Vinkit fiksuun hävikkiviestintään

Kerro konkreettisista teoista! Vinkit fiksuun hävikkiviestintään

Ruokahävikin minimointi on osa ravintoloiden ja ruokapalveluiden vastuullisuustyötä. Ruoan arvostuksesta ja turhan hukan välttämisestä viestiminen ruokailijoille on ajoittain paikallaan, mutta hyvistä aikeista huolimatta hävikkiviestinnässä voi myös mennä vikaan. Kokosimme ravitsemispalveluille vinkkejä, joilla välttää hävikkiviestinnän karikot.

Kerro konkreettisista teoista

Kuten kaikessa organisaatioiden vastuullisuusviestinnässä, myös hävikin osalta parasta vastuullisuusviestintää on kertoa organisaation konkreettisista teoista sekä tavoitteista ja niiden saavuttamisen eteen tehtävästä työstä. Onko hävikin määrä vähentynyt? Oletteko muuttaneet kokoustarjoilujen tilauskäytäntöjä hävikkiä minimoivaan suuntaan? Onko mittaamalla selvitetty, mistä lähteistä hävikki teillä syntyy? – Kerro siitä. Onnistumisista ja ansiokkaasta toiminnasta saa kaiken hyödyn irti vain, kun niistä rohkenee kertoa eteenpäin. Toisaalta, jos hävikinhallinta on työpaikallanne retuperällä, silloin on parempi kääriä hihat ensin keittiössä. Pian viestittävääkin löytyy!

Muista mittakaava – vältä viherpesu

Keskeisin ravitsemispalveluiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin vaikuttava tekijä on ruokalistan raaka-ainevalinnat ^1,2. Ruokahävikin vähentämisen, kuljetusten, lähiruoan käytön tai esimeriksi tarjottimien pesun rooli on pienempi. Huomioi siis hävikkiviestinnässä, että et johda ruokailijaa harhaan. Esimerkiksi hävikin vähentämisen väittäminen ravintolan tärkeimmäksi tai vaikuttavimmaksi ympäristöteoksi on usein virheellinen.

Muista myös, että vaikka ruokailijat voivat tehdä osuutensa lautastähteiden vähentämisessä, ravintoloiden hävikkieristä suurimman eli tarjoiluhävikin syntyyn heillä on lopulta varsin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa. Vastuuta ei siis liiaksi voi sysätä ruokailijoiden harteille. Mitäpä jos hävikkiviestinnässä avaisitte ruokailijoille sitä, mitä kaikkea ravintolassanne tehdään juuri tarjoiluhävikin minimoimiseksi?

 

Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa viestin sävyllä on erityistä merkitystä – varmista, että hävikkiviestintä ei jyrää muita ruokailun tavoitteita

Koulu- ja päiväkotiruokailun kasvatuksellinen ydintehtävä on opettaa lapsille terveellisen ja kestävän syömisen taitoja ^3,4. Näitä tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi uusiin makuihin totuttelu, oman kehon kuuntelu ja monipuolisen aterian kokoaminen. Myös turhan ruokahävikin välttäminen on yksi opeteltavista taidoista, mutta sen ei kuuluisi nousta muita tärkeämmäksi. Otathan siis huomioon, että hävikin vähentämiskampanjoilla ei vahingossa sabotoida muiden syömisen taitojen opettelua. Väärille raiteille on ajauduttu esimerkiksi silloin, jos lapset ja nuoret eivät lautastähteen synnyn välttääkseen rohkene ottaa lautaselleen itselleen vieraita ruokia, annokset jäävät liian pieniksi, koska ruokaa ei tohdita ottaa riittävästi, tai ruokalistan kehittäminen ympäristökestävämpään suuntaan jää tekemättä hävikin kasvun pelossa.

Myös ”syö lautanen tyhjäksi”-kehotus on viestinä hankala, sillä kehon kylläisyysviestien kuuntelu, eli syöminen oman nälkätilanteen mukaan ja lopettaminen, kun keho niin kertoo, on taito, jota pitää harjoitella⁵. Parempi tapa viestiä on muistuttaa ruokailijoita ottamaan ensin pienempi annos ja hakemaan sitten lisää. Lapsia ja nuoria voi ruokajonossa ohjeistaa pysähtymään hetkeksi kuulostelemaan vatsaa ja annostelemaan ruokaa lautaselle omaa nälkätilannetta kuunnellen.

 

Artikkelia varten on haasteltu Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n toiminnanjohtajaa Silja Varjosta.

 

Lähteet:

1. Lounasheimo, J., Helonheimo, T., Kaljonen, M. 2019. Turun ruokapalveluiden hiilijalanjäljen vähentäminen. https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/turun_ruokapalveluiden_hiilijalanjaljen_vahentaminen.pdf
2. Latva-Hakuni, E. 2020. Opiskelija- ja työpaikkaravintoloiden ilmastovaikutukset ja toimenpiteet niiden vähentämiseksi: case Semma Oy. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/73602
3. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2017. Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuositus. https://www.julkari.fi/handle/10024/131834
4. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2018. Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus. https://www.julkari.fi/handle/10024/135907
5. Varjonen, S. 2022. Rippeet lautasella kertovat siitä, että yritetty on. Blogikirjoitus Kuluttajaliiton sivuilla. https://www.kuluttajaliitto.fi/blog/2022/02/07/rippeet-lautasella-kertovat-siita-etta-yritetty-on/