Sami Suojan omistama Koiviston tila sijaitsee Sastamalan Häijäässä. Peltoalaa kasvintuotantotilalla on lähes 200 hehtaaria, josta vuosittain kylvetään noin 160-170 hehtaaria. Pääkasvina tilalla on suurimokaura, lisäksi Sami viljelee jonkin verran ohraa, vehnää ja rypsiä sekä pieniä määriä kuminaa ja heinää. ”Maa-aines täällä on hyvin vaihtelevaa, lähinnä viljelyn kannalta haasteellista hiesusavea ja turvetta. Noin 40 hehtaaria peltoalasta on selvästi turvevoittoista”, Sami arvioi.
Säätösalaojitus
Salaojateknikoksi opiskellut Sami harjoittaa tilallaan säätösalaojitusta 20 vuoden vankalla kokemuspohjalla. ”Menetelmä on kuitenkin yksinkertainen ja sen käyttö onnistuu hyvin myös vasta-alkajilta”, Sami rohkaisee. Säätösalaojituksessa vesi padotaan salaojastoon, jolloin pellon kosteutta pystytään säätämään kasvuolosuhteiden optimoimiseksi. Padotuskaivoilla pohjaveden pintaa nostetaan yleensä keväällä viljelytöiden aikaan ja lasketaan taas syksyllä ennen kyntöä, kun viljelykasvit eivät enää hyödy lisäkosteudesta. Turvemaan viljelyyn säätösalaojitus soveltuu hyvin: ”Turvemaa pidättää vettä melko tehokkaasti ja pysyy näin kosteana, mikä vähentää maan haitallista painumista. Koska turvepelto on myös tyypillisesti pinnanmuodoiltaan tasaista, saadaan yhdellä padotuskaivolla katettua useamman hehtaarin peltoalueita”, Sami kuvailee. Koiviston tilalla lähes kaikki turvemaa onkin säätösalaojitettu.
Menetelmän hyödyt ja haasteet
Säätösalaojituksen käyttö on ollut Koiviston tilalla taloudellisesti kannattavaa. ”Vaikka joka vuosi menetelmä ei suoranaista hyötyä tuotakaan, on vaikutus satotasoon ollut pidemmällä tähtäimellä positiivinen. Myös ympäristötuki tarjoaa pienen taloudellisen kannusteen menetelmän käyttöönottoon”, Sami kertoo. Lisäksi säätösalaojitus pidättää ravinteita ja hiiltä maassa ja edistää vesiensuojelua. Samia menetelmän käyttöön motivoi myös ammatillinen kiinnostus säätösalaojitusta kohtaan, sekä halu oman toiminnan jatkuvaan kehittämiseen erilaisia menetelmiä hyödyntäen.
”Säätösalaojituksen merkittävin haaste lienee sen aiheuttama ylimääräinen askare, vaikka säätö melko vaivatonta onkin”, Sami pohtii, ”jos padotuskaivo on pellolla, saattaa se myös hankaloittaa lievästi peltotöitä”. Huoltoa säätösalaojarakenteet vaativat varsin vähän.
Jatkossa Samia kiinnostaisi selvittää maan alle asennetun, automaattisten Watergate -salaojaventtiilien käyttöedellytyksiä turvemailla. ”Venttiili padottaa perinteistä säätökaivoa vähemmän, mutta viljelijän ei tarvitse huolehtia säädöstä. Venttiilistä saattaisi olla lisähyötyä tietyillä alueilla, mutta mahtaako se kestää turvemaiden ruostetta?”, Sami aprikoi.