Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen nosti 2.12. Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan esiin sen, kuinka tärkeitä turvemaat ovat ilmastotyössä:
Maatalouden 15 miljoonan hiilidioksiditonnin kokonaispäästöistä yli puolet tulee turvepelloilta, vaikka turvepeltojen osuus peltoalasta on vain kymmeneksen. Turvepeltojen päästöt ovat suuremmat kuin koko henkilöautoliikenteemme päästöt.
Maatalouden päästöjen vähentämisessä kannattaakin suunnata katse turvepeltoihin. Siellä saadaan suurimmat vaikutukset aikaiseksi.
Ensimmäisenä tulisi päästä eroon uusien turvepeltojen raivaamisesta. Vaikka uusien turvepeltojen käyttöönotto on ollut vähenemään päin, silti lähes viidennes niistä on raivattu tällä vuosituhannella. Tulevan yhteisen maatalouspolitiikan capin kansallisen valmistelun yhteydessä on löydettävä keinot, joilla raivaus vähennetään minimiin ja joilla siitä lopulta luovutaan kokonaan.
Turvepelloille tulisi ottaa käyttöön raivausmaksu ja samalla pitäisi luopua uusille turvepelloille maksettavista maataloustuista. Ratkaisuja raivausmaksun toteuttamiseksi tarjoaa esimerkiksi MTK:n ja SLC:n kesällä julkaistu maatalouden ilmastotiekartta. Siinä turvepeltojen päästöjen vähentäminen on nostettu ykköstoimenpiteeksi. Myös hallitusohjelmassa on sitouduttu toimiin turvepeltojen raivauksen vähentämiseksi.
Viljelijöille oman haasteensa tuovat maatalouden rakennemuutoksen myötä kasvavat tilakoot ja uuden peltoalan tarve. Vaikka uuden pellon raivaus on perinteinen tapa toimia, ei se tarkoita, että se olisi helppoa – päinvastoin se vaatii rahaa ja jopa vuosien työn. Myös siksi korvaavat luonto- ja ilmastoystävällisemmät keinot on saatava käyttöön.
Tilusjärjestelyitä on edistettävä ja peltomarkkinoita kehitettävä, jotta vajaakäytöllä olevia peltoja saadaan viljelyyn niitä tarvitseville. Riittävän pitkät vuokra-ajat kasvattaisivat luottoa jatkuvuudesta sekä mahdollistaisivat pitkäjänteiset panostukset peltoalan kasvukuntoon. Lannanlevityspeltojen raivaustarve vähenee, kun lanta hyödynnetään biokaasuksi ja edistetään ravinteiden kierrätystä – tässä tarvitaan petraamista hallituksenkin toimissa biokaasuhankkeiden vauhdittamiseksi.
Kokonaan turvemaiden viljelykäyttöä ei voida lopettaa, osassa Suomea muunlaista maata ei edes ole tarjolla. Onneksi monia keinoja turvepeltojen päästöjen vähentämiseksi löytyy. Sopivilla viljelytekniikoilla, vesienhallinnalla, monivuotisten kasvien suosimisella ja kasvivalinnoilla voi tehdä paljon olemassa oleville turvepelloille. Tuottava, hyvin hoidettu pelto on usein myös ilmaston ja luonnon kannalta paras.
Hallitus on sitoutunut tietopohjaiseen päätöksentekoon. Tämän tueksi Luonnonvarakeskuksen Sompa-hanke julkaisi kesällä suosituksia viljelyssä olevien turvemaiden käyttöön. Kosteikkoviljelyssä oleville turvemaille tulisi taata oikeus maataloustukiin. Ekosysteemipalveluiden, kuten hiilen varastointiin, ravinnepäästöjen vähentämiseen ja tulvien hallinnan parantamiseen, tarvitaan riittävästi kannusteita. Esitettiin myös, että tukia ojitetuille turvepelloille tavanomaiseen viljelyyn alennettaisiin tai poistettaisiin asteittain.
Ensi vuoden alusta tulee käyttöön metsitystuki, jota voi saada käytöstä poistuneen pellon metsitykseen. Tuen ehtona on, että metsitettävällä alalla huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja ilmastokestävyys.
Haastan alan toimijat yhdessä miettimään, kuinka voimme minimoida uusien turvepeltojen raivauksen, sekä etsimään ratkaisuja turvemaiden kannattavan ja ilmastokestävään viljelyn tukemiseksi tulevalla cap-kaudella.
Jos pystymme ratkaisemaan turvepeltojen aiheuttamat isoimmat päästölähteet, otamme valtavan harppauksen maatalouden ilmastotyössä. Toimivat ratkaisut löytyvät yhdessä viljelijöiden kanssa, ja ne on toteutettava reilusti.
Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.) ja ympäristö- ja ilmastoministeri. Kolumni on luettavissa myös Maaseudun tulevaisuuden sivuilla