Kananmunatuotannon laatutekijät
Suomessa kananmunantuotannon muotoja on neljä: virikehäkki-, lattia-, ulko- ja luomukanala. Missään tuotantomuodossa kanojen nokkia ei typistetä, sillä kanojen elinympäristön virikkeet sekä optimaaliset tuotanto-olosuhteet estävät erilaisen häiriökäyttäytymisen. Perinteiset ahtaat häkit kiellettiin EU:ssa vuoden 2012 alusta, eikä Suomessa ole sen jälkeen ollut perinteisiä häkkikanaloita käytössä.
Kananmunien laatua tarkkaillaan sekä tilan omavalvonnassa että pakkaamolla. Sekä munantuotantotilojen että munapakkaamoiden on tehtävä kirjallinen omavalvonnan kuvaus, jota muutetaan aina toiminnan muuttuessa. Tällä tavoin viranomaiset pystyvät valvomaan, että tuotantohygieniaa noudatetaan läpi koko tuotantoketjun. Munien puhtaus, poreettomuus ja muut ulkoiset merkit kertovat kanalan tuotanto-olosuhteista ja munien laadusta. Pakkaamolla munien laatu varmistetaan muun muassa läpivalaisulla, ja leimattu muna on aina laatutarkistettu.
Suomessa on käytössä kansallinen salmonellavalvontajärjestelmä, joka vaatii salmonellan kaikkien serotyyppien eli muotojen valvontaa läpi koko tuotantoketjun aina rehuraaka-aineiden ja eläinaineksen maahantuonnista lopputuotteen valmistukseen saakka. Tämä on ainutlaatuista koko maailmassa, sillä monessa maassa salmonellavalvontajärjestelmä keskittyy tutkimaan vain muutamaa serotyyppiä. Munantuotantoon siirtyvistä kanoista otetaan ensimmäiset näytteet jo vastakuoriutuneina untuvikkoina sekä noin kaksi viikkoa ennen munintakauden alkamista. Kanat voidaan siirtää munintakanalaan vasta, kun viimeinen poikaskasvatuksen salmonellanäyte on todettu negatiiviseksi. Siirron jälkeen salmonellanäytteet otetaan 15 viikon välein koko kanan eliniän ajan. Suomessa salmonellaa ei tavata siipikarjassa käytännössä lainkaan. Salmonellavalvonta vaaditaan myös harrastajilta, jos he myyvät tai luovuttavat kananmunia oman taloutensa ulkopuolelle. Näin ollen Suomessa on turvallista syödä raakojakin kananmunia.
Tarttuvien eläintautien leviämistä vastustetaan Suomessa muun muassa ylläpitämällä tuotantotilojen hygieniaa ja estämällä kanojen kosketus villilintuihin ja muihin eläimiin. Säännöllisen siivouksen ja puhtaanapidon lisäksi tuotantotilat pestään ja desinfioidaan huolellisesti aina tuotantoerien välillä. Jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunta on myös oleellista tautihygienian kannalta, sillä päästessään tuotantotiloihin ne voivat levittää muun muassa salmonellaa. Hygieniasta pidetään huolta myös tautisulkujen avulla, sillä taudit voivat levitä ulkoa vierailijoiden mukana. Siipikarjatiloilla on käytössään kaksinkertainen tautisuojaus, jolla estetään taudinaiheuttajien pääsy kanalaan vierailijoiden mukana.
Suomalaiset kanat ovat pääosin terveitä, eikä vakavia tartuntatauteja esiinny. Munivia kanoja ei myöskään lääkitä kuin tarpeen mukaan, ja lääkintä on erittäin harvinaista Suomessa, sillä siipikarjan terveydenhoito perustuu tautien ennaltaehkäisyyn lääkinnän sijasta. Markkinoilla onkin vain muutama muniville kanoille hyväksytty lääkevalmiste, ja jos kanoja joudutaan lääkitsemään, on tuottajan noudatettava eläinlääkärin ohjeita sekä lääkitykselle määrättyä varoaikaa. Tautien levinneisyyttä seurataan jatkuvasti eri tahojen toimesta, ja vakaviin eläintautitapauksiin varaudutaan ennalta muun muassa kriisitilanteiden toimintaohjeiden avulla.
Ruokaviraston elintarvikevalvonta valvoo kananmunia vierasaineiden, kuten lääkeaineiden ja kasvinsuojeluaineiden jäämien, varalta. Valvonnalla varmistetaan, ettei kananmunantuotannossa käytetä kiellettyjä aineita ja ettei sallittujenkaan aineiden jäämien pitoisuudet ylitä raja-arvoja. Suomessa ei ole koskaan todettu kiellettyjen aineiden käyttöä kananmunien tuotannossa, eikä munista otetuissa näytteissä ole esiintynyt edes sallittujen lääkeaineiden määriä. Myös ympäristöstä peräisin olevien vierasaineiden havaitut pitoisuudet ovat olleet selkeästi raja-arvojen alla.
Yläreunan kuva: Csaba Jansik