Kuudes Suometsäfoorumi pohti, miten koko metsänhoidon ketju saadaan vähentämään ilmasto- ja vesistökuormitusta.
Tutkimustiedon mukaan ojien syvyys vaikuttaa paljon vesistökuormituksen ja maasta vapautuvien kasvihuonepäästöjen määrään suometsissä. Aihetta on tutkittu paljon ja suometsien hoitoon on kehitteillä uusia suosituksia.
Aiempi käsitys ja ohjeistus ojasyvyydestä on ohjannut kentän toimijoita. Uuden tutkimustiedon valossa matalampi ojasyvyys on kuitenkin riittävä kuivatuksen kannalta ja nyt monien on vaikeaa poisoppia perinteisistä tavoista. Kuudes Suometsäfoorumi pohti, miten eri tahot viranomaisista koneurakoitsijoihin saataisiin sitoutumaan kuormituksen vähentämiseen.
Tapion vesiasiantuntija Tiina Ronkainen kertoi TurVI-hankkeesta, jossa tutkitaan työkaluja ja menetelmiä turvemaiden metsien käytön vesistö- ja ilmastovaikutusten hillintään. Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola toi esille pohdintoja suometsänhoidosta ja ojankaivuusta urakoitsijoiden näkökulmasta. Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo valotti taas suometsätalouden murrosta, tulevaisuuden näkymiä ja haasteita.
TurVI-hankkeessa parannetaan ojituskäytäntöjä
Tapion, Luken, SYKEn ja Metsäkeskuksen TurVI-hanke pyrkii sovittamaan yhteen turvemaiden metsien puuntuotannon turvaamisen, vesiensuojelun ja ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen. Eri syvyisten ojien vaikutusta vesistökuormitukseen ja kasvihuonekaasujen vapautumiseen testataan pilottikohteilla.
Hankkeen tavoitteena on vähentää haitallisia vesistövaikutuksia ja edistää hiilen sidontaa nykysuosituksia matalammilla ojilla. Lisäksi hankkeessa seurataan pintavalutuskenttien ja putkipatojen toimivuutta vesiensuojelumenetelminä ja päivitetään niitä koskevia ohjeistoja.
TurVI-hanke on tehnyt aktiivisesti töitä uuden tiedon jalkauttamiseksi esimerkiksi suunnittelijoille ja urakoitsijoille suunnattujen maastokoulutusten ja webinaarien avulla.
Ojat matalammiksi paremmalla kokonaisuuden ymmärryksellä
Koneyrittäjien varatoimitusjohtaja Simo Jaakkolan mukaan monet koneyrittäjät ymmärtävät, että kuormituksen vähentämiseksi ojat eivät voi olla yhtä syviä kuin nykyisin.
Muutos edellyttää urakoitsijoilta parempaa ymmärrystä metsänhoidon kokonaiskuvasta ja ojasyvyyden ympäristövaikutuksista. Jaakkolan mukaan muutosta jarruttavat suometsien hoidon määrien alhaisuus ja koneurakointialan heikko kannattavuus. Liian vähäinen urakointimäärä ei ylläpidä mielenkiintoa ja osaamista. Huono kannattavuus ei elätä. Lisäksi alalla vallitsevat osin vanhat perinteet ja asenteet. Poisoppiminen on hidasta.
Koneurakoitsijat muuttavat Jaakkolan mukaan toimintatapojaan, kun se on heille kannattavaa. Urakoiden tarjouskilpailut toteutetaan nykyään laatukriteerien sijaan usein hintakriteereillä. Se on osin johtanut myös ojitukseen huonommin soveltuvan ison kaluston käyttöön, joilla syntyy helpommin syvempiä ojasyvyyksiä. Jaakkola pohti, että yrittäjille maksettava laatubonus voisi toimia urakoissa “porkkanana”, joka ohjaisi muutokseen.
Ohjeistuksista ei ole puutetta, jalkauttaminen vaatii työtä
Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo taustoitti suometsätalouden haasteita suunnittelijoiden näkökulmasta. Otsamo kertoi, kuinka metsien käsittely alkoi 1990-luvulla mullistua voimakkaasti ja kehitys jatkuu edelleen. Metsähallituksella on tiukat kriteerit ja vahva pyrkimys madaltaa ojasyvyyksiä kuormituksen vähentämiseksi.
Metsähallituksen liiketoiminnoissa puuntuotannon oheen on nostettu aiempaa enemmän monikäyttöä, monimuotoisuutta ja ilmastonäkökohtia. Soiden uudisojitus lopetettiin jo 1990-luvulla, kunnostusojitusten määrä on viime vuosina romahtanut, ja turvemailla toteutetaan aiempaa laajemmin peitteistä metsätaloutta.
Laaja-alainen osallistava luonnonvarasuunnittelu on ollut suunnittelun lähtökohtana jo vuosikymmeniä. Metsähallitus julkaisi ensimmäinen ympäristöoppaa jo vuonna 1993. Sitä on vuosien mittaan uudistettu useaan otteeseen. Tästä vuodesta alkaen opasta päivitetään vuosittain vastaamaan nopeasti kehittyvän toimintaympäristön vaatimuksia.
Otsamo nosti esiin, että metsätalouden vesiensuojelussa hyödynnettävästä tiedosta ei ole pulaa. Runsaudenpula johtaa siihen, että suunnittelijoiden on vaikeaa seurata uusimpia ohjeistuksia ja pysyä tilanteen tasalla.
Voidaanko koko ketju saada sitoutumaan kuormituksen vähentämiseen?
Vesistö- ja ilmastokuormitus ovat konkreettisia suometsän käytöstä aiheutuvia haittoja. Ne eivät ole minkään yksittäisen tahon syytä, eivätkä myöskään ratkaistavissa yhden tahon toimesta, summasi Metsäkeskuksen johtava luontotiedon asiantuntija Miia Saarimaa Suometsäfoorumin keskusteluja lopuksi.
Metsänhoidon laadusta on vastuussa kaikki viranomaisista maanomistajiin ja kestävyysasajattelu pitäisi istuttaa koko arvoketjuun. Informaatio-ohjauksella, neuvonnalla ja hyvien käytäntöjen jalkauttamisella on saavutettavissa paljon hyvää.
Suometsäfoorumi oli yhtä mieltä, että kuormitukseen vähentämiseen liittyvistä tekijöistä tarvitaan nykyistä enemmän viestintää eri tahoille. Haasteena on koulutusten järjestäminen siten, että mukaan saataisiin mahdollisimman kattavasti ihmisiä koko ketjusta.
Motivoinnin ja yhteiseen tavoitteeseen sitoutumisen kannalta on tärkeää, että pelkkien haasteiden lisäksi nostettaisiin esiin myös mahdollisuuksia sekä hyviä kokemuksia konkreettisten esimerkkien kautta.
Suometsäfoorumi on SUO-hankkeen vaikuttajafoorumi, johon kuuluu joukko asiantuntijoita eri puolilta yhteiskuntaa.