Pauliina Turunen tutki maisterintutkielmassaan, miten hiilidioksidin (CO₂) ja metaanin (CH4) pitoisuudet sekä CO₂-isotooppiarvot muuttuvat turvemaassa ja kuinka poimintahakkuu vaikuttaa näihin.

Soiden vesitalous ja pohjaveden pinta vaikuttavat merkittävästi hiilidioksidin ja metaanin päästöihin maaperästä. Luonnontilaiset turvemaat ovat yleisesti ottaen hiilidioksidin nieluja ja metaanin lähteitä. Ojitetut turvemaametsät toimivat metaanin nieluina, mutta niiden maaperän hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin luonnontilaisilla turvemailla.

Jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa vain osa puista poistetaan. Jäljelle jäävän puuston haihdunta pitää yllä puuston kasvun kannalta riittävää maaperän kuivatusta, eikä kunnostusojituksia tarvita. Pitämällä pohjavedenpinta sopivalla syvyydellä harvennusvoimakkuutta säätämällä, voidaan samanaikaisesti ylläpitää metaanin nieluja ja vähentää hiilidioksidin päästöjä.

Tutkielmassaan Pauliina Turunen tarkasteli hiilidioksidin ja metaanin pitoisuuksia kahden eri ojitetun suometsän maaperässä. Suometsien poimintahakatuilta ja hakkaamattomilta käsittelyiltä (kontrolli) kerättiin kaasunäytteitä maaperästä eri syvyyksiltä (sammalkerros, 5-65 cm). Kaasunäytteet kerättiin vuosina 2019 ja 2020 kahden eri turvemaametsän, Lettosuon ja Paroninkorven, maaperästä.

Tulosten perusteella molemmilla käsittelyillä maaperän metaanipitoisuudet pysyivät ilmakehän pitoisuuksia matalampina. Pohjavedenpinta ja lämpötila olivat yleisesti korkeammat poimintahakkuulla kuin kontrollilla. Korkeimmat CO₂- ja CH4-pitoisuudet mitattiin maan syvimmissä kerroksissa. Erot poimintahakkuun ja kontrollin välillä voidaan selittää poimintahakkuun korkeammalla pohja-vedenpinnalla. Mitattujen hiilidioksidin isotooppiarvojen perusteella suurin osa hiilidioksidista oli peräisin ilmakehästä tai heterotrofisesta hengityksestä ja vain <<20% oli peräisin metaanin hapetuksesta.

Näistä tuloksista voidaan päätellä, että poimintahakkuu ei vaaranna metaanin nieluja, vaikka vedenpinta onkin korkeammalla poimintahakkuulla kuin kontrollilla. Tämä pitäisi kuitenkin varmistaa kaasuvuomittauksilla.

Gradutyötä rahoittivat EU Life IP CANEMURE-FINLAND -projekti (LIFE17 IPC/FI/000002) ja SOMPA-hanke.