Eri-ikäisrakenteinen kasvatus, jatkuva kasvatus, jatkuvapeitteinen kasvatus, keskustelua ja tunteita herättävällä metsänhoitomenetelmällä on monta nimeä. Terminologian vakiintumattomuus osoittaa, että jatkuvapeitteinen metsäkasvatus on vielä voimakkaan kehittymisen vaiheessa, kirjoittaa UPM:n ympäristöpäällikkö Tuomas Kara.
Blogi on julkaistu alunperin UNITE-hankkeen verkkosivuilla
Meillä UPM:llä olemme valikoineet käytettäväksi termiksi eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen ja tulen käyttämään kyseistä termiä tässä tekstissä. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus herättää runsaasti keskustelua ja tunteita. Samalla kun avohakkuita kritisoidaan voimakkaasti ja ympäristöjärjestöt ajavat eri-ikäisrakenteista kasvatusta ainoana hyväksyttävänä hakkuumenetelmänä, miettivät metsänomistajat vielä omaa suhtautumistaan ja teollisuus yrittää vakuuttaa, että kaikkia hakkuutapoja tarvitaan. Kaiken tämän lisäksi EU:sta kuuluu erinäisiä viestejä metsienkäsittelymenetelmien tulevaisuudesta.
Suomessa on pitkä historia jaksollisesta metsänkasvatuksesta ja niin hullulta kun se kuulostaakin, vielä pitkälle 2010-luvulle eri-ikäisrakenteiset hakkuut olivat itse asiassa lainvastaisia. Tähän historiaan peilaten metsäalan kelkka ei käänny nopeasti, eikä ole realistista edes tavoitella joko-tai-tilannetta. Eri-ikäis- ja tasaikäisrakenteista metsänkasvatusta kannattaakin lähestyä sekä-että -näkökulmalla.
Metsänkäsittelymenetelmän valinta pitää tehdä aina kohdekohtaisesti, ottaen huomioon kohteen ominaispiirteet ja metsänomistajan tavoitteet. Ei voida kategorisesti todeta, että toinen menetelmä on toista parempi. Eri-ikäisrakenteinen kasvatus sopii moniin kohteisiin ja se voi olla taloudellisesti yhtä kannattavaa tai jopa kannattavampaa kuin jaksollinen kasvatus. On kuitenkin myös kohteita joihin eri-ikäisrakenteisuus ei sovi, ainakin jos mietitään puuston kasvun, hiilensidonnan ja taloudellisen tuoton näkökulmasta.
Tutkimusten mukaan eri-ikäisrakenteisessa metsätaloudessa parhaiten taimettuvia kohteita ovat kosteat kasvupaikat, erityisesti ojitetut ja ojittamattomat korvet. Taimettuminen on yksi keskeisimmistä tekijöistä eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen onnistumisen näkökulmasta. Juuri tämä on yksi syistä, miksi UPM on omissa metsissään linjannut, että jatkossa rehevät ojitetut korvet käsitellään vain eri-ikäisrakenteisin menetelmin.
UPM:n 512 000 hehtaarin metsäomaisuus on pääasiassa pitkään, systemaattisesti ja hyvin hoidettua jaksollisen kasvatuksen metsää. Laajamittainen siirtyminen eri-ikäisrakenteiseen metsätalouteen on meidän metsissämme käytännössä mahdotonta. Suurin potentiaali eri-ikäisrakenteisen pinta-alan lisäämisessä onkin sellaisissa metsissä, jotka eivät ole olleet intensiivisen hoidon alla ja metsien rakenne jo lähtötilanteessa on erirakenteinen. Toki UPM:lläkin vaihtoehtoisten käsittelymenetelmien pinta-ala kasvaa jatkuvasti ja etsimme päivittäin uusia kohteita ja mahdollisuuksia määrän kasvattamiseksi edelleen.
Liiketoiminnassa taloudelliset kannustimet ja mittarit ovat keskeisessä roolissa mahdollistamassa uusien toimintatapojen implementointia ja kehittämistä. Tämä pätee myös eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen tavoitteelliseen lisäämiseen. Me UPM:llä olemme sitoneet vaihtoehtoisten käsittelymenetelmien pinta-alan osaksi NPI (Nettopositiivinen vaikutus monimuotoisuudelle) -sitoumuksemme indikaattoreita ja mittareita. Tavoitteissa onnistuminen on sidottu tiiviisti liiketoimintaan ja ne vaikuttavat muun muassa johdon taloudellisiin kannustimiin ja UPM:n 750 milj. € valmiusluoton marginaaliin.
Vaikka eri-ikäisrakenteista kasvatusta on tutkittu laajasti, voidaan varmasti toistaiseksi todeta, että tutkimusta tarvitaan lisää. Monet tehdyt tutkimukset perustuvat mallinnukseen ja oletuksiin. UPM:llä haluamme aktiivisesti edistää aiheen tutkimusta muun muassa tarjoamalla metsäomaisuuttamme tutkimuskäyttöön. Esimerkiksi monissa tutkimuksissa mainitut Janakkalan Paroninkorpi ja Asikkalan Ränskälänkorpi sijaitsevat UPM:n metsissä. On tärkeää, että tutkimusyhteisö ja käytännön toimijat tekevät yhteistyötä tutkimukseen liittyen.
Laajemman hyväksynnän saavuttamiseksi tarvitaan käytännönläheistä tutkimusta teollisuutta ja metsänomistajia kiinnostavista teemoista. Millaisilla kohteilla taloudellinen tuotto suhteessa riskiin ja epävarmuuksiin on eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen puolella, millaisilla kohteilla hiilensidonnan näkökulmasta on tehokkaampaa käyttää pitkällä aikavälillä eri-ikäisrakenteista menetelmää, mitkä ovat biodiversiteettivaikutukset, miten käy avoimien alueiden lajeille, miten eri-ikäisrakenteiset metsät kestävät tuhoja muuttuvassa ilmastossa, kuusettuvatko suomen metsät ja pärjäävätkö harvalukuisemmat lehtipuut? Voi olla, että näihin kaikkiin on ainakin jo osittain vastattu, mutta siitä päästäänkin seuraavaan keskeiseen huomioon. Tutkimusyhteisön tulee tehdä tutkimusten tulokset näkyväksi ja varmistaa, että niillä tahoilla, jotka neuvovat ja lopulta tekevät päätökset eli teollisuus ja metsänomistajat on helposti saatavilla ja omaksuttavassa muodossa tuoreimmat tutkimustulokset.
Eri-ikäisrakenteisessa kasvatuksessa on runsaasti mahdollisuuksia ja menetelmä on tärkeä osa metsien hoidon kokonaistyökalupakkia. Tutkimustiedon lisääntyessä sekä tutkimusyhteisön ja käytännön toimijoiden tiiviillä vuorovaikutuksella meillä on mahdollisuus saada parhaat käytännöt jalkautettua käytäntöön. Lopulta on kuitenkin muistettava, että eri-ikäisrakenteinen kasvatus on yksi metsänhoitomenetelmä ja metsien käsittelyyn liittyvät ratkaisut pitää tehdä omistajan tavoitteet ja kohteen ominaisuudet huomioon ottaen.