Toivottavasti tämä kesä ei ole sellainen, mutta tiloilla tehtyjen havaintojen mukaan poikimahalvauksia esiintyy enemmän märkien ja kylmien kesien jälkeisinä talvina. NuRa selvittää miksi näin on ja miten lehmää voidaan auttaa selviytymään terveenä tuotoskaudelle.
Syitä piilevien ja oireellisten poikimahalvausten määrän kausittaiseen vaihteluun on tutkittu sekä Suomessa että ulkomailla ja jäljet näyttävät johtavan rehujen kausittaiseen kivennäisainekoostumuksen sekä DCAD -arvon vaihteluun. Märkinä ja kylminä kausina nurmi ottaa vähemmän magnesiumia kuin lämpimien jaksojen aikana, mutta imuroi edelleen normaalisti kaliumia ja kalsiumia. Kivennäisaineiden keskinäiset suhteet rehussa voivat muuttua voimakkaastikin. Alhainen magnesiumpitoisuus altistaa lehmän poikimahalvaukselle, varsinkin jos samaan aikaan rehussa on paljon kaliumia, joka nostaa rehun DCAD -arvoa ja haittaa magnesiumin imeytymistä.
Henrik Lindbergin toukokuussa (2016) valmistuneen eläinlääketieteen lisensiaattityön mukaan dieetin magnesiumpitoisuus on tärkein tekijä poikimahalvausten ennaltaehkäisyssä. Suomalainen magnesiumin ruokintasuositus näyttäisi nykykäsityksen mukaan olevan liian alhainen. Magnesiumpitoisuus koko dieetissä tulee olla 3.5 – 4.0 g/kg kuiva-ainetta. Säilörehun Mg-pitoisuus jää usein alle tämän suosituksen, joten erityisesti tunnutuskaudella tulee varmistaa että lehmä saa riittävästi magnesiumia kivennäisessä.
Lisää pohdintaa magnesiumista sekä kalium ja kalsium –tasapainosta piilevien ja oireellisten poikimahalvausten ennaltaehkäisyssä on luvassa loppuvuodesta, kun analyysit NuRan keräämistä rehu- ja maanäytteistä valmistuvat.