Geokemiallinen koostumus
Maaperän koostumus on monisäikeinen kokonaisuus. Geokemiallista vertailevaa tutkimusta on tehty Euroopassa EuroGeoSurveys (Association of the Geological Surveys of Europe) toimesta. Euroopan geokemiallinen atlas valmistui 2000-luvun puolivälissä.[1] Tuorein kattava selvitys pureutuu erityisesti Euroopan maatalousmaiden ja laidunmaiden geokemialliseen koostumukseen, joka on ensimmäinen laatuaan. Ensimmäisen kerran kartoitettiin maatalous- ja laidunmaiden hivenaineita ja metalleja täysin harmonisoidun ja laatukontrolloidun aineiston[2] pohjalta koko Euroopassa.
Vuoden 2008 ja vuoden 2009 alkupuoliskolla kerättiin yhteensä 2108 näytettä maatalousmaista (kyntösyvyydestä 0-20 cm) ja 2023 näytettä pysyvistä laidunmaista (0-10 cm syvyydestä). Näytteitä otettiin 50kmx50km ruuduista, eli 1 kpl/2500 km2 yhteensä 33 Euroopan maasta. Näytteenottoala käsitti yhteensä 5,6 miljoonaa km2. Kaikki näytteet analysoitiin kuningasvesiliuotusta käyttäen kuivatuista ja alle 2 mm raekokoon seulotuista näytteistä. Tulokset julkaistiin kahdessa kirjassa vuonna 2014.[3]
Pohjois-Euroopan maaperän monien alkuaineiden (esim. As, Cd, Co, Cu, Mn, Pb) pitoisuudet ovat jopa kolme kertaa pienemmät kuin Euroopan lounais- ja eteläosissa. Pitoisuudet muuttuvat tyypillisesti jääkauden jäätikön etelärajalla, joten suurimmat syyt liittyvät suoraan geologiaan. Maatalouden ja laidunmaan maaperänäytteillä on lähes samanlaiset maantieteelliset pitoisuusjakaumat Euroopassa ja vertailukelpoiset alkuainekonsentraatiot. Kohonneiden metallipitoisuuksien alueet voidaan tunnistaa ja kytkeä useimmiten tunnettuihin mineralisoituneisiin vyöhykkeisiin ja vanhoihin kaivosalueisiin.
Kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet Euroopan maatalousmaissa[4]
Seleeni- tai rikkipitoisuuden muodostumiseen on vaikuttanut merellinen ilmasto rannikkoalueilla (seleeni ja rikkikartat).
Rikin ja seleenin pitoisuudet Euroopan maatalousmaissa[4]
Useiden alkuaineen kuten elohopean, rikin ja seleenin alueelliset jakautumismallit liittyvät voimakkaasti orgaaniseen maaperään. Esimerkiksi Suomessa on paljon turve- tai suoperäisiä viljelysmaita, jotka sitovat helposti edellä mainittuja aineita. TOC kartan anomaliat Suomessa selittyvät maatalousmaiden orgaanisen hiilen sisällöllä, joka sitoo helposti ilmasta laskeutuvaa elohopeaa.
Elohopean ja orgaanisen hiilen (Total Organic Carbon, TOC) pitoisuudet Euroopan maatalousmaissa[4]
Jotkin suurimmista kaupungeista (esim. Lontoo, Pariisi) erottuvat esimerkiksi elohopea- ja lyijykartoissa selvästi, mutta ihmisen toiminnan vaikutukset eivät tyypillisesti näy GEMAS hankkeen karkealla tiheydellä otetussa näyteverkostossa. Tämän havaitsemiseksi tarvitaan huomattavasti suurempaan näytetiheyteen perustuvia kartoituksia. Berliinin ympäröivä liki 80kmx60km alue tutkittiin 1990-luvulla lähes 1kpl/km2 näytetiheydellä, jossa havaittiin voimakkaita kadmiumin, lyijyn, sinkin, kuparin ja elohopean esiintymisiä metalli- ja terästeollisuuden, rakennusmateriaalia tuottavan teollisuuden sekä puhdistamolietepohjaisia ravinneaineita käyttäneiden isojen maatilojen alueilla.[5]
Jotkut metallit kuten sinkki tai kupari ovat hivenaineita, joista pienet määrät ovat välttämättömiä kaikille eliöille ja ihmisille, mutta suuret määrät ovat haitallisia. Euroopan tasolla Suomen maaperä sisältää keskimääräisiä pitoisuuksia kuparia ja sinkkiä. Juomaveden fluori on toinen hyvä esimerkki samasta ilmiöstä, fluorin lisäystä tarvitaan hampaille, mutta isompi pitoisuus juomavedessä voi haurastuttaa luustoa.
Kuparin ja sinkin pitoisuudet Euroopan maatalousmaissa[4]
GEMAS tutkimuksen tuloksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä Euroopan eri maissa viljeltyjen kasvien raskasmetallipitoisuuksista. Tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä (kuningasvesiliuotus ja pieni raekoko) määritetyt pitoisuudet ovat lähellä alkuaineiden kokonaispitoisuuksia maaperässä, mutta se, kuinka paljon näistä kertyy kasveihin voi vaihdella maalajeittain. Esimerkiksi Pohjoismaissa on paljon savipitoisia peltoja, jotka sisältävät luonnostaan paljon metalleja. Ne eivät ole välttämättä helposti kasvien käytettävissä ja eri kasvit ottavat maaperästä hivenalkuaineita eri tavoin. GEMAS kartat antavat kuitenkin osviittaa siitä että eräiden metallien korkeammat esiintymistasot saattavat aiheuttaa todennäköisemmin korkeampia pitoisuuksia kasveissa, kuin matalammat tasot.
Maaperään kertyvät ja lisätyt aineet
Peltomaan puhtauteen vaikuttavat myös siihen lisätyt lannoitteet ja torjunta-aineet. Kasvinsuojeluaineiden (Kasvinsuojeluaineiden käyttömäärät) ja lannoitteiden lisäksi pelloille levitetään kotieläintuotannossa muodostunutta lantaa sekä erilaisia orgaanisia lannoitevalmisteita, joiden raaka-aineina voi olla esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden lietettä.
Lannoitteiden raskasmetallipitoisuudet ovat yleensä hyvin tiedossa. Suomen lannoitevalmisteasetuksessa, määritellään raja-arvot raskasmetalleille, lannoitteita ei saa myydä jos pitoisuudet ylittyvät raja raja-arvot. Kadmiumin enimmäispitoisuudet on määritelty EU:ssakin, sillä se saattaa päätyä maaperään juuri fosforilannoitteiden mukana ja vähäisempiä määriä ilmalaskeuman kautta. Lannoitteissa sallitut enimmäismäärät ovat vaihdelleet maittain, joista Suomen raja-arvo, 22 mg/kg P2O5, kuuluu EU:n tiukimpiin (MMM asetus 24/11, s. 24). EU:n uudella asetuksella[6] otetaan käyttöön tiukemmat raja-arvot fosforilannoitteiden kadmiumpitoisuudelle terveys- ja ympäristöriskien vähentämiseksi.[7] Siilijärven kaivoksen fosfaatissa on huomattavasti vähemmän kadmiumia kuin maailman useimmissa suurissa fosfaattikaivoksissa.
Ravinnekiertojen nykytilan tarkastelu tehtiin keväällä 2017 eri LYNET-laitosten (Luke, Evira, SYKE ja VTT) yhteistyönä (Marttinen ym. 2017). Selvityksen mukaan Suomessa muodostuu noin 17 miljoona tonnia kotieläinten lantaa vuosittain. Lannasta 95 % levitetään pelloille lannoitteena sellaisenaan, ja prosessoidun lannan osuus on vain 5 %. Ylipäätään Suomen maatalousmaille lisätty typpi ja fosfori ovat peräisin kolmesta päälähteestä.
Fosforin ja typen arvioidut kokonaiskäyttömäärät (t/v) Suomen maataloudessa, tilanne 2014-2016
| Fosforin käyttö | Typen käyttö | |
| Epäorgaaniset lannoitteet | 11 300 | 148 000 |
| Lanta | 19 300 | 76 000 |
| Kierrätysravinteita sisältävät lannoitevalmisteet | 170 | 4 000 |
| Yhteensä (t/vuosi) | 32 300 | 228 000 |
Lähde: Marttinen, S. et. al. (2017) Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa : Nykytila ja suositukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Suomessa, Luonnonvarakeskus, 45/2017, 45 s. Linkki julkaisuun
Muodostuva lannan määrä on verrannollinen kunkin maan kotieläinsektorin kokoon, käytännössä tuotantoeläinten määrään. Muodostunut lanta levitetään yleensä kaikissa maissa peltomaille ravinteeksi. Erittäin intensiivisen kotieläintuotannon alueet, kuten Belgia, Alankomaat tai Luoteis-Saksa, joutuvat lantaravinteita poistamaan (mm. molekylaarisena typpenä ilmakehään tai polttamalla) tai kuljettamaan sellaisenaan tai prosessoituna maan rajojen ulkopuolelle, sillä oma lantaravinteiden tarve ja lannan levitykselle asetetut rajoitteet ylittyvät. Useissa maissa on tiheän kotieläintuotannon alueita, joilla lantaa on liikaa tarpeeseen nähden, vaikka lantaravinteille olisi koko maan tasolla riittävästi tarvetta. Alueellisia paineita on syntynyt kotieläintuotannon keskittymisen seurauksena myös Suomessa. Lantaravinteiden, lähinnä fosforin ylijäämäalueita ovat Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi. Noin 20 % Suomen lantafosforista muodostuu alueilla, joilla sen määrä on suurempi kuin kasvien tarve. Lantafosforia tulisi kuljettaa muille alueille korvaamaan perinteisiä epäorgaanisia fosforilannoitteita. Kuljettaminen edellyttää yleensä prosessointia.[8]
Kansalliset lainsäädännöt vaikuttavat lannan hyödyntämiseen ja säädöksissä sallitut levitysmäärät vaihtelevat maittain, kuten myös lannan määrä ja ravinnepitoisuudet. Niistä ei tällä hetkellä ole saatavilla selkeitä tilastovertailuja. Nitraattidirektiivi lienee selkein yhteinen säädös EU-maille, mutta se kattaa hyvin vaihtelevan osan eri maista, kun osalla koko maa on direktiivin piirissä ja osalla vain jotkin alueet. Myös direktiivin kansalliset toimeenpanot vaihtelevat.
Raskasmetallipitoisuudet eroavat lannan ja puhdistamolietteiden välillä. Kansainvälisen katsauksen mukaan puhdistamolietteessä on yleensä korkeammat raskasmetallipitoisuudet kuin lannassa.[9] Suomen, Ruotsin ja Saksan vertailussa lannassa on yleensä löydetty korkeampia raskasmetallipitoisuuksia kuin superfosfaatista (pois lukien kadmiumin), kun taas puhdistamolietteestä löytyi korkeampia pitoisuuksia kuin lannasta. Kolmen maan eri tuotantoeläinten lannoissa oli hyvin samanlaisia raskasmetallipitoisuuksia, ainoastaan sinkin osalta Ruotsista peräisin olevista lannoista löytyi korkeampia pitoisuuksia.[10]
MTT:n Biosafe hankkeessa selvitettiin biokaasulaitosten raaka-aineiden ja käsittelyjäännösten haitallisten yhdisteiden ja lääkeaineiden pitoisuuksien välistä yhteyttä laskemalla näiden välistä korrelaatiota. Minkään haitallisen orgaanisen yhdisteen tai yhdisteryhmän ja yksittäisen syötteen välillä ei havaittu selvää yhteyttä. Haitallisia orgaanisia yhdisteitä löytyi lopputuotteista, oli raaka-aineena puhdistamoliete, yhdyskuntien biojäte, elintarviketeollisuuden sivutuotteet tai lanta. Lääkeaineisiin biokaasulaitoksen syötteellä näytti olevan suurempi vaikutus kuin muihin orgaanisiin haitta-aineisiin. Mitä suurempi puhdistamolietteen osuus oli syötteessä, sitä korkeampia olivat useiden lääkeaineiden pitoisuudet mädätysjäännöksessä. Eläinten lannan mukana biokaasulaitoksille päätyy etenkin eläinten lääkinnässä käytettyjä antibiootteja sekä loislääkkeitä[11], joiden käyttö Suomessa on kuitenkin moneen muuhun maahan nähden hyvin maltillisia (Antibioottien käyttö).
Lannoitevalmisteiden maatalouskäytön lisäksi toinen haitallisten kemikaalien reitti maaperään on ilmalaskeuma. BIOSAFE-hankkeen tulosten mukaan suurimmalla osalla tutkituista kemikaaliryhmistä peltolevitys ja ilmalaskeuma aiheuttivat samaa suuruusluokkaa olevan maaperäkuormituksen. Suomalaisten lietteiden ja mädätysjäännösten pitoisuusmäärityksiin pohjautuvien laskelmien perusteella materiaalin maatalouskäytöstä aiheutuva haitta-ainekuorma on huomattavan suuri ilmalaskeumaan verrattuna erityisesti PBDE-yhdisteille (400 – 5 700 kertainen). Myös esimerkiksi PCB-yhdisteille lietelevityksen aiheuttama kuorma voi olla satoja kertoja suurempi kuin ilmalaskeumasta aiheutuva kuormitus ja PFAS-yhdisteille kymmeniä kertoja suurempi.[12]
RUSSOA-hankkeessa määritettiin haitta-ainepitoisuuksia mm. maaperästä alueilla, joilla on hyödynnetty lietevalmisteita. Havaitut pitoisuudet olivat huomattavasti referenssialuetta korkeampia PBDE-yhdisteille, lääkeaineille sekä DEHP:lle.[13]
Puhdistamolietteen arvioidaan sisältävän enemmän tiettyjä haitallisia orgaanisia yhdisteitä tuotantoeläinten lantaan verrattuna. Esimerkiksi palonesto- ja pintakäsittelyaineiden pitoisuuksien voidaan olettaa olevan alhaisempia lannassa kuin yhdyskuntalietteessä. Lisäksi lääkeaineiden esiintyminen voi poiketa lannan ja jätevesilietteiden välillä. Suomessa tuotantoeläimille annetaan Euroopan vertailussa maltillisesti mikrobilääkkeitä ja nekin ovat kapeakirjoisia (Mikrobilääkkeiden käyttö), kun taas ihmisille määrätään mikrobilääkkeitä kevyemmin perustein.[14] Puhdistamolietteestä löytyy hyvin moninaisten lääkejäämien lisäksi erilaisten orgaanisten yhdisteiden, kuten palonestoaineiden ym. jäämiä, jotka ovat peräisin kotitalouksista ja teollisuudesta. Lisäksi puhdistamolietteeseen pidättyy mikromuovia. Arvioiden mukaan tekstiilien pesusta aiheutuu vuosittain 154 tonnin keinokuitukuorma suomalaisille jätevedenpuhdistamoille.[15] Tästä massasta n. 99 % on arvioitu pidättyvän muodostuvaan lietteeseen.[16] Karkeasti voidaankin arvioida, että Suomessa vuosittain syntyvästä 150 tuhannen tonnin lietemassasta peräti noin 150 tonnia, eli tuhannesosa on keinokuitutekstiileistä vapautuvaa mikromuovia. Kun muista lähteistä tuleva mikromuovikuormitus otetaan huomioon, voidaan olettaa että todellinen kuorma on tätä arviota suurempaa.
EU:n Direktiivissä 86/278 – maaperän suojelu käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä asetettiin raja-arvot raskasmetalleille. Suomen lannoiteasetuksessa on säädetty matalampia raja-arvoja, jotka ovat Euroopan tiukimpia.[17] Maatalouskäyttöön päätyvän yhdyskuntalietteen raskasmetallipitoisuuksia selvitettiin 2000-luvun loppupuolella EU komission raportissa. Suomen kuudesta osaluvusta yhteenlasketut arvot olivat vertailun matalimmat. Myös kaikkien yksittäisten raskasmetallien, paitsi kuparin, osalta Suomessa havaittiin alhaisimpia pitoisuuksia.
Raskasmetallipitoisuudet pelloille levitetyssä lietteessä (mg/kg kiintoaineena), 2006
Lähde: Salado, R. et al. (2010) Environmental, economic and social impacts of the use of sewage sludge on land, Final Report, Part II: Report on Options and Impacts, European Commission, Linkki raporttiin
Puhdistamolietteen käyttö peltomailla on yksi harvoista maaperän laatuun ja puhtauteen vaikuttavista tekijöistä, josta on saatavilla kansainvälinen vertailutilasto. Euroopan eri maissa vaihtelu on huomattavan suuri, lietteestä 0-90 % ohjataan maatalouskäyttöön. Alankomaiden ja Sveitsin nollatasoa selittää se, että se on joko kielletty tai valtaosa lietteestä poltetaan. Polttaminen onkin yleisimpiä tapoja käsitellä yhdyskuntaliete. Muita menetelmiä Euroopassa ovat kompostointi, mädätys, kaatopaikkasijoittaminen, viherrakentaminen, maisemointi sekä muu käyttö. 2010-luvun virallisessa tilastovertailussa Suomi on matalan maatalouskäyttäjien joukossa 5 %:lla.
Vesilaitosyhdistyksen tuore selvitys[18] syksyllä 2017 kuitenkin paljasti tilastovirheen. Todellisuudessa kolmasosa Suomen lietteestä päätyi pelloille vuonna 2015 ja peräti 40 % vuonna 2016. Harha johtui osittain siitä, että aiemmin vesilaitokset ilmoittivat lietteen maatalouskäytön vain, jos loppukäyttäjä oli selvästi maatilan omistaja. Lietettä prosessoivien laitosten kautta pelloille kulkeutuvat erät eivät välttämättä rekisteröityneet maatalouskäyttönä. Uusi selvitys pohjautui suoraan kyselyyn käsittelylaitosten keskuudessa, joiden yhteenlaskettu käsitellyn lietteen kokonaismäärä oli noin 150 tuhatta tonnia, karkeasti Suomen vuosittainen kertymä. Kyselyn kattavuus on siis kiistaton. Kontrastia vanhojen ja uusien tilastojen välillä selittävät myös viime ajan muutokset lietteen markkinoilla. Yhdyskuntalietteen hyödyntämiseen on muodostunut tarve löytää uusia tapoja, sillä orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon myötä käsiteltyä puhdistamolietettä ei enää voida käyttää kaatopaikkojen peitekerroksissa. Kaatopaikkojen verhoilun tarve on vähentynyt myös jätteiden ohjatuessa aikaisempaa useammin polttoon. Suurten ja laajalta alueelta raaka-aineita kokoavien biokaasulaitosten rakentaminen ja käyttöönotto on myös nostanut lietteen maatalouskäyttöä.
Puhdistamolietteen maatalouskäyttö maittain
Lähde: Eurostat, Sewage sludge production and disposal data [env_ww_spd]. Huom.: luvut ovat vuosista 2010-2015, kunkin maan kohdalla viimeisin saatavilla oleva vuosi.
Tilastojen korjaaminen tarkoittaa sitä, että Suomi siirtyykin puhdistamolietepohjaisten lannoitevalmisteiden matalan käytön maista reippaasti ylöspäin. Kuvan vertailujoukossa oli vain kymmenen maata, joissa lietteen maatalouskäyttö ylittää 40 %:n.
Raportin tulokset lisäsivät Suomessa vilkasta julkista keskustelua. Tällä hetkellä ei ole tarkkaan tiedossa, missä määrin lääkejäämät ja kemikaalit kertyvät peltokasveihin tai mihin lietteen seassa maahan tullut mikromuovi päätyy, ylipäätään miten iso riskitekijä lietteen käyttö maataloudessa on. Epävarmuutta lisää se, ettei lääkejäämillä tai muilla kemikaaleilla ole määritetty raja-arvoja. Useat elintarvikeketjun toimijat, viljakauppa- ja teollisuusyritykset päättivät rajoittaa tai kokonaan kieltäytyä ostamasta viljaa pelloilta, joilla oli käytetty lietepohjaisia tuotteita lannoitteena. Rajoitukset kohdistuvat ennen kaikkea elintarvikeviljaan ja vientiviljaan.
Jätevesilietteen maatalouskäyttövolyymit kunkin maan käytettävissä olevaan maatalousmaahan suhteutettuna antavat kuvan maassa muodostuvasta jätevesilietteen määrästä suhteessa peltopinta-alaan. Suomen osalta kuvassa käytettiin tuoreessa raportissa julkaistua vuoden 2015 lukua, näin yhdyskuntalietteen keskimääräinen käyttöaste maataloudessa oli noin 22 kg/ha, samaa luokkaa kuin muissa Pohjoismaissa Norjaa lukuun ottamatta. Todellisuudessa tietenkin hehtaarikohtaiset käyttövolyymit ovat kaikissa maissa paljon suurempia, sillä lietepohjaisia tuotteita levitetään vain pieneen rajalliseen peltoalaan.
Lietteen keskimääräinen maatalouskäyttö kokonaismaatalouspinta-alaan suhteutettuna
Lähde: omat laskelmat Eurostat, Sewage sludge production and disposal data [env_ww_spd] and Utilised Agricultural Area [apro_acs_a]. Huom.: luvut ovat vuosista 2010-2015, kunkin maan kohdalla viimeisin saatavilla oleva vuosi.
Lietteen ohjautuminen pelloilta viherrakentamiseen tai virkistysalueille ratkaisee elintarviketurvallisuuteen liittyviä huolia, mutta saattaa myös kärjistää maaperään ja ympäristöön kohdistuvia riskejä. Jos lietteen käyttö maataloudessa laskee, sen hyödyntämiselle on löydettävä varteenotettavia vaihtoehtoja. Suomen teknologiateollisuudella on innovatiivisia ratkaisuja ja niitä syntyy varmasti jatkossakin.[19]
Suomen maaperän laatu on monella tunnusluvulla mitattuna Euroopan puhtaimpia. Pellolle levitettävien ravinteiden sisältämät raskasmetallipitoisuudet on säädetty tiukasti. Orgaanisten yhdisteiden ja tiettyjen kemikaalien osalta tarvitaan kuitenkin kattavia kansainvälisiä vertailuja.
Alaviitteet
[1] Salminen, R. (ed) Geochemical Atlas of Europe, FOREGS, Linkki
[2] Kaikki näytteet otettiin lyhyen ajan sisällä, samanlaisia näytteenottovälineitä ja -menetelmiä käyttäen. Näytteenottopaikat jakautuivat Euroopan alueella tasaisesti ja kaikki näytteet analysoitiin samassa laboratoriossa. Laatu varmistettiin ja dokumentoitiin tiukan ulkopuolisen laatukontrollin kautta.
[3] Reimann C., Birke, M., Demetriades, A., Filzmoser, P., O’Connor, P. (2014) Chemistry of Europe’s Agricultural Soils, Part A Methodology and Interpretation of the GEMAS Data Set, 523 pages; Part B: General Background Information and Further Analysis of the GEMAS Data Set, 352 pages, Schweizerbart’sche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart.
[4] Tällä sivulla esitettyjen kaikkien karttojen lähde: Data DVD Reimann, C., Birke, M., Demetriades, A., Filzmoser, P. & O’Connor, P. (eds.) ”Chemistry of Europe’s Agricultural Soils. Part A”; Geol. Jb., B 102; © 2014, BGR, Hannover, Germany.
[5] Birke, M. & Rauch, U. (2000) Urban Geochemistry: Investigations in the Berlin Metropolitan Area,Environmental Geochemistry and Health (2000) 22:233, Kluwer Academic Publishers.
[6] Nyt voimassa oleva säädös on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2003/2003 lannoitteista.
[7] Euroopan komissio – Lehdistötiedote: EU fertilisers: Council agrees terms of mandate, Linkki
[8] Marttinen, S., Venelampi, O., Iho, A., Koikkalainen, K., Lehtonen, E., Luostarinen, S., Rasa, K., Sarvi, M., Tampio, E., Turtola, E., Ylivainio, K., Grönroos, J., Kauppila, J., Koskiaho, J., Valve, H., Laine-Ylijoki, J., Lantto, R., Oasmaa, A., zu Castell-Rüdenhausen, Malin. (2007) Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa : Nykytila ja suositukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Suomessa, Luonnonvarakeskus, 45/2017, 45 s. Linkki
[9] Bloema, E., Albihn, A., Elving, J., Hermann, L., Lehmann, L., Sarvi, M., Schaaf, T., Schick, J., Turtola, E. & Ylivainio, K. (2017) Contamination of organic nutrient sources with potentially toxic elements, antibiotics and pathogen microorganisms in relation to P fertilizer potential and treatment options for the production of sustainable fertilizers: A review, Science of the Total Environment 607–608 (2017) 225–242, p. 227.
[10] Sarvi, M., Ylivainio, K., Turtola, E. (2017) Report on environmentally relevant heavy metals in P-fertilizer materials, Linkki
[11] Marttinen, S., Suominen, K., Lehto, M., Jalava, T & Tampio, E. (2014) Haitallisten orgaanisten yhdisteiden ja lääkeaineiden esiintyminen biokaasulaitosten käsittelyjäännöksissä sekä niiden elintarvikeketjuun aiheuttaman vaaran arviointi – BIOSAFE-hankkeen loppuraportti, MTT Raportti 135, www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti135.pdf s. 51
[12] Kasurinen V., Munne P., Mehtonen J., Türkmen A., Seppälä T., Mannio J., Verta M., Äystö L. 2014. Orgaaniset haitta-aineet puhdistamolietteissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2014
[13] Fjäder P. 2016. Yhdyskuntajätevesilietteiden maatalouskäytön ja viherrakentamisen riskit – RUSSOA I-III Loppuraportti. Suomen Ympäristökeskuksen Raportteja 43/2016 [14] Suomi sijoittui ECDC (European Centre for Disease Prevention and Control) tuoreimman vertailun mukaan 30 Euroopan maista keskikastiin, yhdentoista maan antibioottikäyttö alitti Suomen tason vuonna 2015. Linkki raporttiin
[15] Sillanpää M., Sainio P. 2017. Release of polyester and cotton fibers from textiles in machine washing. Environ Sci Pollut Res 24: 19313-19321.
[16] Talvitie, J., Mikola, A., Setälä, O., Heinonen, M., Koistinen, A. 2017. How well is microlitter purified from wastewater? A detailed study on the stepwise removal of microlitter in a tertiary level wastewater treatment plant. Water Research 109, 164–172.
[17] European Commission, Disposal and recycling routes for sewage sludge Part 2 – Regulatory report, p. 14
[18] Vilpanen, M. & Toivikko, S. (2017) Yhdyskuntalietteen käsittelyn ja hyödyntämisen nykytilannekatsaus, Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 46, s. 38, Linkki selvitykseen
[19] Yksi tuore esimerkki: Teknologiateollisuus – Outotecilta ratkaisuja jätevesien käsittelyyn, Linkki
Yläreunan kuva: Csaba Jansik