Matti Kumpulainen viljelee Rauhalan tilaa Pyhännän Ahokylässä. Viljelty pinta-ala kasvaa nopeasti ottaen takaisin viljelyyn 40 vuotta viljelemättä olleita pusikoita, ja on tällä hetkellä noin 70 hehtaaria. Tällä hetkellä päätuotantosuunta on avomaanvihannesten tuotanto, joista tuotantoa on merkittävissä määrin porkkanassa ja lantussa. Kylä on ollut 1970-luvun rakennemuutoksen seurauksena vähän viljelty ja ohittanut voimaperäisen viljelyn jakson. ”Nyt viljelykuntoa kasvatetaan luomuna, joka sopii hyvin luonnollisen olotilan saavuttaneeseen peltomaahan”, toteaa Matti.
Tilalla on paksuturpeisia peltoja noin 10 hehtaaria ja ohuempiturpeisia noin 20. Erityisen ongelmallisia nämä ovat siksi, että maalajit muuttuvat kumpareisessa maastossa nopeasti ja kokonaan saman maalajin lohkoja ei ole. Uudelleen käyttöön otettavat lohkot voidaan jakaa ja yhdistää uudelleen ojittaen paremmin maalajien mukaan, koska naapureilta on saatu vuokrattua yhtenäisesti jatkuvia alueita. Matti kuvailee tapahtunutta muutosta: ”Samalla pellot saadaan soveltumaan tehokkaaseen viljelytekniikkaan nykyaikaisilla koneilla verrattuna lohko- ja ojitusmalliin, joka on pohjautunut käsityöhön ja hevoseen.”
Muokkauksen minimointi tarpeen mukaan
Matti valitsee viljelymenetelmät peltobiologian ja monimuotoisuuden hyödyt tiedostaen siten, että maata muokataan vain tarvittaessa. Minimimuokkaus ja suorakylvö ovat työkaluja, joita yhdistetään hyötyhyönteisiä ja -kasveja tukeviin viherlannoitusseoksiin. Pohjoisen olosuhteita ja oikeaa talvea käytetään hyväksi, jotta viljelykierrossa päästään kylvämään seuraava kasvusto parempiin olosuhteisiin. Tarvittaessa otetaan käyttöön muokkaava avokesannointi kesäkaudella, jolloin monivuotisten rikkakasvien määrää saadaan haitattomalle tasolle satokasvi vuonna.
Viljelyä aloitettaessa menetelmät työllistävät, mutta kokonaisuus saadaan toteutettua edullisesti ja samalla luonnonvaroja säästäen. Esimerkiksi pahoin vesakoituneiden peltojen kaikkien töiden polttoainemäärä kesällä 2018 jäi alle 300 litraan polttoöljyä hehtaaria kohden.
Haasteita voi tulla rikkakasvien haittaavan määrän kanssa, jolloin kiertoon otetaan enemmän muokkausta ja peittävämpiä satokasveja. Myöskään erilaisista kasvitaudeista ei ole varmaa tietoa, kuinka ne pääsevät haitaksi, kun maan pinnalla on joka talvi kasvipeite.
Oppiminen yrityksen ja erehdyksen kautta
Hiilen sitominen yhteyttämällä ja turvemaan palamisen pienentäminen mahdollisimman vähäiseksi mahdollistavat paremman ravinteiden ja veden varastoinnin, jolloin poikkeuksellisetkaan säät eivät romahduta satoja. Hyvä ja ilmava peltomaan rakenne poistaa keväällä ylimääräisen veden nopeasti ja pelto lämpiää nopeasti kylvökuntoon. Samalla edellisvuosien kuollut mikrobisto on valmiiksi kasveille käyttökelpoisessa liukoisessa ravinnemuodossa mahdollistaen hyvät sadot ilman isoja ostopanoksia.
Oppiminen on jatkuvaa ja virheet ovat ne, jotka opettavat. ”Esimerkiksi viherlannoituskasvustoni oli noin 20-lajinen viime kesänä. Osa kasveista ei itänyt ollenkaan, mutta osa paikkasi tyhjän tilan kasvimassallaan estäen rikkojen valtaamasta aukkopaikkaa.”, Matti toteaa. Tulevana kasvukautena säädetään lajien kylvömäärää ja lajeja onnistumisien suuntaan.
Lisätietoa Matti saa osallistumalla tutkimushankkeeseen: ”Yksi paksuturpeinen lohko on Carbon Action- hankkeen tutkimuslohko ja sillä saan myös muiden mielipiteen mittauksin ja keskustelujen kautta. Lohkolla vertaan jatkuvan kasvipeitteen ja järkevin resurssein saatavissa olevien maanparannusaineiden vaikutusta turpeen palamiseen ja sadon tuottoon.”