Suomesta saatava kuusitukki on pienempää mutta yleislaadultaan tavallisesti parempaa ja koivutukkikin tasalaatuisempaa verrattuna Venäjältä tuotavaan kuuseen ja koivuun. Puuaineksen alueelliset laatuerot ovat monimutkaisempia ja osin erisuuntaisia sahatavarassa ja vaneriviilussa ja riippuvat loppukäytöstä. Kotimaisen puun hyvään laatuun vaikuttavat suomalaisten hyvien metsänhoitotapojen lisäksi olennaisesti tehokas korjuu, huolellinen varastointi ja nopea toimitusketju kannolta käyttöön. Tulokset ilmenevät Metsäntutkimuslaitoksen kolmevuotisesta tutkimuksesta, jossa tutkittiin Karjalan tasavallasta sekä Leningradin ja Vologdan alueilta tuotavan kuusi- ja koivupuutavaran ominaisuuksia rakennus-, rakennuspuusepän- sekä sisustustuotteiden valmistuksen kannalta.
Kuusitukkien laatu odotusten mukainen – puuaineksessa selviä eroja
Tukkien yleislaatu oli parasta Itä-Suomessa. Karjalan tasavallassa tukit olivat selvästi suurempia, mutta oksikkaampia, lengompia ja vikaisempia kuin muilla alueilla. Venäjällä tukkien laatuerot ovat suuria toimittajien välillä ja tyypillistä on suuri kuorihävikki puunhankinnan eri vaiheissa. Käytännön kokemusten mukaan suuria etuja suomalaisessa tukkien hankinnassa on hyvä laadun ja pituuksien hallinta korjuussa ja varastoinnissa ja nopea toimitusketju kannolta käyttöön.
Kuusen puuaineksen laadussa on huomattavia alueellisia eroja Venäjän ja Suomen välillä, osin kasvukauden pituuden ja kasvupaikkojen laadun, mutta erityisesti metsänkasvatuksen perinteiden ja metsänhoidon tasoerojen vuoksi. Erot ovat puuaineksessa ja puutuotteissa monimutkaisempia ja osin erisuuntaisia kuin tukeissa. Kainuussa ja Vologdassa on selvästi hidaskasvuisinta eli tiivissyisintä puuta, tiheys on korkein Kainuussa ja matalin Karjalan tasavallassa. Sydänpuuta venäläisessä tukkipuussa on korkean iän vuoksi enemmän kuin Suomessa. Oksia on eniten Itä-Suomen ja vähiten pohjoisten alueiden puuaineksessa, ja puuaines on Venäjällä kuivaoksaisempaa ja Suomessa terveoksaisempaa.
Kuusisahatavaran laatua ja arvoa tutkittiin monipuolisesti
Kuusisahatavaran alueelliset laatuerot riippuvat loppukäytöstä. Visuaalisesti arvostellen (NT-lajittelu) laadukkainta sydäntavaraa puusepän käyttöön eli A-laatua oli eniten Itä-Suomessa ja Vologdassa. Kuusisahatavaran valtalaatua B oli eniten Länsi-Suomessa (yli 80 %) ja huonoimpia eli C- ja D-laatuja Vologdassa. Laudoista oli Venäjällä sekä parhaimpia että huonoimpia laatuja enemmän kuin Itä-Suomessa.
Sahatavara oli rakennuskäytössä tärkeältä lujuudeltaan ja jäykkyydeltään parasta Kainuussa ja Vologdassa ja hieman huonompaa Karjalassa ja Itä-Suomessa. Saheista olisi todellisen lujuuden perusteella mahdollista saada paljon huippuarvokkaita laatuja, jos ne voitaisiin varmasti erottaa käytännön lujuuslajittelussa ja niistä olisi mahdollista saada lisähintaa markkinoilla. Lujuuslajittelu antaa kuusisahatavaralle huomattavan arvonlisän puutuotemarkkinoilla visuaaliseen laatulajitteluun verrattuna.
Koivutukin laatu riippuu toimittajasta Venäjällä
Venäläisen koivutukin laatu riippuu paljolti tukin toimittajasta, sillä raakkiprosentti tehtaalla vaihtelee tyypillisesti välillä 1–20. Tuontikoivutukkien laatu vaihteli selvästi kotimaista viljelykoivua enemmän. Tukkien väriviat ja sydänlahon määrä ylittivät tuontikoivuerissä usein sallitut rajat. Syynä on ensisijaisesti tukkikoivujen yli-ikäisyys, sillä niitä hankitaan tavallisesti sekametsistä havupuiden päätehakkuiden yhteydessä. Kotimaisissa viljelykoivikoiden kakkosharvennuksissa tukin keskikoko on toistaiseksi pienempi kuin venäläisissä päätehakkuuleimikoissa, joten hyvien pintaviilujen osuus on pienempi viljelykoivutukeissa. Tilanne kuitenkin muuttuu lähivuosina viljelykoivikoiden varttuessa päätehakkuuikään. Vaikka kotimaisen viljelykoivun puuaine on nopean kasvun vuoksi keskimäärin hieman hidaskasvuista tuontikoivua keveämpää, ei viilujen vetolujuuksissa havaittu eroja tuontikoivun ja kotimaan koivun välillä.
Venäläisen koivutukin laatueroista ei voi tehdä yleistyksiä tämän tutkimuksen perusteella. Kotimaisen viljelykoivun tukkiraaka-aine sen sijaan poikkeaa selvästi tuontikoivusta. Tukkiraaka-aine tulisikin ohjata käyttökohteisiin vaneritehtaiden tuotepaletin mukaisesti. Koska järeästä tuontikoivusta saadaan enemmän arvokkaita pintaviiluja, tuontitukit tulisi ohjata päällystämättömien vanereiden valmistukseen sisustus- tms. visuaalisiin käyttökohteisiin. Viljelykoivikoista saadaan enemmän keskilaatuisia viiluja, joten niiden tukit kannattaa käyttää pinnoitettavien vanereiden valmistukseen.
Tarkempi kuvaus tutkimustuloksista löytyy täältä.