Ruoan kulutuksesta ja tuotannosta syntyvät asumisen ja liikkumisen ohella suurin osa kuluttajan hiilijalanjäljestä. Ruoka ja asumisen jätevedet vastaavat kuluttajan vesistöjä rehevöittävästä vaikutuksesta lähes kokonaan. Kuinka paljon vaikutuksia voidaan pienentää, jos ruokavaliota ja maatalouden tuotantotapoja muutetaan? Miten muutokset vaikuttaisivat ihmisten ravitsemukseen ja suomalaisen maatalouden toimintaedellytyksiin? Minkälaisia politiikkakeinoja muutos vaatii tuekseen?
Juuri alkanut RuokaMinimi-hanke etsii vastauksia näihin kysymyksiin. Hanke rahoitetaan Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan toimesta ja toteutetaan pääosin vuoden 2018 aikana Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyöllä.
RuokaMinimi-hanke tarkastelee ensimmäistä kertaa koko ruokajärjestelmän mittakaavassa maatalousmaan hiilivarannon muutosta ilmastovaikutuksen osatekijänä. Aiemmin ei ole myöskään tarkasteltu kattavasti, miten peltomaan käyttö ja siihen liittyvät päästöt muuttuvat, jos ruokavalio muuttuu ravitsemussuositusten mukaiseksi.
”Ruokavalion muutos ravitsemussuositusten suuntaan tarkoittaa ennen kaikkea kasvisten kulutuksen lisääntymistä. Ilmastotavoitteet ja vesistövaikutusten hallintapyrkimykset tuottavat taas painetta vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta. Myös ruokahävikin vähentäminen on nähty keskeisenä keinona ympäristövaikutusten vähentämisessä. Nämä tekijät vaikuttavat maatalouden toimintaympäristöön ja kannattavuuteen. Ruokavaliomuutos voi vaikuttaa myös valtiontalouden tasapainoon, koska kasvisten kulutusmäärän lisääntyminen saattaa lisätä elintarviketuontia. Tärkeää onkin tarkastella miten kotimainen tuotanto voi vastata kysynnän muutoksiin.”, Ruokaminimi-hankkeen vastuullinen johtaja Merja Saarinen kertoo.
Myös viennin kaksinkertaistaminen on keskeinen poliittinen tavoite. Ruokaturvasta on kuitenkin pidettävä huolta, mikä edellyttää maataloustuotannon valmiuden ylläpitämistä. RuokaMinimi-hanke käsittelee myös näitä haasteita ja muutoksia ja miten ne vaikuttavat maatalouden päästöihin Suomessa.
Kestävää syömistä edistetään tällä hetkellä ennen kaikkea ravitsemussuositusten avulla. Ruokahävikin vähentämisessä korostuu myös informaatio-ohjaus. Uusille keinoille on kuitenkin tarvetta. Yritysten vastuuta kulutuksen muokkaajina sekä julkisen ohjauksen mahdollisuuksia taloudellisten tukien ohjaajina on arvioitava rinta rinnan. ”Julkiset ruokapalvelut voivat myös toimia suunnannäyttäjinä”, hankkeen politikka-arvioinnista vastaava Minna Kaljonen korostaa. Ruokaminimi-hanke arvioi eri keinojen toteuttamiskelpoisuutta, hyväksyttävyyttä ja vaikuttavuutta laajasti eri ruokaketjun toimijoiden kanssa. Arviointi etsii myös uusia avauksia ja keinoja kestävän syömisen edistämiseen ja ruokahävikin vähentämiseen.
Hankkeen etenemistä voi seurata hankkeen nettisivuilla luke.fi/ruokaminimi ja Twitterissä #ruokaminimi.