Lukea edeltäneen MTT:n MONISOPU (Monipuolisella viljelykasvilajistolla kestävyyttä ja satoa muuttuvissa tuotanto-olosuhteissa) -hankkeessa selvitettiin kasvintuotannon monipuolistamista malliviljelykiertojen avulla, tarkoituksena löytää keinoja viljelyn panosriippuvuuden pienentämiseksi ja ekologisen kestävyyden ja kannattavuuden parantamiseksi.

Peltokokeissa tutkittiin seitsemän esikasvin (härkäpapu, kaura, kevätrypsi, kevätvehnä, lupiini, tattari, öljyhamppu ja öljypellava) vaikutusta kevätvehnän tuotannossa (kuva 1.). Esikasvit lisäsivät hehtaarikohtaisia vehnäsatoja parhaimmillaan 340–800 kilolla, mutta kaikkina vuosina vaikutusta ei ollut tai se oli negatiivinen (kuva 2).

Kuva 1. MONISOPU-hankkeessa testatut kevätvehnän esikasvit.
Kuva 2. Esikasvin vaikutus kevätvehnän satoon ensimmäisenä vuonna, verrattuna kevätvehnään kevätvehnän jälkeen (kg/ha +/-), kahden vuoden keskiarvo. Kevätvehnän sato kevätvehnän jälkeen oli 3300 kg/ha. Virhepalkit kuvaavat vuosien välistä vaihtelua.

 

Ilmastovaikutus eli kasvihuonekaasupäästöt ovat yksi tärkeimmistä kasvintuotannon ekologisen kestävyyden mittareista. Päästöjä voidaan mitata esimerkiksi elinkaariarvioinnilla, joka huomioi tietyn tuoteyksikön, esimerkiksi viljakilon, koko tuotanto- ja kulutusketjun ympäristövaikutukset. Kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja typpioksiduuli (N2O). Laskennassa huomioidaan myös se, että metaanin ilmakehää lämmittävä vaikutus on 25 kertaa ja typpioksiduulin 298 kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidin. Kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina, CO2-ekv.

Viljanviljelyn ilmastovaikutusta on arvioitu mm. MTT:n SustFoodChoice-hankkeessa (Saarinen ym. 2014). Aiemman tutkimuksen perusteella MONISOPU-hankkeen kevätvehnän ilmastovaikutukseksi kevätvehnävuoden jälkeen saadaan noin 0,5 kg CO2-ekvivalenttia satokiloa kohden. Kun otetaan huomioon esikasveista johtuva sadonlisä, parhaimmillaan peltoviljelyn kasvihuonekaasupäästöt voivat pienentyä n. 8 % (kuva 3). Samoin kuin hehtaarisadoissa, vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin suurta.

Kuva 3. Esikasvin vaikutus kevätvehnän ilmastovaikutukseen, verrattuna kevätvehnään kevätvehnän jälkeen. Positiiviset arvot kuvaavat ilmastovaikutuksen pienenemistä ja negatiiviset suurenemista. Luvut ovat kahden vuoden keskiarvoja, virhepalkit kuvaavat vuosien välistä vaihtelua.

Lähteet:

Keskitalo, M. 2013. Pellavan esikasviarvo viljelykierrossa. Esitys tapahtumassa: Pellavan viljelypäivät; Somero. Saatavilla: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/482152/%C3%96ljypellava_viljelykierrossa_Somero_Keskitalo_17102013.pdf?sequence=1

Keskitalo, M., Hakala, K., Jauhiainen, L., Känkänen, H. 2012. Erikoiskasvit kevätvehnän esikasveina. Julkaisussa: Toim. Nina Schulman. Maataloustieteen Päivät 2012, 10.-11.1.2012 Viikki, Helsinki : esitelmä- ja posteritiivistelmät. Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 29: p. 19.

Saarinen, M., Sinkko, T., Joensuu, K., Silvenius, F., & Ratilainen, A. (2014). Ravitsemus ja maaperävaikutukset ruoan elinkaariarvioinnissa: SustFoodChoice-hankkeen loppuraportti. MTT Raportti 146, Jokioinen.