Taimien alkuperä
Metsäpuiden perimä on sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin, siksi siemeniä ja taimia ei voida siirtää pitkiä matkoja varsinkaan etelä-pohjoissuunnassa vaarantamatta puiden kestävyyttä. Käytettäessä liian eteläistä tai pohjoista alkuperää viljelyaineiston kasvurytmi ei ole sopeutunut paikalliseen ilmastoon, mikä voi aiheuttaa taimille halla- ja pakkastuhoja.
Lait ja direktiivit säätelevät metsänviljelyaineistoa ja sen käyttöä
Oikean alkuperän käytöstä säädetään metsälaissa (1093/1996). Laki määrää, että metsänviljelyksissä on käytettävä riittävä määrä alkuperältään ja muilta ominaisuuksiltaan uudistettavan alueen olosuhteisiin sopivaa metsänviljelyaineistoa, siis siemeniä tai taimia. Lain mukaan vastuu oikean alkuperän käytöstä on metsänomistajalla. Metsänomistajan ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä metsänviljelyaineiston kaupasta annetun lain (241/2002) mukaan taimitoimittajalla on kuitenkin velvollisuus toimittaa taimien mukana riittävät tiedot niiden alkuperästä asiakkaalle sekä tarvittaessa neuvoa asiakastaan oikean alkuperän valinnassa.
Euroopan unionin neuvoston laatimassa direktiivissä (1999/105/EY) ja sen pohjalta säädetyssä Suomen kansallisessa metsänviljelyaineiston kauppalaissa määritellään luokat erilaisille metsänviljelyaineistoille. Direktiivit ja lait määräävät myös, että metsänviljelyaineiston luokka on ilmoitettava kasvipassissa/taimietiketissä. Suomessa myynnissä olevissa taimissa voi esiintyä metsänviljelyaineiston luokkia siemenlähde tunnettu, valikoitu, alustavasti testattu tai testattu, yleisimmin kolmea viimeksi mainittua. Valikoitu luokkaan kuuluu metsikkökeräyssiemen. Siemenviljelyksiltä kerätyistä siemenistä kasvatetut taimet kuuluvat luokkiin alustavasti testattu tai testattu riippuen jalostusasteesta.
Metsikkösiemenellä viljellyn taimen alkuperän tarkistaminen onnistuu maastossa taimilaatikon mukana toimitetusta taimietiketistä. Taimierän alkuperä lukee taimietiketin kohdassa ”perusaineisto, -sijainti”. Alkuperä ymmärretään paikalliseksi, kun sen kasvukauden lämpösumma poikkeaa korkeintaan ±100 d.d. (degree days, vuorokausiaste) viljelykohteen lämpösummasta. Käytännön ohjeissa viljelymateriaalin alkuperä voidaan katsoa paikalliseksi, kun se on ±100 km etäisyydellä viljelypaikalta etelään tai pohjoiseen. Esimerkiksi Tampereella ei tule käyttää sellaista taimimateriaalia, jonka siemen on kerätty Oulusta tai päinvastoin. Korkeussuunnassa 100 m siirto ylöspäin vastaa 100 km siirtoa pohjoiseen ja päinvastoin.
Metsikkösimeniin perustuvan metsänviljelymateriaalin mukana toimitettavassa taimietiketissä kerrotaan myös taimien lähtöisyysalueet, jotka löytyvät Ruokaviraston nettisivuilta. Ne kuvaavat viljelyaineiston keräysalueen ilmasto-oloja ja niiden avulla voidaan arvioida aineiston soveltuvuutta metsänviljelyyn. Viljelymateriaalia saa lain mukaan käyttää ainakin lähtöisyysalueensa sisällä, vaikka se olisi yli 100 km etäisyydellä perusaineiston sijainnista. Taimierän siemenet voivat olla sekoitettu myös useamman metsikön siemenistä, jolloin lähtöisyysaluetta kannattaa käyttää sopivan käyttöalueen tarkistamisessa.
Siemenviljelyksiltä kerätyille siemenille Ruokavirasto määrittää siemenviljelyskohtaisen käyttöalueen. Kuusen ja koivun osalta käyttöalueet voidaan määrittää lämpösummia käyttäen, mutta uusille männyn siemenviljelyssiemenille Ruokavirasto on määrittänyt kartat, joihin käyttöalueet perustuvat. Näitä karttoja ei tarvitse välttämättä olla taimietiketissä, vaan siinä voidaan viitata Ruokaviraston ylläpitämään nettisivuun, joka löytyy osoitteesta www.ruokavirasto.fi/viljelijat/kasvintuotanto/metsapuiden-siemen-ja-taimituotanto/perusaineisto/kayttoaluekartat/Hyvaksytyt-siemenviljelykset.
Jatka sivulle Taimien metsä- ja välivarastointi.
Siirry Metsänhoitotiedon pääsivulle.
Aiheesta lisää :
Luoranen, J., Saksa, T. & Uotila, K. 2012. Metsänuudistaminen. Metsäkustannus Oy. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna. 150 s.