ScenoProt-hankkeessa tavoitellaan loikkaa valkuaisomavaraisuudessa. Vuonna 2015 alkaneen hankkeen tähän mennessä saatuja tuloksia käsiteltiin Mitä syömme 2030 -seminaarissa Helsingissä 25.1.2017.
Tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta esitteli tulevaisuuspolkuja, joita pitkin proteiinijärjestelmän muutosten olisi mahdollista toteutua.
Ensimmäisessä polussa kuluttajien terveystietoisuudesta tulee vahva trendi. Uudet terveelliset elintarvikkeet ovat niin houkuttelevia, että kuluttajat muuttavat maailman valitsemalla niitä. Kotimaisten kasvistuotteiden markkinaosuus kasvaa ja suomalaiset terveellisyyteen nojaavat tuoteinnovaatiot kelpaavat myös vientiin.
Toisessa vaihtoehdossa muutos lähtee alkutuotannon teknologiasta, joka tekee kiertotalouden mahdollisuudet todeksi. Teknologia uudistaa raaka-ainetuotantoa kestävämmäksi ja tehokkaammaksi. Rehu-, vesiviljely- ja energiateknologiat uudistavat ja tehostavat ruokajärjestelmää. Teollisuuden sivuvirroista, öljy- ja valkuaiskasveista sekä nurmesta syntyy enemmän valkuaisrehuja, jotka korvaavat tuontirehun.
Kolmannessa polussa muutos saadaan aikaan politiikan voimalla. Ruokapolitiikka monipuolistaa proteiinilähteitä alkutuotannossa, tuotteissa ja kulutuksessa. Tuki- ja ympäristölupajärjestelmät vahvistavat kotimaista valkuaistuotantoa.
– Tutkimuksessa on tunnistettu myös sellaisia mahdollisuuksia, jotka voivat tulla eteemme vaikkemme haluaisi. Yllättävä globaali kriisi voi katkaista ulkomaankaupan, ja meidän on pakko tehdä ruokaa kaikesta mahdollisesta. ScenoProt-hankkeen työ osaltaan pyrkii siihen, että voisimme ennakoida ja ohjata muutosta, eikä meidän tarvitsisi vain reagoida nopeasti muuttuvaan ympäristöön kertoo Kuhmonen.
Kasviproteiini johdattaa terveellisempään ruokavalioon
Hankkeessa on tunnistettu mielenkiintoisia raaka-ainekasveja, jotka sisältävät joko suuria määriä proteiinia tai joiden proteiini on erityisen hyvälaatuista. Peltokokeissa on kasvatettu mm. härkäpapua, tattaria, soijaa, pellavaa, kvinoaa, sinilupiinia ja öljyhamppua. Erikoiskasvituotannon lisääminen monipuolistaisi peltoympäristöä, mahdollistaisi paremman viljelykierron ja toisi uusia raaka-aineita jatkojalostajien käyttöön/hyödynnettäväksi.
– Suomessa täydennysvalkuaisen omavaraisuudessa on petrattavaa. Esimerkiksi vuonna 2013 täydennysvalkuaisena käytettyjen yleisimpien kasvien kotimainen tuotanto kattoi vain noin 15 prosenttia niiden käytöstä Suomessa, kertoo erikoistutkija Marjo Keskitalo Lukesta.
Täydennysvalkuainen on kotieläinten nurmi- ja viljarehuun perustuvaan ruokintaan lisättävää valkuaisrehua. Täydennysvalkuainen on yleensä soijasta, rypsistä tai rapsista tiivistettyä rehua tai elintarviketeollisuuden sivutuotteita.
Pelkästään täydennysvalkuaiseen keskittyminen antaa kuitenkin liian suppean kuvan valkuaisomavaraisuudesta, sillä Suomessa tuotetaan paljon kasviperäistä valkuaista. Noin 95 prosenttia Suomessa viljellystä kasviperäisestä valkuaisesta saadaan joko viljasta tai nurmesta.
Tällä hetkellä suomalaiset työikäiset saavat ravinnostaan riittävästi proteiinia, joka saadaan suurimmaksi osaksi eläinperäisistä tuotteista.
– Runsas punaisen lihan kulutus on yhdistetty väestötutkimuksissa suolistosyövän ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyneeseen riskiin. Toisaalta liha ja muut eläinkunnan proteiininlähteet ovat hyviä B12-vitamiinin, raudan ja sinkin lähteitä, kertoo yliopistonlehtori, dosentti Anne-Maria Pajari Helsingin yliopistosta.
Lihatuotteisiin verrattuna proteiinikasvien etu on, että ne sisältävät myös kuitua ja muita terveyttä edistäviä yhdisteitä (bioaktiivisia yhdisteitä tai fytokemikaaleja). Pajarin johdolla ScenoProt-hankkeessa toteutetaan kliininen interventiokoe, jossa tutkitaan proteiinikoostumukseltaan erilaisten ruokavalioiden vaikutuksia terveyteen. Erityisesti selvitetään, miten siirtyminen eläinproteiinipainotteisesta ruokavaliosta kasviproteiinipainotteiseen ruokavalioon vaikuttaa paksuolisuolisyöpään ja tyypin 2 diabetekseen liittyviin tekijöihin.
Edullinen hinta, hyvä laatu ja helppo tuotteen elinehdot
Kuluttajien asenteista ja tahdosta lopulta riippuu, millaisia elintarvikkeita kehitetään ja mitä kaupat ottavat valikoimiinsa. ScenoProt-hankkeessa Makery Oy selvittää kuluttajien asenteita ja uusien elintarvikkeiden markkinapotentiaalia sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla.
Tähän mennessä on tarkasteltu asenteita ruokailutottumuksiin, ruokavalioon ja sen muuttamiseen sekä proteiiniin ja sen erilaisiin lähteisiin.
– Kuluttajat ovat yhtä mieltä siitä, että eläinperäisen proteiinin vähentämisestä ei ainakaan ole haittaa. Mikäli laatu, hinta ja saatavuus ovat riittävän hyvät, ovat sekasyöjätkin kiinnostuneet eläinperäisen proteiinin korvaamisesta kasviksilla, kertoo Makery Oy:n kehityspäällikkö Antti Isokangas.
Tutkimuksen tekoaikana kuluttajilla oli vielä suhteellisen vähän tietoa kotimaisista proteiinipitoisista vaihtoehdoista, mutta vuonna 2016 kasviproteiinit nousivat suuren kansan tietoon suosittujen tuotteiden myötä. Kuluttajan ”opettaminen” nähdään välttämättöminä tekijöinä uusien proteiinilähteiden omaksumisessa. Tiedotus, näkyvyys ja käyttöön opastaminen ovat tärkeitä, kertoo Isokangas.