Ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyys on tunnustettu laajasti, erityisesti IPCC:n raportoinnin myötä. EU tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Viljelykäytössä olevien turvemaiden muuttaminen kosteikkoviljelykäyttöön tukisi EU:n päästövähennystavoitteita. Myönteiset vaikutukset vesien tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien avautuminen ovat keskeisiä kosteikkoviljelyn etuja verrattuna muihin ojitettujen turvemaiden käyttötapoihin.
Maatalouden päästöt muodostavat noin 10% EU:n ilmastopäästöistä. EU:n alueella viljeltyjä turvemaita on noin 2,5% maatalousmaista, mutta ne tuottavat lähes 25% maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä (EU kasvihuonekaasuraportti 2019, 740). Viljeltyjen ojitettujen turvemaiden hoitomenetelmien tai käyttötarkoituksen muuttamisella voitaisiin saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. Ojitettujen turvemaiden viljelyn sosioekonominen merkitys tekee kuitenkin käyttötavan muuttamisesta ilmastopolitiikan rajat ylittävän kysymyksen, joka kytkeytyy jäsenmaiden yhteiskuntapolitiikkaan.
Sabine Wichmann Greifswald Mire Center -tutkimusyksiköstä Saksasta matkusti syyskuussa Helsinkiin maitse ja meritse minimoidakseen oman hiilijalanjälkensä. Hän kävi SOMPA-hankkeen järjestämässä seminaarissa kertomassa miksi ojitettujen turvemaiden vettäminen ja kosteikkoviljely (pohjaveden pinnan nostaminen lähelle maan pintaa) tulisi nostaa EU:n ilmastopolitiikan agendalle.
Sabine korostaa viimeaikaisia tutkimustuloksia, jotka perustuvat mm. turvemaiden eri käyttötapoihin perustuviin skenaariotarkasteluihin: ”kaikkien turvemaiden vettäminen pikaisesti” on paras vaihtoehto, jos huomioidaan pitkäaikaiset ilmastovaikutukset. Hän painottaa, että ojitettujen turvemaiden uudelleen vettäminen ja siitä aiheutuvat lyhytikäiset metaanipäästöt on vaihtoehtona parempi kuin ojitusten jatkaminen, joka turpeen hajoamisen seurauksena aiheuttaa suuria ilmakehään kertyviä hiilidioksidipäästöjä.
”kaikkien turvemaiden vettäminen pikaisesti” on paras vaihtoehto
Kosteikkoviljelyyn siirtyminen on kuitenkin yksittäiselle viljelijälle kallista ja edellyttääkin taloudellisten kannustimien kehittämistä – ”samalla tavoin kuin turvemaiden ojittamista ja käyttöönottoa aikanaan yhteiskunnan toimesta tuettiin”, Sabine huomauttaa. Markkinoitavia tuotteita ja kysyntää on jo esimerkiksi osmankäämille ja rahkasammalista tehtävälle biomassalle mm. rakennus- ja pakkausmateriaaleina. Tuottajia ei kuitenkaan ole riittävästi. Kosteikkoviljelylle olisikin saatava maataloustuotannon status ja mahdollisuus saada suoria tukia (CAP I pilari) sekä yhdistellä muita ohjauskeinoja (mm. maatalouden kehittämisohjelma, CAP II pilari), jotta kosteikkoviljelyn mahdollisuudet hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi saataisiin käyttöön. Valmisteilla oleva CAP-uudistus voi avata mahdollisuuden turvemaiden kestävälle käytölle.
Kosteikkoviljelyyn siirtyminen edellyttää taloudellisten kannustimien kehittämistä – ”samalla tavoin kuin turvemaiden ojittamista ja käyttöönottoa aikanaan yhteiskunnan toimesta tuettiin”
Sabine Wichmann piti kutsuvierasluennon Viikissä järjestetyssä seminaarissa Policy instruments in agriculture guiding towards sustainable use of peatlands in Europe. Seminaarissa todettiin, että kestäviä turvemaiden käyttötapoja ja niitä tukevia ohjauskeinoja kehittämällä ja käyttöönottamalla Pohjoismaat ja Itämeren alueen maat voivat kartoittaa tietä kohti maankäyttösektorin hiilineutraaliutta. Tiekarttavalmistelussa on mukana seminaarin osallistujia ja siitä tiedotetaan työn edetessä.