Ojitettujen soiden luonnontilaan palauttaminen ei välttämättä ole ilmastokestävä ratkaisu, kun suometsien ja -peltojen sekä luonnontilaisten soiden ilmastovaikutuksia tarkastellaan lähemmin. Suomen maa- ja metsätalouden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan kuitenkin hillitä tehokkaasti turvemaiden käyttöä kehittämällä.
Alla on esimerkkejä keinoista, joiden avulla maanomistajat voivat hillitä ilmastonmuutosta turvemaillaan ja viereisillä alasivuilla esitellään käytännön kokemuksia niistä.
Pelloilla
Hiilen määrä on turvepelloissa jopa kymmenkertainen kivennäismaihin verrattuna, joten myös sen hävikki on iso pintaturpeen hajotessa ojituksen ja viljelytoimien vaikutuksesta. Viljelysmaan hoitotavat ovat muuttuneet Suomen pelloilla viime vuosina kasvipeitteisyyttä ja suorakylvöä suosiviksi. Kosteikkoviljelyllä turvepelto voidaan palauttaa lähelle luonnontilaa pitämällä se samalla tuottavassa käytössä. Ohjaamalla näitä keinoja turvepelloille voidaan saavuttaa positiivisia ja merkittäviä ilmastovaikutuksia.
Kasvipeitteisyys
Kasvipeitteisyys (nurmi, aluskasvit, syyskylvöiset kasvit) pidättää ravinteita ja hiiltä maassa ja edistää myös vesien suojelua.
Muokkauksen vähentäminen
Turvepellon muokkausta voidaan vähentää korvaamalla kyntö kevyemmällä muokkausmenetelmällä, esimerkiksi kultivoinnilla tai suorakylvöllä. Muokkausta voidaan vähentää myös pidentämällä nurmikiertoa mm. täydennyskylvöin.
Pohjaveden pinnan nosto
Säätösalaojitus: Säätökaivoilla voidaan säätää veden pinnan korkeutta jatkuvasti tai vain sadonkorjuun jälkeen. Säätösalaojituksella voidaan torjua myös kuivuutta.
Kokemukset käytännössä: pohjavesi on helppo nostaa, mutta joskus vaikea laskea.
Koepellolla saatiin hyviä viljasatoja kasvukauden pohjaveden ollessa 30–40 cm.
Kosteikkoviljely: Viljellään kasveja, jotka menestyvät märässä maassa. Suomessa mahdollisia: hieskoivu, paju, ruokohelpi, järviruoko, osmankäämi, kihokki, mesiangervo, raate, suopursu, suomyrtti, marjat…
Markkinat näille ovat melko heikot ja päästövähennys on ”päätuote” ja viljelijä tarvitsee korvauksen. Tuotteille pitäisi olla ”brändi”. Bisnesmahdollisuus taitaville yrittäjille!
Käyttötarkoituksen muutos
Käyttötarkoituksen muutos on harkinnan arvoinen vaihtoehto maille, joiden arvo on viljelysmaana vähäinen esim. etäisyyden, huonon ojituksen ja heikon satoisuuden vuoksi. Pellon voi esimerkiksi metsittää, rakentaa sinne kosteikon tai kasvattaa energiapuuta.
Esimerkiksi metsitys hidastaa turpeen hajotusta viljelyyn verrattuna. Turvepellot ovat kuitenkin vaikeita metsitettäviä: tiheä puusto ja korkea pohjaveden pinnan taso voisivat auttaa kilpailussa aluskasvillisuutta vastaan. Hiilitaseeltaan edullisin turvepellon metsitystapa voisi olla lyhytkiertoinen koivu + korkea pohjaveden pinta.
Metsissä
Veden pinnan tason säätely
Suomen metsät voivat toimia tulevaisuudessa yhä merkittävämmässä roolissa hiilen sitojana. Suometsien kohdalla maaperän kasvihuonekaasupäästöt voivat helposti nousta hiilensidontaa korkeammiksi, jollei hoitomenetelmien ohjaukseen kiinnitetä huomiota. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomalli on lupaava ja viime vuosina yleistynyt menetelmä suometsienkin ilmastoviisaaseen hoitoon.
Ojitetuissa suometsissä kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää säätelemällä veden pinnan tasoa puuston määrän avulla välttämällä kunnostusojituksia ja kasvattamalla metsää jatkuvapeitteisenä ilman avohakkuita. Veden pinnan taso ei kuitenkaan saisi nousta liian korkeaksi, jolloin se haittaa metsän kasvua. Onkin tärkeää optimoida veden pinnan taso.
Perinteisessä tasaikäisrakenteisessa metsätaloudessa pohjaveden pinta vaihtelee suuresti eri kehitysvaiheissa ojituksen ja avohakkuiden vaikutuksesta. Jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa pohjaveden pinta pysyy samalla tasolla.
Tiloilla
Suometsien ja -peltojen ilmastokestäviä hoitomenetelmiä on jo käytössä useilla suomalaisilla tiloilla ja metsätalousmailla, vaikkei niitä alun perin ole sellaisiksi aina suunniteltu. Jatkuvapeitteinen metsänhoito nähtiin esimerkiksi Kaislan ja Katajanmäen metsätiloilla kannattavimmaksi hoitotavaksi nuoren kuusisukupolven kasvaessa ”luonnostaan iäkkäämmän männikön alle”. Alhaisten tilalla on myös onnistuttu taloudellisesti kannattavassa jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa parantaen samalla metsän virkistysarvoa.
Pohjavedenpinnan tason säätelyä suopelloilla pidetään haastavana, mutta Koiviston tilalla sen periaatteet on omaksuttu ja otettu menestyksekkäästi käyttöön säätösalaojitusta käyttäen ja kehittäen. Tikan tilalla hiilen sitomista peltomaahan tehostetaan kasvipeitteisyydellä ja samalla mm. estetään ravinnevalumia. Valumien estäminen on myös yksi suorakylvön eduista, mutta menetelmä lisää usein torjunta-aineiden tarvetta, kuten Uusi-Anttilan tilalla on huomattu. Suorakylvöä voi toteuttaa myös kevennetyn muokkauksen ohessa, kuten Kumpulaisen tilalla, jossa tuholaistorjunta hoidetaan luonnonmukaisesti.
Tutustu tarkemmin tilojen kokemuksiin ilmastokestävistä menetelmistä viereisiltä alasivuilta. |