Jatkuvapeitteisen eli erirakenteisen metsäkasvatuksen hakkuista turvemailla kärsivät erityisesti sammalet, kun taas heinät ja ruohot hyötyvät. Myös mustikka ja puolukka saattavat hyötyä erirakenteishakkuista, jos käsittelyn voimakkuus on sopiva, selviää Joni Haapakosken tekemässä pro gradussa. Haapakosken SOMPA-hankkeelle tekemä selvitys on Suomessa ensimmäinen laatuaan.
Itä-Suomen yliopistossa opiskelevan Joni Haapakosken työn päätavoitteena oli selvittää lyhyen aikavälin muutoksia kasvillisuuteen jatkuvapeitteisen eli erirakenteisen metsäkasvatuksen hakkuiden jälkeen korpikohteilla. Lisäksi työssä mallinnettiin kasvilajien vasteita koeala- ja puustotunnuksiin valtakunnan metsien inventointiaineiston pohjalta. Inventoidut kohteet kuuluvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) SOMPA-hankkeeseen.
Sammalet olivat herkimpiä
Eri-ikäishakkuiden jälkeen selkein muutos oli valosta hyötyvien heinien ja sarojen sekä ruohojen peittävyyden kasvu.
– Vastaavaa kasvua tapahtuu myös turvemaiden avohakkuilla. Yksittäisistä lajeista erirakenteishakkuista hyötyi selvimmin metsätähti, metsäalvejuuri ja pallosara, kertoo Haapakoski.
Sammalten peittävyys keskimäärin laski sekä kontrollikoealoilla että erirakenteishakkuin käsitellyillä koealoilla. Suikerosammalet kuitenkin hyötyivät voimakkaammasta käsittelystä, sillä ne kasvavat usein hakkuutähteiden ja karikkeen päällä.
Haapakoski havaitsi, että mustikan ja puolukan peittävyyksissä ei syntynyt kovin suuria muutoksia. Mustikan peittävyys kasvoi kevyemmin käsitellyillä koealoilla ja puolukan voimakkaammin käsitellyillä koealoilla.
Mustikalla on aiemmin havaittu lähes lineaarinen peittävyyden lasku hakkuun voimakkuuden kasvaessa, mutta toisaalta sen on havaittu myös hyötyvän harvennushakkuista. Maavarsiyhteyksien katkeaminen maanmuokkausten yhteydessä on mustikalle haitallisempaa kuin hakkuun voimakkuus.
Myös vadelman runsastumista havaittiin lähes kaikilla käsitellyillä koealoilla ja voimakkaamman käsittelyn jälkeen muutos oli selvempi.
Lajimäärien muutokset olivat maltillisia
Muutokset lajimäärissä eivät olleet suuria, mutta selvin muutos havaittiin kuitenkin voimakkaammin käsitellyillä koealoilla.
– Uusina lajeina yksittäisille koealoille ilmestyneet heinät ja sarat sekä ruohot olivat pääosin pioneerilajeja eli lajeja, jotka saapuvat yleensä ensimmäisinä paljastuneelle maa-alueelle.
Hävinneiden lajien peittävyydet olivat alun perinkin alhaisia tai niitä esiintyi vain yksittäisillä kasvillisuusruuduilla.
– Erityisesti lyhyellä aikavälillä myös ajourien ja hakkuutähteiden vaikutus voi selittää suurenkin osan lajimäärä- ja peittävyysmuutoksista hakkuiden jälkeen, toteaa Haapakoski.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa eri hakkuutapojen vaikutuksia aluskasvillisuuden kehitykseen ja esimerkiksi metsän uudistumiseen, kasvuun ja kehitykseen.