Kalastus
Kalastuksen kestävyyden kannalta tärkein periaate on, että kaupallinen kalastus noudattaa viranomaisten hyväksymiä sääntöjä niin kansallisella kuin EU tasolla.
Merikalastuksen tärkein saalislaji on silakka ja kilohaili. Itämeren kalastuskiintiöt määritellään kalakantojen tilan perusteella. Pohjanlahden silakkakiintiöt ovat tähän asti vuosi vuodelta kasvaneet ja olivat ennätyskorkealla tasolla vuonna 2017. Syksyllä 2017 maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa päätettiin leikata Pohjanlahden silakkakiintiö 40 prosentilla. Se merkitsee tämän kiintiön supistumista noin 69 miljoonaan kiloon. Koko Suomen Itämeren silakkakiintiö putoaa vuoden 2017 yli 170 miljoonasta kilosta noin 114 miljoonaan kiloon vuonna 2018, joka on lähellä pitkän aikavälin normaalitasoa
Yksityinen MSC (Marine Stewardship Council) sertifiointiprosessi Itämeren silakalle ja kilohailille on loppusuoralla, se valmistunee helmikuun 2018 loppuun mennessä. MSC sertifikaatin arvo ja merkitys on ollut kasvussa ja sitä on huomioitu myös kansainvälisessä kaupassa.
Kestävyyssertifikaatin esiselvitys on tehty myös sisävesien merkittävimmälle kalalle, muikulle. Esiarviointiryhmä totesi, että Saimaan (Suomeen) muikun trooli- ja nuottapyyntiä harjoitetaan todennäköisesti MSC:n kestävän kalastuksen periaatteiden ja kriteerien mukaisesti ja suositteli laajempaa arviointia. Suomen järvien kestävä vuotuinen tuotto on 8 – 13 milj. kg muikkua ja ammattikalastuksen saalis vuonna 2014 oli 2,8 milj. kg, joiden lukujen valossa muikun kalastus on ekologisesti kestävällä pohjalla.[1]
Moniin vaihtoehtoisiin proteiininlähteisiin verrattuna Itämeren kalan ravintoarvo on selvästi parempi ja pyynnin ja prosessoinnin jättämä ekologinen jalanjälki on pienempi. Kalastus poistaa merkittäviä määriä fosforia ja typpeä Itämerestä ja sisävesistä.
Kalankasvatus
Kalanviljely on luvanvaraista, tiukasti säädeltyä ja valvottua yritystoimintaa. Viljelylaitoksia on Suomessa sekä meri- että sisävesialueella ja uusimpana laitosmuotona kiertovesilaitokset, joissa kierrätetään ja puhdistetaan viljelyssä käytettävä vesi.
Kalanviljelyssä huolehditaan ympäristövastuista sekä taloudellisista ja sosiaalisista vastuista niin yritystoiminnassa kuin kalantuotantotavoissa. Viljelijät noudattavat eettisesti korkeita arvoja, kuten eläinsuojelu- ja ympäristönsuojelumääräyksiä, asetusta viljeltävien kalojen suojelusta sekä työsuojelumääräyksiä. Myös vesiensuojelu on oleellinen osa nykyaikaista kalanviljelyä.
Puhdas ympäristö on tärkeä myös kalankasvattajille, koska kala voi ja kasvaa paremmin puhtaassa vedessä. Kalanviljelyn kokonaiskuormitus sekä ominaiskuormitus ovat laskeneet 1990-luvun alkupuolelta merkittävästi, yli 70 prosenttia. Nykyään kalanviljelyn fosforikuormituksen osuus ihmistoiminnoista aiheutuvasta vesien kokonaisravinnekuormituksesta on vain 1,8 %.
Kalanviljelylaitokset tarvitsevat ympäristönsuojelulain mukaisen luvan kasvatustoimintaan. Luvassa määritellään laitoksen tuotantomäärä siten, että kalanviljely ei vaaranna vesistön tilaa. Ympäristövaikutusten arvioinnissa vesistöjen tilan säännöllinen seuranta on tärkeää. Ympäristölle kohdistuvaa ravinnekuormitus on suurimmaksi osaksi peräisin rehusta. Suomessa kalanrehut ovat kehittyneet pitkälle viime vuosina. Rehun tehokas käyttö on yhtä aikaa ympäristöä säästävä ja taloudelliseen kannattavuuteen vaikuttava tekijä. Rehun hyödyntäjinä kalat ovat huipputehokkaita. Noin kilolla rehua kala kasvaa kilon, joten tuotannon hiilijalanjälki jää pieneksi.
Suomessa kasvatettiin vuonna 2016 noin 14,4 miljoonaa kiloa kalaa ihmisravinnoksi. Kirjolohta tuotettiin 13,4 miljoonaa kiloa, joka on yli 90 prosenttia koko ruokakalatuotannosta. Viljellyn siian tuotanto oli vajaat 0,8 miljoonaa kiloa, joka on lähes sama kuin kahtena edellisenä vuotena. Muita viljeltyjä ruokakalalajeja, taimenta, nieriää, sampia, kuhaa ja ankeriasta viljeltiin yhteensä noin 0,2 miljoonaa kiloa. Kirjolohen mätiä tuotettiin elintarvikkeeksi noin puoli miljoonaa kiloa.
Kestävällä kalataloudella kotimaista vaihtoehtoa
Tuoreen kokonaisen lohikalan tuonti Norjasta ja Ruotsista oli yli 35 miljoonaa kiloa, eli n. 2,5 kertaa enemmän kuin kotimainen kasvatustuotanto. Kotimainen kirjolohen kasvatus voisi lähivuosina korvata lohen tuontia Norjasta. Jos kirjolohen kasvatuksessa käytettäisiin Itämeren silakasta valmistettua rehua, Itämerestä poistuisi rehuraaka-aineen pyynnin mukana paljon ravinteita. Tuontikalasta tehty kalajauho voitaisiin jatkossa korvata Itämeren kalasta tehdyllä jauholla, joka kierrättäisi Itämeren ravinteita. Kalankasvatuksen fosforikuormitus on ollut noin 60 tonnia ja typpikuormitus 507 tonnia vuosittain. Itämerirehua käytettäessä Itämerestä poistuisi 75 tonnia fosforia, eli enemmän kuin kasvatus kuormittaa, ja typpikuormituskin vähenisi 377 tonnia.
Kuvat: Jari Setälä
Itämerirehu mahdollistaa Suomen kalankasvatuksen kestävällä tavalla. Vuoden 2016 Itämeren 137 miljoonan kilon silakkasaaliista käytettiin vain noin 3 % elintarvikkeina Suomessa ja loput kalajauhon raaka-aineeksi, turkiseläinten rehuksi tai vietiin elintarvikkeena. Kalajauhon valmistukseen käytettiin noin kolmasosa ja yli puolet turkiseläinten rehuna Suomessa tai Tanskassa. Kemiönsaareen uudessa kalajauholaitoksessa raaka-aineiden, silakan ja kilohailin, sisältämä dioksiini erotetaan, eikä se siten päädy laitoksen lopputuotteena olevaan rehuun.[2]
Silakkakiintiön leikkauksesta huolimatta kalanrehun saatavuuden näkökulmasta on varaa lisätä Itämeren kalankasvatusta, mikä tarjoaa kuluttajille silakasta jalostettua kirjolohta entistä ekologisempana kotimaisena kalavaihtoehtona. Tavoitteen toteuttamisen suurin pullonkaula on edelleen vaikeasti saatavat ympäristöluvat.
Linkit
Luonnonvarakeskus, Tilastot, Kaupallinen kalastus merellä, Linkki
Luonnonvarakeskus, Tilastot, Kaupallinen kalastus sisävesillä, Linkki
Luonnonvarakeskus, Tilastot, Vesiviljely, Linkki
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL
Suomen Kalankasvattajaliitto ry
Vedestä ruokapöytään -julkaisu kertoo kalan matkasta vedestä ruokapöytään ja suomalaisen elinkeinokalatalouden toiminnasta ja tilasta. Linkki julkaisuun
Alaviitteet
[1] Marjomäki, T., Keskinen, T. & Karjalainen, J. (2016) The potential ecologically sustainable yield of vendace (Coregonus albula) from large Finnish lakes, Hydrobiologia, Springer International Publishing Switzerland 2016, Linkki artikkeliin
[2] Meriläinen, P., Salminen, J., Britschgi, R., Nystén, T. & Pitkänen, T. (2017) Esiselvitys yhdyskuntien ja ruoantuotannon veden käytön riskien hallinnasta ja mahdollisuuksista Työpaperi 32/2017, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, s. 27. Linkki raporttiin
Yläreunan kuva: Aarno Isomäki