Suometsäfoorumi kokoontui toiseen tapaamisensa huhtikuun lopussa. Foorumi keskusteli suometsien puuntuotannon edellytyksistä ja menetelmistä, otti kantaa valmisteilla olevaan uuteen metsätalouden kannustejärjestelmään sekä kommentoi, miten puuntuotanto ja sen kannattavuus tulisi ottaa huomioon kehitteillä olevassa suometsien kokonaiskestävässä toimintamallissa.
Ei joko tai, vaan eri käsittelymenetelmien yhdistelmiä
Kolme miljoonaa hehtaaria, yli 500 Mm3 puuta, 16–18 Mm3 ojituksin ja lannoituksin saatua vuotuista kasvunlisää ja neljännes Suomen metsien kestävistä hakkuumahdollisuuksista. Näillä tunnuksilla erikoistutkijat Markku Saarinen ja Hannu Hökkä Lukesta kuvasivat puuntuotannossa olevia suometsiä suometsäfoorumin tapaamisessa.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes miljoona ojitettua suometsähehtaaria saavuttaa metsänhoidollisen uudistuskypsyyden. Harkittavaksi tulee, miten näitä metsiä käytetään ja hoidetaan, sillä niillä on suuri merkitys niin puuntuotannon kuin ympäristönkin kannalta.
Mikäli suometsissä jatketaan jaksollisen tasarakenteisen kasvatuksen periaatteita, uudistetaan metsät avohakkuun jälkeen joko luontaisesti siemen- tai suojuspuuhakkuin tai viljellen. Voimakkaat uudistamishakkuut pienentävät merkittävästi haihduntaa ja nostavat pohjaveden pintaa. Ojien kunnostus tulee tarpeelliseksi, jotta uuden puusukupolven kehitys turvataan. Ojien kunnostuksen haittavaikutuksena vesistökuormitus lisääntyy.
Vaihtoehtona jaksolliselle kasvattamiselle on esitetty siirtymistä jatkuvapeitteiseen, erirakenteiseen metsänkasvatukseen. Siinä puuston määrä pidetään niin suurena, että se huolehtii riittävästä kuivatuksesta. Ojien kunnostusta ei tarvita, tai se voidaan siirtää myöhemmäksi. Peitteisen metsän kasvua voidaan edelleen parantaa tuhkalannoituksella. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus vaikuttaa lupaavalta menetelmältä varsinkin viljavissa korpikuusikoissa, mutta lisätietoa ja menetelmäkehitystä tarvitaan, ennen kuin sitä voidaan suositella laajamittaiseen käyttöön. Vähän tutkimustietoa on erityisesti siitä, miten karujen rämeiden luontainen taimettuminen onnistuu.
Suometsäfoorumissa nähtiin, että yksi ja sama menetelmä ei sovi joka tilanteeseen ja että vaihtoehtojen ei pitäisi olla joko jatkuvapeitteinen tai jaksollinen metsän kasvatus. Suometsien hoidossa voisi olla hyväksi eri menetelmien yhdistelmiä. Silloin menetelmävalinnassa huomioitaisiin kasvupaikka-, ilmasto-, puusto- ja ympäristötekijöiden lisäksi metsänomistajien tavoitteet.
Tukijärjestelmän uudistus kääntää huomion valuma-aluetasolle
Yksityismetsätalouden kannustejärjestelmää uudistetaan. Sitä valmisteleva työryhmä, Metsätalouden kannustejärjestelmä 2020-luvulla (METKA), luovutti tammikuun lopussa muistionsa ministeri Lepälle. Metsäneuvos Niina Riissanen maa- ja metsätalousministeriöstä toimi työryhmän sihteerinä ja perehdytti myös suometsäfoorumia työryhmän esityksiin.
Suomessa on yli 90 vuoden mittainen perinne valtion tuesta yksityismetsien hoitoon ja käyttöön. Suurin osa soiden ojituksista on toteutettu valtion tuen turvin. Tukiperusteet ovat ajan myötä muuttuneet, uudisojitus on korvautunut ojien kunnostuksella ja puuntuotannon lisäksi tavoitteeksi on tullut vesiensuojelu, luonnonhoito ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
Uudessa kannustejärjestelmässä otetaan entistä vahvemmin tavoitteeksi edistää taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsän hoitoa ja käyttöä. Sen myötä ojien kunnostusta ei enää tuettaisi, vaan tukea voisi saada suometsien hoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja vesiensuojelurakenteiden toteutukseen. Kokonaisvaltainen suunnittelu tulisi toteuttaa suoaluetasolla.
Uusi tukijärjestelmä edellyttäisi, että metsänhoito-, hakkuu- ja luonnonhoitotoimenpiteet sekä ojien kunnostus suunnitellaan niin, että ympäristöhaittoja vähennetään. Suunnitelman täytyisi sisältää vähintään vesiensuojelun suunnittelun ja potentiaalisten luontokohteiden kartoituksen.
METKA- työryhmä on tunnistanut, että suometsien hoidon suunnittelussa tarvitaan monipuolista osaamista. Työryhmä esittää, että suometsien hoidon suunnittelijalta edellytetään näyttökokeen suorittamista. Tapio Oy on käynnistänyt tutkinnon valmistelun. Suometsien hoidon kokonaisvaltaiseen suunnitteluun tarvittavaa uutta toimintamallia kehitetään osana Kokonaiskestävää puuntuotantoa turvemailla (SUO) -hanketta ja Suomen metsäkeskuksessa käynnistynyttä toimijoille suunnattua pilotointihanketta. Näistä hankkeista saadut kokemukset hyödynnetään kannustejärjestelmän valmistelutyössä. Nykyinen rahoituslaki on voimassa vuoden 2023 loppuun. Siihen mennessä uusi järjestelmä tulisi saada valmiiksi.
Mahdollisuutena kokonaiskestävä suometsien hoito ja käyttö, uhkana monimutkaisuus
Suometsäfoorumi näki uudessa kannustejärjestelmässä sekä mahdollisuuksia että uhkia. Uusi suunnittelumalli tarjoaa mahdollisuuden suometsien kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja sitä kautta kokonaiskestävyyden parantamiseen. Kannustejärjestelmä on myös vesistöjen ja monimuotoisuuden kannalta parannus. Toisaalta forumissa tuotiin esille, että ojien kunnostuksesta luopuminen voi johtaa ilmaston kannalta haitallisten metaanipäästöjen kasvuun.
Foorumin jäsenet toivat esiin huolensa siitä, että kannustejärjestelmän edellyttämä suometsien hoidon suunnitelma on liian monimutkainen niin metsänomistajan kuin suunnittelijan kannalta. Lisäksi epäiltiin, onko suunnitelman teko kannattavaa ja löytyykö riittävästi ammattitaitoisia suunnittelijoita. Suunnittelijoille ja neuvojille toivottiin koulutusta. Suometsien kannalta ratkaisevaa on, että hyvät suunnitelmat myös toteutetaan.
Suometsien hoitoon uusi toimintamalli
SUO-hankkeessa kehitetään kokonaiskestävää suometsien hoidon toimintamallia, joka luo pohjaa myös METKA:n mukaiselle suometsän hoidon suunnittelulle. Toimintamallia kehitetään Suomen metsäkeskuksessa johtava luontotiedon asiantuntija Miia Saarimaan ja kehittämisasiantuntija Juuso Ojasen johdolla.
Toimintamallin lähtökohtana ovat metsänomistajan tarpeet ja tavoitteet. Metsäammattilaisten tuella, tiiviissä vuorovaikutuksessa metsänomistajien kanssa, laaditaan kuviokohtaiset hoitosuunnitelmat, jotka voivat sisältää muun muassa harvennus- ja uudistamishakkuita, jatkuvapeitteisen kasvatuksen hakkuita, metsänuudistamistoimenpiteitä, tuhkalannoitusta ja ojien kunnostusta sekä luonnonhoitotoimenpiteitä.
Metsänomistajan aikajänne on usein lyhyt
Suometsäfoorumi näytti kellanvihreää valoa toimintamallin kehitystyölle. Jäsenet näkivät toimintamallissa myös haasteita sekä metsänomistajan että suunnittelijan näkökulmasta. Toimintamallissa suunnittelua esitetään toteutettavaksi suoaluetasolla, mutta päätökset tekee kuitenkin metsänomistaja tilatasolla. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa aluetasolla parhaaksi johtava toiminta ei ole yksittäisen metsänomistajan kannalta ensisijainen.
Päätöksenteon pohjana olevien vaikutusarvioihin aikajänne on tärkeä. Useimmat metsänomistajat suunnittelevat metsiensä hoitoa 5–10 vuoden aikajänteellä. Esimerkiksi ilmastovaikutusten arvioinnin kannalta 100 vuoden aikajänne voisi olla tarkoituksenmukainen, mutta metsänomistajalle se on liian pitkä.
Suunnitelman teko edellyttää yhteistyötä ja luottamusta metsänomistajan ja suunnittelijan välillä. Metsänomistaja tarvitsee usein tukea vaihtoehtojen valintaan. Jos suunnitelma ei täytä hänen toiveitaan, se jää toteuttamatta.
Foorumin työ jatkuu syksyllä
Foorumi kokoontuu seuraavan kerran syksyllä. Loppuvuoden aikana toimintamallin tarkastelua laajennetaan koskemaan puuntuotannon lisäksi vesistö-, ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksia. Vaikeusaste siis kasvaa edelleen. Tulevaisuudessa häämöttää kuitenkin selvästi aiempaa monipuolisempi kestävyyden eri elementit huomioiva suometsien hoidon suunnittelun toimintamalli. Metsänomistajia ja suunnittelijoita sen käyttöönottoon kannustetaan valtion uudella rahoitustuella.
