Maalajikoostumuksella on suuri merkitys rehujen kivennäisainetasapainoon. Etenkin Savossa esiintyy suuria alueellisia eroja maaperän reservikaliumpitoisuudessa, joka puolestaan vaikuttaa rehujen kivennäisainekoostumukseen. Kivennäiskoostumus ja tarkemmin rehun kationi-anioni suhde (DCAD; Dietary Cation-Anion Difference) on puolestaan yhteydessä subkliinisen ja akuutin poikimahalvauksen esiintymiseen. Maaperävaihtelun lisäksi myös säävaihtelu vaikuttaa rehun kivennäiskoostumukseen: Kainuun ProAgrian tekemän lypsylehmien terveystarkkailuun perustuvan aineiston alustavan tarkastelun perusteella kylmän ja sateisen kesän jälkeen hoidettuja tapauksia on esiintynyt huomattavasti enemmän kuin lämpimän ja kuivan kesän jälkeen. Ilmiön tarkempi selvittäminen on oleellista, jotta riski osataan ennakoida ja ehkäistä ruokinnansuunnittelussa. Kloorin ja rikin merkitys lehmän aineenvaihdunnan kannalta on oleellinen, mutta niitä ei määritetä rehuista tavallisen kivennäisaineanalyysin yhteydessä. Niinpä rehujen kivennäisainetasapainoa ja DCAD-arvoa ei tunneta tällä hetkellä lainkaan.
Kokeet
Rehun kivennäistasapainon yhteys poikimahalvausten määrään pohjoissavolaisilla maatiloilla
Mitä kokeessa tehdään?
Hankkeessa selvitetään poikimahalvauksen ja rehun kivennäiskoostumuksen välistä yhteyttä valitsemalla ProAgria Pohjois-Savon asiakastiloista sellaisia, joilla esiintyy keskimääräistä enemmän tai vähemmän poikimahalvauksia. Tilojen rehunäytteistä analysoidaan kivennäiskoostumus (pääkivennäiset + S ja Cl), jonka perusteella voidaan laskea rehun kationi-anionitasapaino (DCAD). Lisäksi kerätään ruokinta-, tuotos- ja terveystiedot. Erityisesti etsitään nurmirehun DCAD-arvon ja akuutin poikimahalvauksen välistä yhteyttä, mutta samalla tarkastellaan myös subkliinisen poikimahalvauksen esiintymistä. Ennaltaehkäisyllä on merkittävä taloudellinen ja eettinen etu eläinlääkärihoitoihin verrattuna.
Miten tuloksista hyödytään?
Selvityksen perusteella voidaan sanoa, onko rehun DCAD-arvolla yhteyttä poikimahalvaukseen (akuutti/subkliininen) ja antaa suosituksia miten riskialueilla tai riskivuosina tilojen tulee korjata kivennäisruokintaa, jotta haitat jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Kaliumlannoituskoe
Mitä kokeessa tehdään?
Kehitystä naudanlihan tuotantoon (KeNa) -hankkeessa tehtiin kaliumlannoituskoe kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalla Maaningalla, Mikkelissä ja Ruukissa vuosina 2011-2014. NuRa-hankkeessa toteutetaan toinen nurmikierto samoilla koeruuduilla Maaningalla. Kokeessa on mukana karjanlanta/ei karjanlantaa -käsittelyt sekä viisi väkilannoitteena annettavaa kaliumlannoitustasoa (0–200 kg K/ha/v). Toinen nurmikierto toteutetaan yksinkertaistettuna kokeena, jossa keskitytään satotason, sulavuuden, kaliumtaseiden sekä maan kaliumtilan muutosten tarkasteluun.
Miten tuloksista hyödytään?
Useamman nurmikierron kokeet ovat hyödyllisiä tutkimuksissa, joissa selvitetään lannoituksen vaikutusta ravinnetaseisiin ja maan ravinnetilaan. Ensimmäisellä nurmikierrolla tarkasteltiin myös kasvuston kaliumpitoisuuksia ja lannoituksen vaikutusta kivennäistasapainoon, mutta toisella nurmikierrolla keskitytään satovaikutukseen ja taseisiin. Maaningalla maassa on runsaasti reservikaliumia, ja toisella nurmikierrolla saadaan lisää tietoa kaliumlannoituksen pitempiaikaisista vaikutuksista tällaisilla mailla. Aiempien tutkimusten mukaan maan reservikaliumtila kertoo kaliumlannoituksen tarpeesta viljavuuskaliumia tarkemmin.
Pienryhmä
Rehun kivennäistasapainon ja poikimahalvauksien välistä yhteyttä selvittävässä tutkimuksessa mukana olevat tilat muodostavat samalla pienryhmän, joka kokoontuu hankkeen aikana noin kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan otetuista näytteistä, niiden tuloksista sekä tulosten aiheuttamista toimenpiteistä tiloilla.
Yhteyshenkilöt:
Rehun kivennäistasapaino: Kirsi Järvenranta, Perttu Virkajärvi (Luke)
Kaliumlannoitus: Sanna Kykkänen, Perttu Virkajärvi, Maarit Hyrkäs,
Kirsi Järvenranta (Luke)
Pienryhmä: Kirsi Järvenranta (Luke)
Julkaisut:
Tarkenna kaliumlannoitusta reservikaliummäärityksellä Hyrkäs Maarit ym. Käytännön Maamies10/2018.
Poikimahalvausten esiintymisessä on alueellisia eroja, ennakointi oleellista, Järvenranta Kirsi, KMVet 5/2018.
Tilojen välisiä eroja poikimahalvausten määrässä tutkittiin säilörehun kivennäispitoisuuksien avulla. Hyvärinen Tiina. Savolaeset ossoojat. 2018.
Umpikauden karkearehun vaikutus poikimahalvausriskiin Palmio Annu ym., Maataloustieteen Päivät 2018. Posteri.
Nurmen sato ja rehuarvo kolmella reservikaliumpitoisuudeltaan erilaisella maalajilla -lietelannan ja väkilannoitteen vaikutus. Järvenranta Kirsi ym., Maataloustieteen Päivät 2016. Esitelmädiat.
Nurmien kaliumtalous Virkajärvi Perttu ym.. Ravinnerenki-hankkeen seminaari, Siilinjärvi, 13.4.2016.
Aiempaa tutkimusta aiheesta:
Kykkänen, S. ym. 2015. The effect of potassium on dry matter production and nutritive value of grass on three different soil types. Grassland Science in Europe 20:245-247.
Hyrkäs, M. ym. 2014. Nurmien kaliumlannoitustarve. Kehitystä naudanlihantuotantoon: loppuraportti. Toim. Arto Huuskonen. MTT Raportti 167, s. 91-126.
Virkajärvi, P. ym. 2014. Nurmien kaliumtalous. Maan reservikaliumin merkitys kaliumlannoituksen suunnittelussa. MTT Raportti 165.
Saarijärvi, K. ym. 2013. Säilörehujen kivennäispitoisuuksissa on suuria eroja : Umpikaudelle oikea rehu. KMVet 3/2013 s. 28-30.
Saarijärvi, K. ym. 2012. Täsmärehua tunnutuskaudelle. Kotieläin 3/2012 s. 22-24.
Sivu päivitetty 27.5.2019.