SOMPA-hankkeen työpajassa Oulussa 19.11.2019 yhteensä 24 metsänomistajaa ja sidosryhmien edustajaa pohti suometsien ilmastokestävien toimenpiteiden kannattavuutta ja sitä, millaisilla taloudellisilla kannustimilla niitä tulisi jatkossa edistää. Tilaisuudessa selvitettiin, millä perusteilla metsänomistajat päättävät metsiensä käytöstä.
Ojitetuissa suometsissä tehokkain keino hillitä kasvihuonekaasupäästöjä on veden pinnan pitäminen riittävän korkealla, mikä ehkäisee turpeen hajoamista ja siitä syntyviä hiilidioksidipäästöjä. Toisaalta veden pinta ei saa nousta liian korkeaksi, jottei se haittaa metsän kasvua eikä aiheuta metaanipäästöjä. Veden pintaa voidaan säätää puuston avulla, välttämällä kunnostusojituksia ja kasvattamalla metsää jatkuvapeitteisenä. Jatkuvapeitteisen metsänhoidon menetelmiin kuuluvat poimintahakkuut, kaistalehakkuut, pienaukkohakkuut ja ylispuuhakkuut.
Työpajassa keskustelu kävi vilkkaana, ja metsänomistajat pohtivat monipuolisesti kyseisten menetelmien mahdollisuuksia ja kannattavuutta. Ilmastopäästöjä vähentäviä metsänhoitomenetelmiä pidettiin tärkeinä, vaikkakin menetelmien käyttöönottoon suhtauduttiin hieman varauksella. Miten metsänomistajaa tulisi kannustaa toteuttamaan suometsien ilmastokestävää hoitoa?
Metsänomistajat kaipaavat lisää tietoa ja luotettavaa tukijärjestelmää
Hyvin tärkeäksi keinoksi nousi tiedon saanti ja neuvonta. Useat metsänomistajat kaipasivat lisää tietoa, laskelmia ja konkreettisia esimerkkejä siitä, miten jatkuvapeitteistä metsänhoitoa voidaan harjoittaa erilaisissa kohteissa. Haasteena kuitenkin on, että asiantuntevia palveluntarjoajia, jotka osaisivat jatkuvan kasvatuksen menetelmät, ei vielä ole riittävästi. Neuvojien ja palveluntarjoajien pitäisi hallita jatkuvan kasvatuksen menetelmät ja osata suositella kullekin kohteelle soveltuvaa vaihtoehtoa. Metsänomistajien kesken oli osin epäselvyyttä, mitkä metsänhoitomenetelmät lasketaan kuuluvaksi jatkuvan kasvatuksen piiriin. Helpottamalla tiedon saatavuutta esimerkiksi laatimalla käytännön ohjeita ja lisäämällä koulutusta voidaan lisätä jatkuvapeitteisen metsänhoidon suosiota.
Työpajassa keskusteltiin erilaisista päästöjen vähentämisen tukimalleista. Jotta turvemaiden ilmastokestävät menetelmät olisivat houkuttelevia, pitäisi tukitason olla tarpeeksi hyvä. Toisaalta metsänomistajia mietitytti tukijärjestelmien luotettavuus ja pysyvyys – voiko nykypolitiikan ja -päätösten varaan laskea pitkän aikavälin päätöksiä, joita metsän kasvatus vaatii? Metsänomistajia ohjaava tukipolitiikka on ollut vaihtelevaa, joten kaikilla metsänomistajilla ei riittänyt luottamusta tulevan tukipolitiikan sisältöön. Tukijärjestelmän pysyvyys on tärkeää myös sen vuoksi, että monien ilmastopäästöjä vähentävien toimenpiteiden vaikutukset syntyvät pidemmän ajan kuluessa.
Hiilikorvausmalli 1: tuen ehtona jatkuvapeitteisyys eikä kunnostusojitusta tehdä
Työpajassa keskusteltiin mahdollisesta turvemaille kohdennetusta tukimallista, jossa tuen ehtona olisi, että metsiä hoidettaisiin jatkuvapeitteisinä ja kunnostusojitusta ei tehtäisi. Tämä on yksi esimerkki hiilikorvausmallista, jossa hiilivaraston ylläpidosta voisi saada korvausta.
Monet metsänomistajat kokivat tämän haastavana vaihtoehtona, sillä ojitusta pidettiin tärkeänä puuston kasvun ja metsänhoidon taloudellisuuden kannalta. Osa metsänomistajista piti jatkuvapeitteisen kasvatuksen ja metsän uusiutumisen onnistumista epävarmana, jos suometsien kunnostusojitusta ei tehtäisi. Myöskään kunnostusojituksen tuen poistaminen turvemailta ei saanut kannatusta.
Hiilikorvausmalli 2: suometsää ei hakata ja korvaus maksetaan hiilivaraston ylläpidosta
Vaihtoehtoisessa hiilikorvausmallissa suometsien metsätalouskäyttöä rajoitettaisiin ja suometsien hakkaamattomuudesta ja hiilivaraston ylläpitämisestä maksettaisiin korvausta.
Hiilikorvauksen kohdentumista määriteltäessä on tärkeää päättää siitä, miten joutomaihin suhtaudutaan. Monilla metsänomistajilla on omistuksessaan vähätuottoisia ja huonosti kasvavia metsäpalstoja, jotka olisi helppo jättää hakkaamatta. Yksi vaihtoehto olisi kohdentaa hiilivaraston ylläpitäminen huonotuottoisille maille ja puun hyvä kasvu paremmille. Tämä ei osallistujien mukaan vaatisi suurta korvausta hehtaaria kohden, koska huonokasvuisten metsien vuosituotto on heikko. Hiilikorvauksen kohdentamisella heikkotuottoisiin alueisiin olisi myös pienempi vaikutus teollisuuden puuhuoltoon ja puun saatavuuteen sahoille kuin siinä tapauksessa, että metsätalouden ulkopuolelle jäisi metsätaloudellisesti tuottavampia kohteita. Puuntarjontavaikutuksia on myös mahdollista pienentää, jos metsätalouden käyttöön jäävissä suometsissä varmistetaan mahdollisimman hyvä kasvu oikea-aikaisilla metsänhoitotöillä ja harvennushakkuilla.
Kummassakin käsitellyssä hiilikorvausjärjestelmässä aikajänteen tulisi olla riittävän pitkä. Sekä jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen että metsän rajaaminen metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle tuottavat ilmastohyötyjä sen verran hitaasti, että tukisopimuksen keston tulisi olla 20–50 vuotta. Pitkä sopimus voisi kuitenkin rajoittaa metsänomistajien halukkuutta osallistua hiilikorvausjärjestelmään.
Tuhkalannoitus lisää hiilitasetta ja sopii typpipitoisille kasvupaikoille
Metsien lannoitus ja erityisesti tuhkalannoitus herätti työpajassa keskustelua ja useat metsänomistajat toivoivat lannoitukselle parempaa korvausta. Tuhkalannoituksella voidaan lisätä puuston kasvua ja parantaa suometsän hiilitasetta 30–40 vuoden aikajänteellä. Vaikka lannoitus lisää hiilen sitoutumista puustoon, edistää se samalla turpeen hajoamista.
Tuhkalannoituksesta on hyötyä erityisesti typpipitoisilla kasvupaikoilla, joilla ravinne-epätasapaino hidastaa puustonkasvua voimakkaasti. Näillä kohteilla voidaan lannoituksella lisätä puuston kasvua ja hiilensidontaa merkitsevästi. Karuilla, vähätyppisillä ja paksuturpeisilla kasvupaikoilla lannoituksesta ei juuri ole hyötyä talouden tai ilmaston kannalta. Lannoituksen ilmastovaikutus riippuu lopulta siitä, miten puustoa hyödynnetään ja kuinka pitkäikäisiin lopputuotteisiin puuraaka-aine käytetään.
Työpajaan osallistuneista metsänomistajista useimmat olivat valmiita kokeilemaan joitakin suometsien ilmastopäästöjä vähentäviä keinoja vähintään pienessä mittakaavassa, jos korvaustaso nousi riittävän korkeaksi. Suometsien ilmastoviisaan kasvatuksen käytännön toimivuudesta ja kannattavuudesta kaivattiin kuitenkin edelleen lisätietoa ja esimerkkitapauksia, jotta laajempiin muutoksiin olisi enemmän valmiutta. Myös metsäammattilaisilla on merkittävä rooli tiedon välittämisessä ja metsänomistajien rohkaisemisessa totutuista toimintatavoista poikkeamiseen silloin, kun metsänomistan tavoitteet ja metsät siihen sopivat.
Työpaja järjestettiin yhteistyössä Pellervon taloustutkimus PTT:n TURVA-hankkeen kanssa.