Monelta suopellolta olisi saatavissa suurempi hyöty, jos niillä ei enää jatkettaisi nykyistä viljelyä vaan tuotettaisiin ilmastopäästöjen vähennyksiä.
Suomen maatalouden kaikista ilmastopäästöistä puolet on peräisin turvemailta, soille raivatuilta pelloilta. Yhden päästölähteen hillinnällä voitaisiinkin laskea maatalouden ja maankäytön kokonaispäästöjä huomattavasti.
”Meillä on periaatteessa riittävästi peltoa ruuantuotantoon ilman turvemaita”, toteaa väitöskirjatutkija Hanna Kekkonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Pelkkä turvepeltojen viljelemättä jättäminen ei kuitenkaan muuta maataloutta ilmastoystävälliseksi. Päästövähennysten saamiseksi on kehitettävä kohdennettuja keinoja.
”Oleellista on, mitä turvepellolle tehdään sen jälkeen, kun siellä ei tuoteta ruokaa. Jos se jätetään viljelemättä, päästöt putoavat puoleen, mutta vain puoleen. Päästöjä on silti paljon enemmän kuin viljellyllä kivennäismaalla. On tehtävä vielä enemmän, jos halutaan isoja päästövähennyksiä”, toteaa maatalousekonomiaan erikoistunut tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Lukesta.
Toimivien keinojen löytämiseksi Lukessa on käynnissä useita turvepeltojen tutkimushankkeita. Yksi niistä on Hanna Kekkosen työ, jossa on paikkatietoa ja viljelytietokantoja yhdistämällä kartoitettu, missä ja mitä turvemailla viljellään, ja kuinka syvä niiden turvepatja on. Myös Sompa-hanke pureutuu näihin teemoihin.
Lue koko artikkeli Luonnonvarakeskuksen sivulta
Juttukokonaisuuden toinen artikkeli: Päästövähennyksiin sekä julkista että yksityistä rahaa