Mitä kuidut ovat?

• Kuidut ovat puusta liuennutta ainesta (mm. selluloosaa ja hemiselluloosaa). Ne voidaan jakaa kahteen luokkaan: nollakuitua muodostuu sellun tuotannosta ja se ei sisällä merkittävästi ravinteita. Sekaliete puolestaan on peräisin sellu- tai paperitehtaan jätevesien puhdistusprosessista ja se on kuitulietteen ja biolietteen yhdistelmä. Kuitulietettä muodostuu esiselkeytyksestä ja biolietettä jäteveden biologisesta puhdistuksesta. Bioliete sisältää puhdistusprosessissa käytettyjä ravinteita (typpeä ja fosforia). Liete-nimestään huolimatta aineksen koostumus ei ole lietemäistä, vaan kuidun kuiva-ainepitoisuus on 30-40 %.

• Suomen sellu- ja paperiteollisuudessa syntyy vuosittain 420 000 kuiva-ainetonnia orgaanisia sivutuotteita, jotka tällä hetkellä päätyvät pääosin poltettavaksi. Kuituja voitaisiin kuitenkin hyödyntää peltoviljelyssä. Levitysmäärän ollessa 20–40 tn/ha, kuitua riittäisi levitettäväksi vuosittain noin 30 000–60 000 hehtaarille.

• Maanparannuskäytössä erilaisia kuituja voidaan käyttää sellaisenaan, kompostoituna tai kalkkistabiloituna. Käsittely vaikuttaa lopputuotteen laatuun ja jokaisesta erästä toimitetaan erillinen tuoteseloste, josta selviää mm. orgaanisen hiilen, typen, fosforin, kaliumin, rikin, magnesiumin ja kalsiumin pitoisuus sekä pH.

• Vuonna 2020 erilaisia kuitutuotteita (kompostoitu ravinnekuitu, kalkkistabiloitu kuitu ja nollakuitu) levitettiin noin 1 400 hehtaarille.

Vasemmalla nollakuitua, keskellä kompostoitua kuitua ja oikealla kalkkistabiloitua kuitua.

Mitä hyötyjä kuiduista on pellolla?

• Tutkimustulosten perusteella kuitujen avulla voidaan vähentää eroosiota sekä kokonaisfosforin ja kiintoainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista. Tästä on hyötyä sekä viljelijälle että vesistöille, kun arvokas maa-aines ja ravinteet säilyvät pelloilla.

• Orgaaninen aines parantaa mikrobien aktiivisuutta. Kuitua hajottaessaan mikrobit erittävät liima-aineita, jotka parantavat maamurujen kestävyyttä. Tällä on positiivinen vaikutus maan rakenteeseen.

• Kaikki kuitulaadut nostavat hieman maan pH:ta.

• Kompostoidun ja kalkkistabiloidun ravinnekuidun sisältämillä ravinteilla voidaan osittain korvata kivennäislannoitteina lisättäviä ravinteita.

• Kuidun mukana lisätään orgaanista ainesta pellolle. Levitysmäärä 40 t/ha vastaa noin 6–7 t hiiltä/ha.

• Orgaanisen aineksen lisäys parantaa maamikrobien ja lierojen elinolosuhteita. Kuidut lisäävät maan orgaanisen aineksen määrää ainakin joksikin aikaa. Kuitu on mikrobien ruokaa eli lisääntyneen mikrobiaktiivisuuden takia kuitua myös hajoaa pellolla. Pidempiaikainen vaikutus maan hiileen vaatii lisätutkimuksia.

Millaisilla pelloilla kuituja voi tai kannattaa käyttää?

• Pellon vesitalouden tulee olla kunnossa. Kuitua voidaan käyttää kaikenlaisilla pelloilla, mutta suurin hyöty kuiduista saataneen vähän orgaanista ainesta sisältävillä kivennäismailla.

• Fosforia sisältävä ravinnekuitu ei sovi P-luvultaan arveluttavan korkean luokan maille. Korkean P-luvun mailla käyttömäärä tulee sovittaa fosforitasausjakson mukaisesti. Hyvän P-luvun mailla fosforintasausjakson huomioiminen on myös tarpeen.

• Voidaan käyttää luomupelloilla ja levittää myös järvien valuma-alueille.

Miten kuitua käytetään pelloilla?

• Kuitua suositellaan lisättäväksi pellolle korkeintaan kerran viljelykierrossa eli noin viiden vuoden välein.

• Levitys suositellaan tehtäväksi syksyllä. Kuitujen levitys voidaan sovittaa eri viljelykiertojen vaiheisiin, kuten nurmen lopetuksen yhteyteen, ennen syyskasvin kylvöä tai viherlannoitusvuoteen.

• Kuitua voidaan levittää 30.10. saakka. Pellon tulee olla kuiva maan tiivistymisriskin välttämiseksi.

• Kuitua voidaan levittää kuivalannan levityskalustolla. Kuitu tulee muokata maahan vuorokauden sisällä levityksestä. Kevytmuokkausta suositellaan.

• Vähän typpeä sisältävän nollakuidun levityksen jälkeen, mikrobit sitovat typpeä hajottaessaan maahan muokattua kuitua. Myös ravinnekuidut kiihdyttävät maan mikrobitoimintaa. Tämän takia kylvö suositellaan tehtäväksi vasta kaksi viikkoa kuidun levityksen jälkeen.

• Puukuitu sisältää pieniä määriä (< 0,6 mg/kg ka) puuperäistä kadmiumia, jota saa kertyä peltomaahan korkeintaan 1,5 g/ha/a, yhteensä 7,5 g/ha viiden vuoden jaksolla. Tiedot löytyvät tuoteselosteesta.

• Kalkkistabiloidun ja kompostoidun ravinnekuidun sisältämästä fosforista otetaan lannoituksessa huomioon 60 %. Nollakuidussa fosforia ei ole lainkaan.

• Nitraattiasetuksen kokonaistyppirajoitus ei koske maanparannuskuituja.

• Levitysmäärä tarkistetaan viljeltävän kasvin liukoisen typen lannoitusmäärien mukaan. Syysviljoille sallitaan enintään 30 kg/ha liukoista typpeä ja syysöljykasveille 50 kg/ha. Syyskuun alusta alkaen sängelle levitettäessä suurin sallittu liukoisen typen määrä on 35 kg/ha.

• Kuitujen vaikutus maan typpitalouteen ja typen huuhtoutumiseen on monimutkainen prosessi. Typen huuhtoutumiseen ja/tai typen säilymiseen seuraavan satokasvin käyttöön voitaneen vaikuttaa sovittamalla kuitujen levitys viljelykiertoon ja hyödyntämällä kerääjä/aluskasveja.

Kuidun levitys.

Mitä kuidun käyttö maksaa?

• Metsäteollisuuden kuituja käsittelee /on käsitellyt Suomessa ainakin kolme toimijaa (Soilfood, Humuspehtoori ja Fortum Environmental Construction Oy). Tuotteen hinta muodostuu kuidun käsittelyn ja kuljetuskustannusten mukaan. Mitä lähempänä viljelijän pellot ovat kuidun toimittajan toimipaikkoja, sitä alhaisemmalla hinnalla kuitua on mahdollista saada.

Miten pellolle levitetty kuitu vaikuttaa pellolta huuhtoutuvan veden laatuun?

Ravinnekuitu-hanke 2015–2019 (KUITU-hanke 2020–21)

Alustavat tulokset maanparannuskuitujen vaikutuksista ovat Suomessa tehdyissä kokeissa olleet lupaavia. Niin kutsutuissa maamonoliiteissä tehdyissä sadetuskokeissa maanparannuskuidut (nollakuitu, kompostoitu ravinnekuitu ja kalkkistabiloitu ravinnekuitu) vähensivät valumaveden kiintoainepitoisuutta 60–80 % ja kokonaisfosforipitoisuutta 40–50 % (Rasa ym. 2018 ja Rasa ym. 2020). Vaikutus kesti vähintään 4 vuotta ja tutkimus jatkuu edelleen.

Valuma-aluekoe (RAKUVE-hanke)

Savimaalla tehdyssä valuma-aluetason tutkimuksessa (RAKUVE-hanke) seurattiin kalkkistabiloidun ravinnekuidun vaikutusta salaojavesien laatuun (Valkama ja Luodeslampi 2020). Automaattiantureilla mitattiin veden laatua puolen tunnin välein neljältä lohkolta, joista kaksi oli käsitelty kalkkistabiloidulla kuidulla ja kaksi toimi käsittelemättöminä verrokkeina. Tutkimus kesti kaksi vuotta ja seurantajaksot olivat 2 kk keväisin sekä syksyisin. Kuitu vähensi salaojaveden kiintoainepitoisuutta keskimäärin 50 % ja kokonaisfosforipitoisuutta 45 %. Kuormitus kuitulohkoilta oli noin 30–35 % vähäisempää kuiduttomiin lohkoihin verrattuna. Erot olivat suurimmillaan korkeiden virtaamien aikana. Kalkkistabiloidulla kuidulla ei ollut vaikutusta salaojaveden pH:hon.

Kuitulisäyksen seurauksena salaojaveden typpipitoisuus laski ensimmäisenä keväänä levityksen jälkeen, mutta kasvoi sen jälkeen kaksinkertaiseksi kuiduttomien lohkojen salaojavesiin verrattuna. Kuitulohkoilta huuhtoutui neljän seurantajakson (8 kk) aikana keskimäärin lähes kolme kertaa enemmän nitraattityppeä kuiduttomiin lohkoihin verrattuna. Kokonaistyppeä huuhtoutui kuitulohkoilta kaksi kertaa enemmän kuiduttomiin lohkoihin verrattuna.

Typpikuormitusta tarkastellessa on muistettava, että RAKUVE-hankkeessa salaojaveden typpipitoisuudet lohkoilta olivat kokonaisuudessaan alhaisia (alle 5 mg/l), vaikka seurantajaksot ajoittuivat hajakuormituksen kannalta pahimpiin syys- ja kevätsateiden aikoihin. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen PELTOKUITU-hankkeessa nollakuitu- ja ravinnekuitulisäykset laskivat laboratoriossa tehdyissä, kaksi kuukautta kestäneissä sadesimulaatioissa valumavesien nitraattityppipitoisuuksia tasolta 8–16 mg/l tasolle 2–4 mg/l (Korpinen ym. 2020). Kapuisen ym. (2020) mukaan kuidut vähentävät nitraatin huuhtoutumista, mutta suurina annoksina alentavat seuraavan vuoden satoa.

Virtaaman mittausta Flinkinojassa maaliskuussa 2020.

Mistä löydän lisätietoja kuidun vaikutuksista?

Julkaisut:

 

 

 

 

Jaa sivu

Jaa sivu

Jaa ystäviesi kanssa!