Nurmet Rahaksi (NuRa) –hankkeen poikimahalvauspienryhmässä tarkasteltiin kotoisten rehujen magnesiumpitoisuutta ja peltojen reservikaliumtilaa nurmen kasvun ja kivennäisainepitoisuuksien näkökulmasta. Magnesium on tärkein taustavaikuttaja umpikauden ruokinnassa poikimahalvausriskin osalta. Jos lehmä ei saa umpikaudella riittävästi magnesiumia, se ei pysty käynnistämään tehokasta kalsiumaineenvaihduntaa poikimisen hetkellä ja seurauksena voi olla poikimahalvaus.
Rehutaulukot ja Ruokintasuositukset ilmoittaa, että keskimäärin säilörehussa on noin 2 g magnesiumia kilossa kuiva-ainetta. Mutta eipäs olekaan, huomattiin, kun tarkasteltiin ryhmämme tuloksia. Keskiarvopitoisuus oli vain 1.6 g/kg ka ja vasta maksimiarvoissa päästiin n. 2 g/kg ka:ta. Näiden tulosten perusteella yläsavon lehmien magnesiumin saanti lepää voimakkaasti kivennäisten varassa. Umpi- ja tunnutuskauden kivennäisen tuleekin sisältää riittävästi magnesiumia. ProAgrian tulosten perusteella tilanne näytti samalta myös Oulussa sekä Etelä-Savossa. Pienryhmässä pidetty esitys aiheesta löytyy täältä.
Pidetään hyvää huolta työkaverista
Riittävä magnesiumin saanti suojaa myös lehmän sydäntä. Poikiminen on stressaava tapahtuma lehmälle ja hoitaja saattaa lisätä stressiä huomaamattaan. Lehmän stressaantuessa adrenaliinin ja noradrenaliinin pitoisuus veressä kasvaa, millä on negatiivinen vaikutus sydämen toimintaan.
Ryhmän viljelijöiden mielestä parhaiten vältytään ylimääräiseltä stressiltä, kun lehmällä on tilava ja rauhallinen poikimispaikka, lehmälle osoitetaan ylimääräistä huomiota (esimerkiksi haaleaa juotavaa poikimisen jälkeen) ja annetaan lehmän nuolla vasikkansa. Tärkeää on myös, että hoitajat pysyvät rauhallisina ja poikimista avustetaan vain, jos tarvetta.
Kasvikaan ei pärjää ilman magnesiumia
Magnesium on tärkeä ravinne kasvinkin kannalta, mutta tutkimustietoa ei siitä ole paljon saatavilla. Magnesiumin tärkein tehtävä kasvissa on lehtivihreän muodostumisessa. Se toimii keskusatomina yhteyttämisessä ja jos yhteyttäminen heikkenee, sato pienenee. Lisäksi magnesiumilla on tärkeä rooli kaliumin ja kalsiumin ohella kasvin vesitalouden säätelijänä.
Maassa magnesium ja kalsium sitovat maahiukkasia yhteen, jolloin maan rakenne on kuohkeutuu. Puutoksen vuoksi maa tiivistyy herkemmin. Nurmilohkoilla maan magnesiumluvun tulisi olla 250-400 mg/l ja kalsiumluvun yli 2000 mg/l. Kalkituksella voidaan vaikuttaa maan viljavuuslukuihin sekä maan kationinvaihtokapasiteettiin. Jos maa on hapan, maan kationinvaihtokyky heikkene, koska vetyinonit tukkivat kationinvaihtopaikat. Tällöin kalsium, kalium ja magnesium ovat vaarassa huuhtoutua. Happamassa maassa myös rauta- ja alumiinipitoisuudet kasvavat, mikä aiheuttaa fosforin pidättäytymisen kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Happamassa maassa on suuri riski, ettei kasvi saa tarvitsemiaan ravinteita, kun se niitä tarvitsisi.Tutustu esitykseen kasvin Mg -tarpeesta täällä.
Suositus umpilehmien rehulohkolle: matala reservikalium ja magnesiumpitoinen kalkki
Maan reservikalium kertoo tarkemmin nurmien kaliuminotosta kuin viljavuuskalium. Umpilehmille kannattaa tuottaa rehua alhaisen reservikaliumin lohkoilta. Jos alhaisen reservikaliumin lohkoja ei ole, kannatta antaa pieni kaliumlannoitus umpirehulohkoille, sillä lannoitteessa on myös klooria, joka nousee erityisen hyvin kasviin ja parantaa – eli alentaa – DCAD suhdetta.
Magnesiumpitoinen kalkki sopii pohjois-savolaiselle nurmitilalle todennäköisesti hyvin, sillä alueelle on aika tyypillistä, että maan viljavuusmagnesium on matalampi kuin Suomessa keskimäärin. Tärkeää olisi, ettei maan Mg-tila ole punaisella. Karjatilalla kalkkilajia valittaessa on tärkeämpää välttää alhaista maan Mg-lukua kuin noudattaa ohjeellista Ca:Mg suhdetta (yleissuositus 8-13), sillä Mg-pitoinen kalkki nostaa selvästi nurmen Mg-pitoisuutta. Esityksen aiheesta löydät täältä.