättää, missä järjestää huutokauppa ja missä tarjouskilpailu.

Tällä hetkellä noin kolmannes metsäalasta on vuokrattu liikemiehille, joilla ei ole omaa puunjalostusta, mutta jotka jollakin tavoin ovat voittaneet tarjouskilpailun. He myyvät sitten metsävuokra-oikeuden edelleen kalliilla hinnalla. Tämän välttämiseksi haluamme järjestään puunjalostajille tarjouskilpailuja, joissa tärkeimpänä mittapuuna ei ole vuokramaksu, vaan tuotanto ja sen taso.

Nykyinen ekstensiivinen metsätalouden malli ei ole kannattavaa valtiolle, jolle koituu suuria kustannuksia teiden rakentamisesta hakkaamattomille metsäalueille, metsätalouden suunnitteluista ja metsien kirjaamisesta metsävarojen laskentajärjestelmään (kadastrovyi utšet). Nykymalli on kannattamaton myös yrityksille, joiden puunkuljetusmatkat metsästä tehtaalle kasvavat joka vuosi.

Gagarinin mukaan ekstensiivinen metsätalous tekee venäläistä tuotteista kilpailukyvyttömiä. Intensiivinen metsätalouden malli, johon jo monet kehittyneet valtiot ovat siirtyneet, on ainoa mahdollinen tie kehittää metsätaloutta. Sen avulla voidaan toimia suhteellisesti pienemmällä alueella jo kertaalleen hyödynnetyillä metsäalueilla. Laskelmiemme mukaan 350 miljoonan kuutiometrin hakkaamiseksi tarvitaan vain 200–250 miljoonaa hehtaaria metsää. Se ei ole paljon Venäjän mittakaavassa. Nyt puuston poistuma on Venäjällä vain 0,4 m³/ha/v, kun se Skandinavian maissa ja Kanadassa on vastaavissa ilmasto-oloissa yli 4 m³/ha/v.

Metsäsektorin tilanteen parantamiseksi metsien hallinnan rakennetta on muutettava kaikilla tasoilla. Luonnonvarainministeriö tulee valmistelemaan metsänlainsäädännön muutoksia.

Osana intensiivisen metsätalouden ja metsänkäytön mallin käyttöönottoa jo nyt laaditaan uusia normeja, kuten metsien hakkuu-, hoito- ja uudistamisohjeita, kaikille metsäalueille (lesnoi raion, 34 kpl). Ne sisältävät uusia instrumentteja metsätalouden ja metsänkäytön suunnitteluun ja harjoittamiseen, kuten

Tuloksena on, että metsätaloutta ja metsänkäyttöä suunnataan konkreettisella metsäalueella yrityksen tavoitteiden mukaisesti. Esimerkkinä sellu- ja paperitahdas, joka ei tarvitse tukkipuuta, jonka päätehakkuuikä on 80–100 vuotta.

Luonnollisesti on välttämätöntä ottaa maksimaalisesti huomioon luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelu. Laadukkaiden normien laatimiseksi kaikki osapuolet on saatava mukaan valmistelutyöhön.

Metsätalouden toiminnan tehokkuutta voidaan parantaa myös hyödyntämällä vähäarvoinen ja huonolaatuinen puu bioenergian tuotannossa. Luultavasti nyt yhdessä muiden virastojen kanssa tekemämme työn tuloksena syntyy ohjelma, jossa valituilla alueilla perustetaan ns. ekologisia kenttiä, jotka soveltuvat polttoöljy- ja kivihiilikattiloiden muuttamisen puulle.

Uusia intensiivisen metsätalouden normeja laatiessamme otamme ehdottomasti huomioon Skandinavian maiden kokemuksen. Suomessa ja Ruotsissahan intensiivisen metsätalouden mallin perusta luotiin jo 1940-luvulla, ja näissä maissa metsänkäyttö on tehokkaampaa (kuin meillä).

Toki analysoimme myös heidän virheensä. Esimerkiksi Suomen metsäkäytön malli ottaa maksimaalisesti huomioon taloudellisten toimijoiden intressit, ja siksi mahdollisimman suuren biomassan korjuun vuoksi Suomen metsissä luonnon monimuotoisuus on vakavasti kärsinyt.

Valmisteilla olevasta kansallisen metsäpolitiikan asiakirjasta pitäisi tulla alan strategisen suunnittelun ”työrukkanen”, jonka tulisi vahvasti muovata metsälainsäädäntöä, jonka puolestaan tulisi turvata metsien säilyminen ja parantaa alan asemaa maan taloudessa. Metsänkäytön järjestämisessä paino tulee asettaa metsien laadun parantamiselle ja puun jatkojalostamiselle eikä vain hakkuiden lisäämiselle. Metsäpolitiikan tulisi myös määrittää selkeät ja ymmärrettävät raamit tavoitetalouksille ja plantaasimaiselle metsänkasvatukselle – muussa tapauksessa menetämme lopullisesti asemamme metsätuotteiden maailmanmarkkinoilla.

Tärkeä tehtävä on myös tehokas metsien palosuojelu. Siihen liittyen pitkänaikaiseen metsänkäyttöön annettujen metsäalueiden ulkopuolella on palautettava malli, jossa metsänhoitotöistä vastaavat erityiset valtion laitokset.

Alueilla metsäalan yrittäjyyden kehittämiseksi on siirryttävä pitkäaikaisiin sopimuksiin. Lisäksi on välttämätöntä määrittää keinot metsätalouden kannattavuuden parantamiseksi ja parantaa alueiden motivaatiota metsistä saatavien tulojen lisäämiseksi. Näin ollen nykyinen kansallisen metsäpolitiikan asiakirjaluonnos vaatii vielä paljon työstämistä.

Gagarin suhtautuu myönteisesti maanviljelyyn soveltumattomien maiden palauttamiseksi metsänkasvatukseen. Hän pitää tätä osana intensiivistä metsätaloutta. Tällaisin maatalousmaita on Venäjällä 40 miljoonaa hehtaaria. Niiden etuna on vielä sijainti teiden varsilla. Noin puolella näistä maista on yksityinen omistaja. Tulisi määrittää, liittääkö ne valtion metsävarantoon vai opetellako hallinnoimaan niitä yksityisinä maina? Gagarinin mielestä parempi olisi jälkimmäinen vaihtoehto ja löytää näille maille kiinnostunut omistaja ja opettaa hänelle metsätalouden harjoittamista. Tämä antaisi mahdollisuuden juurruttaa Venäjälle käsite ”yksityinen metsä” ja auttaa meitä saamaa kokemuksia yksityisten metsien hallinnasta. ”En näe yksityiselle metsänomistukselle mitään esteitä. Suomessa ja Yhdysvalloissa noin 70 % metsistä on yksityisessä omistuksessa. En voi sanoa, että näissä maissa olisi jotakin metsänkäytön ongelmia myöskään metsien ekologisten arvojen kannalta”, Gagarin toteaa.

WTO:hon liittyessään Venäjä avasi rajansa kansainväliselle liiketoiminnalle. Suurin vaara on siinä, että monet venäläiset yritykset joutuvat häviäjän asemaan kilpailukykyisempiin ulkomaisiin tuottajiin verrattuna. Valtiovallan tehtävä on auttaa venäläistä bisnestä tehostamaan toimintaansa yksinkertaistamalla metsävarojen saannin menettelytapoja, tuottamalla ajantasaista metsävaratietoa ja luomalla edellytykset intensiivisen metsätalouden ja -käytön harjoittamiselle. Tärkeää on myös lisätä puun saantoa metsästä. Myönteinen asia on myös puunjalostuslaitteiden tuontitullien nollaaminen ja houkuttelevien olosuhteiden luominen ulkomaisille sijoittajille. Erillinen keskustelun aihe on niiden tuontituotteiden, joiden tuontitullit kohta poistetaan WTO-velvoitteiden mukaisesti, korvaaminen kotimaisilla tuotteilla. WTO:hon liittyminen on Venäjän metsäsektorille tönäisy tulla tehokkaammaksi ja kilpailukykyisemmäksi.

Koska puun alkuperän laillisuuden todentamisen käytäntöä ei ole vielä työstetty loppuun, jokainen tuoja täyttää vaatimukset oman ymmärryksensä mukaisesti. Tästä aiheutuu huomattava osa nykyestä kaaoksesta ja sekasotkusta. Tarvitaan aikaa, jotta tuojat perehtyvät puutavara-asetukseen ja valitsevat yhdenmukaiset menettelytavat puun alkuperän todentamiseksi.

Voi jo nyt sanoa, että venäläisistä yrityksistä valmistuneimpia olivat ne, joilla on FSC- tai PEFC-sertifikaatti. Se ei tietysti ole kulkulupa EU:hun, mutta vähentää merkittävästi ongelmia sekä viejältä että tuojalta. Suurimmat ongelmat odottavat niitä yrityksiä, jotka tuottavat pitkälle jalostettuja tuotteita, esimerkiksi puulevyjä, sellu- ja paperiteollisuuden tuotteita tai huonekaluja, joiden valmistuksessa voidaan käyttää useita puulajeja useilta eri alueilta tai useista maista. Venäjälle tämä ei kuitenkaan ole tyypillistä.

Lähde: Juri Gagarinin haastattelu. Lesnaja Industrija No 5 (61), Mai 2013, s. 22-29.