Metsänhoidon laadunhallinta
Ville Kankaanhuhta & Karri Uotila
Laadukkaat tuotteet ja palvelut katsotaan yhdeksi keskeisimmistä keinoista yritysten kilpailukyvyn parantamisessa. Laadun kehittämiselle näyttää olevan tilaa myös metsänhoitopalvelujen ja puuntuotannon kilpailukyvyn edistämisessä: Valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI:n) mukaan pienistä taimikoista noin 50 %, varttuneista taimikoista n. 30 % ja nuorista kasvatusmetsistä vain 20 % on laadultaan puuntuotannon kannalta hyviä. Lisäksi VMI:n mittausten (2009–2012) perusteella Suomessa oli lähes 1,6 milj. ha taimikoita tai nuoria metsiä, joissa hoitotoimenpiteet olivat myöhässä.
Laadunhallinnalla voidaan parantaa taimikoiden hoidon tasoa. Laadun hallinta edistää tuottajien sopeutumiskykyä toimintaympäristön muutoksiin. Laadunhallinnan toimintakeinoja ovat:
- Asiakkaan tuotteesta tai palvelusta saamien hyötyjen korostaminen,
- Mittauksiin perustuva tilastollinen laadunohjaus – esim. omavalvonta,
- Jatkuva kehittäminen,
- Toiminnan tarkastelu työlajien ketjuina yksittäisten toimintojen sijaan.
Muita laadunohjauksen erityispiirteitä ovat mm. osallistavat johtamismenetelmät ja tiimeihin pohjautuvat organisointimallit.
Omavalvonta metsänhoidossa
Omavalvonta on yksi laadun hallinnan työkaluja. Käytännössä se on työntekijöiden itsenäistä ja tavoitteellista töiden suunnittelua, mittauksiin perustuva työjäljen seurantaa ja laadun jatkuvaa kehittämistä. Yksinkertaisimmillaan työntekijä huomioi tilaajan laatutavoitteet, mittaa työnsä tulosta, vertaa mittaustulosta tavoitteisiin ja tekee välittömät korjaavat toimenpiteet sekä kehittää työtään pitemmällä aikajänteellä. Menetelmän toimivuus perustuu jo aikoinaan käsityöläisperinteessä havaittuun periaatteeseen: ”Mitä mitataan, se tulee tehdyksi.”
Metsänhoitopalvelujen tehokas ja tavoitteiden mukainen toteutus edellyttää kanssakäymistä metsänomistajan, toimihenkilön ja työntekijän kanssa. Lopulta omavalvonnan tavoite on työntekijän tai tiimin vapaus suunnitella omat työtehtävänsä, mutta myös vastuu lopputuloksesta. Keskeistä omavalvonnan onnistumisessa on seuraavat seikat:
- Työntekijä tietää yksiselitteisesti työn tavoitteet, päämärän ja odotukset työltä. Esimerkiksi:
- Maanmuokkauksessa muokkausmenetelmän, muokkausjälkien lukumäärän sekä mättäiden korkeuden ja pinta-alan.
- Konekylvössä käytettävän muokkausmenetelmän, siemenmäärän, kylvölaitteiden säädön, muokkausjäljen koon ja kylvöpisteiden lukumäärän.
- Istutuksessa tavoiteltavan puulajin, käytettävän taimimateriaalin ja sen vaatimukset sekä istutustaimien tavoitetiheyden, istutussyvyyden sekä etäisyyden muokkausjäljen reunasta.
- Varhaisperkauksessa ja myöhemmässä taimikonhoidossa havu- ja lehtipuiden tavoitetiheydet.
- Työntekijä saa objektiivisen palautteen suoriutumisestaan:
- Maanmuokkauksen omavalvonta
- Kylvön omavalvonta
- Istutuksen omavalvonta
- Taimikonhoidon omavalvonta
- Työntekijällä on tiedot, osaaminen, työkalut sekä valtuudet muuttaa työskentelyään saamansa palautteen mukaan asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä edellyttää palveluntarjoajan johdon ja esimiesten taholta koulutusta, ohjeistusta, opastusta, seurantaa sekä valmiutta keskustelevaan ja rakentavaan palautteen antoon laatutyön eri vaiheissa.
Lisätietoja metsänhoitotöiden omavalvonnvasta löytyy Metsänhoitotöiden omavalvontaoppaasta.
Metsänuudistamisen laadunhallinta
Metsänuudistamisen laadun hallinnassa palveluntarjoajan toimihenkilöt ja työntekijät saavat palautetta uudistamistöiden suunnittelun ja toteutuksen onnistumisesta. Metsänuudistamistulos inventoidaan kolmivuotiaista istutustaimikoista, nelivuotiaista kylvötaimikoista ja viisivuotiaista luontaisesti uudistetuista taimikoista. Inventointituloksista arvioidaan työn ajoituksen, menetelmävalintojen ja uudistamisketjun toteutuksen vaikutuksista työn tulokseen. Näin metsänuudistamispalvelujen tuottavuutta ja laatua voidaan edistä pitkäjänteisesti.
Jatka sivulle Maanmuokkauksen omavalvonta.
Siirry Metsänhoitotiedon pääsivulle.
Lähteet
Haataja, L. Pölönen, V., Saksa, T. & Sipilä, K. 2014. Metsänhoitotöiden omavalvontaopas. Suomen metsäkeskus & Metsäntutkimuslaitos. 43 s. (linkki oppaaseen)