Suomen puuntuotannosta neljännes kasvaa ojitetuilla soilla eli suometsissä. Viides Suometsäfoorumi pohti, miten samaan aikaan ylläpidämme luonnon monimuotoisuutta ja kannattavaa metsätaloutta.
Suomessa suometsiä riittää, koska eteläisen Suomen soista monin paikoin 80 prosenttia on ojitettu. Niillä kasvaa tällä hetkellä valtava määrä puita, jotka ovat pian tulossa päätehakkuuikään. Noin neljännes Suomen puuntuotannon metsämaasta on siis suometsää. Tutkimuksista tiedetään, että ojitetut suot aiheuttavat vesistökuormitusta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.
Viides Suometsäfoorumin tapaaminen perehtyi kysymykseen, onko suometsiä mahdollista hoitaa kestävästi? Miten yhdistetään luonnon monimuotoisuuden tukeminen, hiilivarastojen kasvatus ja taloudellisesti kannattava metsätalous? Suometsäfoorumi on SUO-hankkeen vaikuttajafoorumi, johon kuuluu joukko asiantuntijoita eri puolilta yhteiskuntaa.
Suometsäfoorumin tapaamisessa kuultiin päivän teemasta kolme asiantuntijapuheenvuoroa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa avasi puheenvuorossaan Euroopan parlamentin metsäpolitiikan kiemuroita. Syken tutkija Ari-Pekka Auvinen tarkasteli taas suometsiä suoluonnon elpymisen ja ennallistamisen näkökulmasta. MTK Metsänomistajien Markku Ekdahl puolestaan pohti, kuinka suometsien käytössä turvataan metsänomistajien oikeudet.
Brysselissä suometsäosaaminen on heikkoa
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mukaan Etelä- ja Keski-Euroopan maiden havahtuminen metsiensä heikkoon tilaan toimii kimmokkeena Euroopan unionissa viime vuodet kuumana käyneelle keskustelulle metsäpolitiikasta. Sarvamaa nosti esiin huolen siitä, kuinka huonosti EU:ssa tunnistetaan jäsenvaltioiden metsien erilaisuus. EU:n metsäpolitiikan suunnasta tai edes metsän määritelmästä ei vallitse konsensusta jäsenmaiden välillä.
Koska suometsiä on Euroopassa vähän, ovat ne Sarvamaan mukaan unionin metsäpolitiikassa erityisen huonosti tunnettu teema. Keskustelu suometsistä EU:ssa onkin yksipuolista, eikä niiden tila ole Sarvamaan mukaan lainkaan niin huono, kuin millaisena se usein EU-keskusteluissa esitetään. Sarvamaa kehotti suomalaisia asiantuntijoita olemaan nykyistä enemmän suoraan yhteyksissä EU-komission virkamieskuntaan ja tarjoamaan heille metsätietoa.
Maanomistajat haluavat suojella, mutta kaipaavat apua
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari-Pekka Auvinen kertoi tekeillä olevasta luonnon monimuotoisuusstrategiasta, jonka tavoitteena on tehostaa luonnon monimuotoisuuden suojelua ja edistää heikentyneiden ekosysteemien palautumista. Käytännössä se tarkoittaa uhanalaisten lajien suojelua, soiden ja metsien ennallistamista ja lajiyhteisöjen tilan parantamista.
Suomalaisten soiden lajisto on uhanalaistunut ojittamisen myötä. Suolintukannat ovat esimerkiksi vähentyneet alle puoleen siitä, mitä ne olivat 1900-luvun alkupuolella, ja 2000-luvulla laskeva trendi on jatkunut. Soita ennallistettiin vuosina 2010–2020 noin 10 000 hehtaaria. Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi uusia turvepeltoja raivattiin Auvisen mukaan nelin-viisinkertainen määrä. Soiden tila on 2000-luvulla edelleen heikentynyt, vaikkei niin nopeasti kuin aiemmin. YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatisi hänen mukaansa käytännössä satojen tuhansien suohehtaarien eriasteista ennallistamista vuosittain.
Auvisen mukaan maanomistajilla on halua osallistua ilmasto- ja luontotalkoisiin, ja hän pitää suojelutavoitteiden saavuttamista mahdollisena. Tämä kuitenkin edellyttää nykyistä laajempaa metsäneuvonnan apua ja ohjausta. Tärkeintä ei ole löytää täydellisiä ratkaisumalleja, vaan saada suojelu ja ennallistaminen käyntiin.
“Ei ole järkevää aina lähteä ennallistamaan soita perustamalla luonnonsuojelualueita. Voisiko maa-alueita poistaa puuntuotannon piiristä kevyemmin ja saada näin suojelu käyntiin alueita valuma-aluekohtaisesti tarkastelemalla?” Auvinen ehdottaa.
Suometsänhoitoon saatavien tukien pitää olla kannustavia
MTK:n metsäasiantuntija Markku Ekdahl toi Suometsäfoorumiin metsänomistajien ääntä. MTK:n oman tutkimuksen mukaan maa- ja metsätalouden harjoittajista 90 prosenttia pitää luonnonsuojelua tärkeänä osana omaa toimintaansa, ja jopa kaksi kolmasosaa metsänomistajista olisi valmiita tinkimään tuotoistaan metsien hyväksi. Ekdahl nosti esille, että perustuslain turvaama oikeus elinkeinon harjoittamiseen ja luonnosta huolehtiminen vaativat kuitenkin erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista ja kompromisseja.
Suometsistä monet ovat tulleet siihen ikään, että alueita pitäisi ruveta uudistamaan. Sen työn tueksi tarvitaan paljon tutkimus- ja kokemuspohjaista tietoa.
“Metsäneuvojilla on moraalinen vastuu antaa sellaisia vaihtoehtoja metsänomistajalle, jotka on todettu toimiviksi”, Ekdahl sanoo. Monet suometsistä sijaitsevat Pohjois-Suomessa, ja etenkin niihin olosuhteisiin tarvittaisiin toimivia käytäntöjä levitettäväksi.
Ekdahl korosti puheenvuorossaan, että suometsänhoitoon ja sen suunnitteluun saatavien tukien (esim. KEMERA ja METKA) pitää olla metsänomistajille kannattavia.
“Tällä hetkellä ojien kaivaminen ilman tukea on nykyään usein paljon halvempaa kuin tukien kanssa. Jos porkkana puuttuu, niin hommiin ryhdytään omilla kaivureilla.”
Ekdahl yhtyikin Auvisen vaateeseen metsänomistajien neuvonnan lisäämisestä hankkeiden suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Sarvamaan tavoin Ekdahl nosti esiin uusien innovaatioiden hyödyntämisen, ja kertoi esimerkiksi paikkatietoon perustuvien suunnittelun välineiden hyödyntämisestä suometsähankkeissa.
Voidaanko suometsiä siis hoitaa kokonaiskestävästi?
Aivan tyhjentävää vastausta kysymykseen ei päivän aikana saatu, mutta se kävi selväksi, että tiedonjano eri toimijoiden välillä on kova. Kun tutkimustieto lisääntyy, se kulkee sujuvasti ja eri toimijat hyödyntävät sitä, niin olemme oikealla tiellä kohti kokonaiskestävyyttä.
