Timo Pärssisen viljatila Uusi-Anttila sijaitsee Eurajoella, Rauman ja Porin välissä. Luomuviljelystä tilalla luovuttiin vuonna 2000, kun käyttöön otettiin monessa suhteessa ympäristöä säästävä peltojen suorakylvö. Menetelmään liittyy olennaisesti kasvinvuorottelu, tänä vuonna Timo valitsi viljelyyn vehnää ja kauraa, kerääjäkasvina pelloilla on valkoapilaa. Peltoalaa tilalla on 15,7 hehtaaria, josta 7 hehtaaria on turvemaata. ”Sadon puolesta turvemaa pelasti tänä vuonna kuivuudelta, savimaihin verrattuna hehtaarikohtainen sato oli lähes nelinkertainen”, Timo kiittelee.
Suorakylvö
Suorakylvössä maata ei muokata syksyn puimisen jälkeen, vaan pelto saa olla koko talven sänkipeitteisenä. Keväällä pelloille ajetaan torjunta-aineruiskutus ja uusi siemen kylvetään suoraan edellissyksynä puituun sänkeen. Pellon muokkaus jää suorakylvössä minimiin ja pelto on jatkuvasti kasvipeitteisenä. ”Suorakylvössä riittävä kylvösyvyys on kaiken A ja O, meillä apulanta ja siemen kylvetään noin neljän sentin syvyyteen, jotta jyvä saa kunnon maakosketuksen”, Timo ohjeistaa, ”puitu sänki on myös jätettävä riittävän pitkäksi ja puimurissa on oltava ruumenlevitin, jotta ruumenet levittyvät tasaisesti pellon pinnalle”. Menetelmänä suorakylvö on lähtöisin Yhdysvalloista, Kanadasta ja Brasiliasta, missä sen suosio on perustunut maanparannusominaisuuksiin eroosiosta kärsivillä alueilla. ”Suomessakin menetelmä soveltuu lähes kaikille maalajeille, suorakylvämme hyvällä menestyksellä myös toisella tilallamme Kiikassa, missä maa on hiesusavea ja savea”, Timo kertoo.
Menetelmän hyödyt ja haasteet
Maanparannus on suorakylvön tärkeimpiä etuja, jo viidessä vuodessa suorakylvö lisää huomattavasti maaperän multavuutta sekä matojen ja pieneliöstön määrää. Pitkälti juuri maanparannuksen ansiosta satotasot ovat suorakylvössä usein parempia kuin perinteisissä viljelymenetelmissä. Menetelmän taloudellista kannattavuutta edistävät myös siihen liittyvät merkittävät kustannussäästöt: ”Koneita suorakylvössä tarvitaan vähemmän kuin perinteisessä viljelyssä, koska peltoa ei äestetä tai kynnetä. Vastaavasti polttoainetta säästyy isossa mittakaavassa. Myös työkuorma on pienempi, jolloin yksi viljelijä pystyy hallitsemaan isompia peltoalueita”, Timo luettelee. Polttoaineen säästöllä on myös myönteinen ilmastovaikutus ja peltojen kasvipeitteisyys pidättää hiiltä maaperässä. ”Lisäksi suorakylvö ehkäisee ravinnepäästöjä, mikä on erityisen tärkeää, kun Eurajoki virtaa heti pellon vieressä”, Timo huomauttaa.
Täysin ongelmatonta suorakylvöön siirtyminen ei Uusi-Anttilan tilalla ollut: ”Ensimmäisellä kerralla jyvät jäivät liian pintaan eivätkä itäneet kunnolla. Mutta käytäntö kyllä opettaa viljelijää”, Timo vakuuttaa. Vaikka suorakylvö menetelmänä pyrkii monessa suhteessa luonnonmukaisuuteen, vaatii se yleensä keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. ”Nykyään käytettyjen glyfosaatti-yhdisteiden kieltämisestä on keskusteltu paljon maailmanlaajuisesti, kielto edellyttäisi suorakylvön mallin muuttamista”, Timo pohtii. ”Toisaalta uskon, että pian löytyisi jokin korvaava torjunta-aine”.
Suorakylvön haasteet ovat etuihin verrattuna vähäisiä ja menetelmä on saavuttanut viime vuosina suurta suosiota: ”Kun aloitin suorakylvön vuonna 2000, oli Eurajoella neljä suorakylvökonetta”, Timo muistelee, ”nyt koneita on jo 24 ja menetelmä on selvästi tullut jäädäkseen. Huomaa kyllä, että viljelijät ovat olleet tyytyväisiä”. Vaikka menetelmää on tutkittu paljon, painottaa Timo myös jatkotutkimuksen merkitystä: ”Kyllä kehittämisen varaa löytyy aina suorakylvössäkin, eikä maailma suinkaan valmiiksi tule”, Timo naurahtaa.