Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoiman SOMPA-hankkeen tutkimuksissa arvioitiin korpikuusikoiden kasvihuonekaasupäästöjen määrää ja syntymekanismeja eri metsänkasvatusmenetelmillä. Jatkuvapeitteinen kasvatus ja poimintahakkuu tuottaisivat merkittäviä ilmastohyötyjä isossa mittakaavassa, koska niistä syntyy paljon vähemmän päästöjä verrattuna avohakkuuseen. Poimintahakkuut eivät silti vähennä merkittävästi maaperäpäästöjä verrattuna hakkaamattomaan metsään, varsinkaan jos pohjavedenpintaa ei saada nostettua voimakkaasti.

Scientific reports -sarjassa julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, miten Suomen metsien kasvihuonekaasupäästöt muuttuisivat, jos ojitetuissa korpikuusikoissa lopetettaisiin avohakkuut, mutta puuntuotanto säilytettäisiin vuosien 2016–2018 keskimääräisellä tasolla 73 miljoonassa kuutiossa.

– Siirtyminen poimintahakkuisiin ojitetuissa korvissa toisi huomattavat ilmastohyödyt, koska näin pystyttäisiin välttämään merkittävät avohakkuiden jälkeiset päästöt maaperästä ja puuston hiilinielu toipuisi nopeammin poimintahakkuiden kuin avohakkuiden jälkeen, kiteyttää tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta.

Skenaariolaskelma vuosille 2022–2035, jossa ei sallita ojitettujen korpikuusikoiden avohakkuita, tuottaa noin 1–1,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt CO2 ekv,) suuremman metsien hiilinielun verrattuna nykykäytäntöä vastaavaan skenaarioon, jossa avohakkuut on sallittu. Tämä päästövähennys vastaa noin 10 prosenttia tieliikenteen päästöistä.

Skenaarioissa hakkuumäärän vähennyksen ja nielun kasvun välinen suhde riippuu valitusta metsänkasvatusmenetelmästä. Mikäli runsasravinteisissa korpikuusikoissa hakkuita vähennetään miljoonalla kuutiolla ja samalla siirrytään poimintahakkuisiin, päästöt pienenevät 2–3 Mt CO2 ekv. Samansuuruisella hakkuumäärän vähennyksellä päästövähennys on vain 1,5–2 Mt CO2 ekv., jos jatketaan avohakkuita korpikuusikoissa ja muita metsienhoitomenetelmien nykykäytäntöjä.

Tutkimuksen perusteella voidaan myös tunnistaa kasvihuonekaasuinventaarion ja skenaariotöiden nielulaskennan kehittämiskohteita. Hakkuiden jälkeisiä päästöjä ojitetuilla soilla tulisi tarkentaa lisämittausten avulla. Myös puuston kasvumalleja tulisi kehittää siten, että ne kykenevät ennustamaan kasvua eri-ikäisrakenteisissa metsissä.

Pelkkä poimintahakkuu muuttaa pohjaveden korkeutta ja päästöjä vain vähän

Science of The Total Environment -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin maaperän kasvihuonekaasupäästöjen syntymekanismeja ja pohjavedenpinnan korkeuden vaikutusta sekä harventamattomissa että poimintahakatuissa ojitetuissa korpikuusikoissa.

Tutkimuksessa puuston harventaminen poimintahakkuulla nosti vedenpintaa vain vähän, eikä siten vaikuttanut hiilidioksidipäästöihin oleellisesti. Maaperä ei myöskään herkästi muuttunut metaanin lähteeksi.

Hapellisen turvekerroksen tuottamien hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vaatisi vedenpinnan korkeuden voimakkaampaa nostamista.

– Tutkituissa suometsissä kuivatus oli alun perin varsin tehokasta ja maaperän päästöjen voimakkaampi alentaminen olisi todennäköisesti vaatinut poimintahakkuun lisäksi myös ojien osittaista patoamista, pohtii tutkimusprofessori Mikko Peltoniemi Lukesta.

Suometsien lähtökohdat päästöjen pienentämiselle voivat poiketa toisistaan.
– Sopivien vedenhallintaratkaisujen kehittäminen eri olosuhteisiin vaatii jatkotutkimusta harvennusvoimakkuuksien ja ojien osittaisen tukkimisen yhteisvaikutuksista, sanoo Peltoniemi.


Lisätiedot:

Tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen, Luke, puh. +358 50 391 2362, aleksi.lehtonen@luke.fi

Artikkeli: Potential of continuous cover forestry on drained peatlands to increase the carbon sink in Finland

 

Tutkimusprofessori Mikko Peltoniemi, Luke, puh. +358 40 801 5329, mikko.peltoniemi@luke.fi

Artikkeli: Soil GHG dynamics after water level rise – Impacts of selection harvesting in peatland forests

Yhteydenotot mielellään sähköpostilla. Puhelimitse tavoitettavissa 29.9. pääsääntöisesti klo 13–16 ja 2.10. lähtien virka-aikana.

 

Tutkimuksia ovat rahoittaneet seuraavat hankkeet:

  • SOMPA – Novel soil management practices – key for sustainable bioeconomy and climate change mitigation, Suomen Akatemia, Strateginen tutkimus.
  • BiBiFe – Biogeochemical and biophysical feedbacks from forest harvesting to climate change, Suomen Akatemia.
  • UNITE-lippulaiva, Suomen Akatemia.
  • TUIMA – Tuuppausta ilmastoviisaaseen maankäyttöön maa- ja metsätaloudessa, maa- ja metsätalousministeriö.