Jari Niemi sovelsi pro gradu -tutkielmassaan monitavoitteisen päätösanalyysin metodeja turvepeltojen nykyisten yleisten käyttömuotojen, ja vaihtoehtoisten vähäpäästöisempien käyttömuotojen vertailussa.
Turvepeltojen yleisimmät nykyiset käyttömuodot, kuten syvällä ojituksella tapahtuva viljan ja nurmen viljely aiheuttavat vuosittain huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöt syntyvät hapellisissa olosuhteissa olevan turpeen nopeasta hajoamisesta. Turpeen hajoamista voidaan hidastaa, tai se voidaan jopa lakkauttaa kokonaan vedenpintaa riittävästi nostamalla
Vedenpinnan nostaminen lähelle maanpintaa rajoittaa perinteisten satokasvien käyttöä, mutta mahdollistaa kosteikkoviljelyn, eli biomassan tuottamisen viljelemällä märissä olosuhteissa viihtyviä kasveja, kuten osmankäämiä, järviruokoa, ruokohelpeä ja tervaleppää.
Työssä pyrittiin selvittämään korkean ja matalan vedenpinnan viljelymuotojen vahvuuksia ja heikkouksia, sekä tarkastelemaan miten päätöksentekijän tavoitteet turvepelloilta vaikuttavat vaihtoehtojen keskinäiseen paremmuuteen.
Tutkielmassa vertaitiin kahtatoista erilaista turvepellon sekä matalan, että korkean vedenpinnan käyttömuotoa kolmellatoista eri indikaattorilla, jotka kuvastivat kunkin käyttömuodon suoriutumista taloudellisella, tuotannollisella, säätelevällä ja kulttuurisella osa-alueella. Tutkijaryhmän ja simulaation antamia painokertoimia hyödynnettiin monitavoitteisissa päätösanalyyseissa, joiden tuloksena eri turvepeltojen käyttömuodot pisteytettiin parhaimman vaihtoehdon määrittämiseksi kulloistenkin tavoitteiden valossa.