Proteiinipitoiset erikoiskasvit ovat viljoista ja nurmikasveista poikkeavia, toistaiseksi alihyödynnettyjä satokasveja. Niitä ovat esimerkiksi härkäpapu, herne, kvinoa, pellava, rapsi, rypsi, sinilupiini, tattari ja öljyhamppu. ScenoProt-hankkeessa teemme viljelykokeita erikoiskasveilla ja analysoimme niiden ravintosisältöä.


Viljelty lupiini ja erityisesti kapealehtinen sinilupiini ehtii tuleentua myös Suomessa, sillä siitä on saatavilla meille sopivia ulkomailla jalostettuja lajikkeita. Kunnolliseen kasvuunsa lupiini tarvitsee peltomaan, jonka pH on noin 5. Toistaiseksi satoisammasta keltalupiinista ei ole lajikkeita, jotka ehtisivät kunnolla tuleentua Suomessa.

Lupiini sisältää paljon proteiinia ja välttämättömiä aminohappoja. Lisäksi lupiinissa on erittäin paljon liukenematonta kuitua. Lupiini on myös useiden mineraalien hyvä lähde ja sisältää muun muassa B-ryhmän vitamiineja. Viljellyssä lupiinissa on vähän haitallisia aineita. Sitä ei tarvitse kuumentaa ennen käyttöä.

Huom. Tienpientareella tai puutarhassa villinä kasvavassa komealupiinissa on paljon myrkyllisiä alkaloideja, eikä sen siemeniä tule käyttää ravinnoksi!

 


Kvinoa soveltuu viljeltäväksi vain eteläisemmässä Suomessa ja tarvitsee kasvuunsa riittävästi lämpöä. Myös kylvö kannattaa tehdä vasta, kun maa on lämmennyt, yleensä touko–kesäkuun vaihteessa. Hyvä alkukehitys on tarpeen, sillä silloin kvinoa kilpailee rikkakasveja vastaan, joita ei voi torjua kemiallisesti. Korjuu ajoittuu syyskuun loppuun.

Kvinoa on viljojen tavoin käytettävä gluteeniton elintarvikekasvi. Kvinoalla on hyvä aminohappokoostumus. Kvinoa sisältää haitallisia aineita, jotka täytyy poistaa pesemällä tai hiomalla. Hiominen kuitenkin vähentää ravintokuidun ja proteiinin määrää.

 


Rypsi ja sen lähisukulainen rapsi ovat Suomen viljellyimmät öljykasvit, joista on saatavilla kotimaisia lajikkeita.

Ilmaston lämpenemisen ja lajikejalostuksen takia pidemmän kasvuajan vaativaa kevätrapsia viljellään nyt enemmän kuin kevätrypsiä. Myös syysrypsiä ja syysrapsia viljellään.  Ne talvehtivat parhaiten lumipeitteen alla.

Rypsin ja rapsin puristekakku sisältää runsaasti proteiinia, kuitua ja mineraaleja, erityisesti kalsiumia. Rypsin aminohappokoostumus on korkealaatuisin tutkituista kasveista.

 


Öljypellava kestää viileyttä, ja sen kylvöaika on kevätviljojen aikaan toukokuussa. Kasvi sietää myös ajoittaista pellon märkyyttä kasvukauden alussa. Nykyiset lajikkeet ovat pääosin valkokukkaisia. Rikkakasvien hallintaan on olemassa kemiallisia torjuntamenetelmiä. Korjuu kannattaa tehdä syksyllä yleensä iltapäivällä ja kuivalla ilmalla.

Pellava sisältää runsaasti hyvälaatuista öljyä. Kun öljy erotetaan kasvista, jää jäljelle puristekakku, joka sisältää proteiinia, mineraaleja ja kuitua.


Tattari on kylvöajan lämpötilan suhteen tarkka, sillä se on hyvin hallanarka. Sen takia tattari kylvetään yleensä touko–kesäkuun vaihteessa. Hyvä alkukehitys on tattarillakin tärkeää, sillä esimerkiksi rikkakasveille ei ole kemiallista torjuntaa. Viljelyssä on vältettävä typen liikalannoitusta, sillä tattari on sopeutunut vähäravinteiseen maahan. Tattari hyötyy pölyttäjistä. Kasvi onkin hyvä meden ja siitepölyn lähde mehiläisille ja muille hyönteisille.

Tattari on gluteeniton elintarvikekasvi. Tattarin ehdoton valtti on sen vaatimattomuus ravinteiden suhteen. Tattarissa on hyvä aminohappokoostumus. Etenkin lese on hyvä mineraalien lähde, ja se sisältää esimerkiksi paljon sinkkiä.

 


Härkäpapu menestyy Oulun korkeudelle saakka mutta parhaiten eteläisessä Suomessa. Härkäpapu sietää kylmää, ja siksi kylvölle voi ja kannattaa lähteä jo varhain keväällä. Viime vuosina härkäpapukasvustoissa on havaittu sekä kasvitauteja että tuholaisia, jotka voivat verottaa satoa. Hernekärsäkäs, hernekääriäinen ja hernekirva ovat sen tuholaisista pahimmat. Taudeista yleisin on suklaalaikku, ja myös lehtihometta on tavattu.

Härkäpavussa on paljon proteiinia ja välttämättömiä aminohappoja. Se sisältää runsaasti kaliumia ja vitamiineja. Härkäpapu sisältää myös haitallisia aineita, joita ruoanvalmistuksessa voidaan vähentää.


Öljyhamppu on yksi harvoista erikoiskasveista, joista meillä on Suomessa jalostettu lajike, Finola. Kasvi kasvaa parhaiten vettä läpäisevässä maalajissa, jolloin kasville voi tulla pituutta helposti puolitoista metriä. Öljyhamppu sietää viileyttä keväällä, ja siksi sen voi ainakin Etelä-Suomessa kylvää varhain toukokuussa. Tuleentumisvaiheen huomaa siitä, että lintuja alkaa lennellä pellon läheisyydessä.

Kuituhampun siemeniä tuottavan muodon viljely on kasvanut nopeasti. Öljyhampun kokonainen siemen ja puristekakku ovat hyviä proteiinin ja mineraalien lähteitä.

Jaa sivu