Monilajiset nurmisiemenseokset kasvattavat suosiotaan. Enää ei osteta nurmensiementä, vaan puhutaan lajeista ja lajikkeista. Mutta toimiiko seosten kanssa vanha lainalaisuus ”Mitä kylvät, sitä niität?” Tänä kesänä otimme siitä selvää!
Koeruudut perustettiin kesällä 2017 normaaliin tapaan käyttäen suojakasvina kokoviljana korjattavaa ohraa. Seoksesta riippuen nurmen kylvömäärä vaihteli välillä 16-27 kg/ha. Kokeessa on yhdeksän erilaista laji- ja lajikeseosta. Neljä seoksista sisälsi vain heinälajeja (timotei, nurminata, ruokonata, englanninraiheinä) ja viisi heinien lisäksi palkokasveja (puna-apila, valkoapila, alsikeapila ja sinimailanen). Timoteistä oli mukana kolme eri lajiketta (Rubinia, Tuure ja Nuutti) ja nurminadasta kaksi lajiketta (Valtteri ja Inkeri). Muut käytetyt lajikkeet olivat Karolina-ruokonata, Riikka-englanninraiheinä, SW Yngve-puna-apila, SW Hebe -valkoapila, Frida-alsikeapila ja Lavo-sinimailanen. Siemenet saatiin Boreal Kasvinjalostus Oy:ltä sekä Lantmännen Agrolta ja seokset tehtiin itse kylvövaiheessa.
Heinäseokset saivat typpeä ensimmäiselle sadolle 100 kg/ha, toiselle 90 kg/ha ja kolmannelle 50 kg/ha. Palkokasveja sisältävät seokset niitettiin vain kahdesti ja kummallekin sadolle annettiin 50 kg/ha typpeä. Korjuuhetkellä jokaisesta seoksesta tehtiin botaaninen analyysi (kaksi analyysiä per seos). Tämä tarkoittaa sitä, että noin 500-700 gramman painoinen tuorenäyte jaolteltiin pöydällä eri lajeihin, punnittiin, kuivattiin ja määritettiin seossuhde kuiva-aineeksi käännettynä. Koeruudut eivät perustuneet täystiheiksi, mistä johtuen sadossa on mukana jonkin verran rikkakasveja.
Satotuloksiin ja muihin tarkempiin johtopäätöksiin palataan myöhemmin, mutta tässä blogissa esitetään ennakkomaistiaisena tulokset lajisuhteista kylvöhetkellä verrattuna lajisuhteisiin ensimmäisen nurmivuoden ensimmäisessä ja toisessa sadossa. Alla olevista kuvista voi tarkastella, niitettiinkö sitä mitä kylvettiin? Lajikkeita ei ole kuvissa eroteltu toisistaan, sillä tämä tieto on vain kylvösiemenistä. Seoksessa 3 on mukana kolme timotei- ja kaksi nurminatalajiketta, muissa seoksissa on käytetty vain yhtä lajiketta.
Englanninraiheinä on vallannut kasvualaa huomattavasti. Tämä on tyypillinen ja odotettu ilmiö, mutta tilanne tuskin säilyy samana nurmen ikääntyessä, sillä englanninraiheinä ei ole timotein ja natojen veroinen talvenkestävyydessä. Vuoden 2017 poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi muillakin koeruuduilla havaittiin ruokonadan perustuneen huonosti. Muutoin ruokonadan olisikin voinut kuvitella pärjäävän hyvin tänä kesänä kuivuudenkestokykynsä vuoksi. Apiloista puna-apilaa oli kasvustossa eniten. Kolmen apilan seoksilla pyritään siihen, että peltolohkon olosuhteiden vaihdellessa löytyy aina jokin apilalaji, jolle olosuhteet ovat sopivat. Tasalaatuisilla koeruuduilla tämän ilmiön tarkastelu ei onnistu, minkä vuoksi monilajiseosta kylvettiinkin ruutujen lisäksi kokonainen lohko. Senkin tuloksiin palataan myöhemmin.
Tämän kokeen ansiosta niin tutkijat, tekninen henkilöstö kuin harjoittelijatkin ovat päässeet treenaamaan lajintunnistusta. Sen verran monta tuntia lajeja eroteltiin, etteivät ne ihan heti mielestä unohdu! Lajisuhteiden havainnointi on työlästä, mutta mielenkiintoista, ja auttaa valitsemaan jatkossa lohkolle entistä sopivampia siemenseoksia.
Maarit Hyrkäs