Tukkimiehentäi on yksi pahimmista istutustaimien tuhonaiheuttajista. Suomessa kaikki havupuun taimet pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta käsitellään kemiallisesti tukkimiehentäitä vastaan. EU-lainsäädäntö ja erilaiset ympäristösertifikaatit kuitenkin vähentävät koko ajan käytettävissä olevien aineiden valikoimaa. Siksi olisikin löydettävä vaihtoehtoisia menetelmiä taimien suojaamiseen syönniltä.
Suonenjoella tutkittiin, suojaisiko pelkkä maanmuokkaus taimia riittävästi tukkimiehentäin syönniltä. Samalla selvitettiin mallinnuksen avulla, mitkä muut kasvupaikan, istutuskohdan ja taimen ominaisuudet ennustavat tukkimiehentäin syöntiä ja taimien kuolleisuutta.
Tutkimuksessa istutettiin yksi- tai kaksivuotiaita kuusen paakkutaimia kahtena keväänä Suonenjoen ympäristöön laikkumätästetyille uudistusaloille. Puolet mättäisiin istutetuista taimista oli käsitelty kemiallisesti tukkimiehentäitä vastaan, toinen puoli istutettiin käsittelemättöminä. Lisäksi taimia istutettiin muokkaamattomaan maahan tukkimiehentäin syöntipaineen selvittämiseksi.
Tulosten mukaan tukkimiehentäin syöntipaineeseen vaikutti uudistusalan ikä. Aiemmin on tiedetty, että hakkuun viivästyttäminen vuodella tai kahdella vähentää tukkimiehentäin syöntipainetta. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että jo yksi kasvukausi hakkuun ja istutuksen välissä vähentää syöntipainetta tuoreisiin, siis syyskuussa tai sen jälkeen hakattuihin uudistusaloihin verrattuna.
Käsitellyistä ja mättäisiin istutetuista taimista kuoli kahden istutuksen jälkeisen vuoden aikana keskimäärin 2 %, käsittelemättöminä mättäisiin istutetuista kuoli keskimäärin 8 %. Kohteiden välillä oli jonkin verran vaihtelua kuolleisuudessa. Tätä kohteiden välistä vaihtelua selittivät tukkimiehentäiden aiheuttama syöntipaine ja erilaiset taimiin ja istutuskohtaan liittyvät ominaisuudet. Tärkeimmät selittävät tekijät olivat mätästyksen laatu, taimien koko sekä taimien tyvelle roiskunut kivennäismaa. Näiden tekijöiden merkitys korostui käsittelemättömillä taimilla.
Malli ennusti, että käsitellyillä ja mättäisiin istutetuilla taimilla riski kuolla tukkimiehentäin syöntiin oli alhainen. Riski nousi hieman, kun syöntipaine oli suuri, taimet oli istutettu humuspintaisiin mättäisiin, ja taimet olivat hyvin ohuita, alle 3 mm tyviläpimitaltaan.
Sen sijaan käsittelemättömien ja mättäisiin istutettujen taimien todennäköisyys kuolla tukkimiehentäin syöntiin oli alhainen vain, kun taimet oli istutettu kivennäismaapintaisiin mättäisiin. Syöntipaineen ollessa korkea taimien oli oltava tyviläpimitaltaan vähintään 4 mm. Kivennäismaapintaisilla mättäillä taimien tyvelle roiskui ja kiinnittyi maata, joka suojasi niitä tukkimiehentäin syönniltä. Alhaisilla syöntipaineilla ohuemmatkin taimet selvisivät, kunhan mättään pinnalla oli kivennäismaata.
Johtopäätöksenä tutkimuksessa oli, että kuusen taimien istuttaminen ilman kemiallista suojausta onnistuu uudistusaloilla, joilla hakkuun ja istutuksen välissä on vähintään yksi kasvukausi ja maanmuokkauksen laatu on erittäin hyvä ja istutetaan riittävän paksuja taimia.
Jaana Luoranen, Heli Viiri & Marja Poteri
Luoranen, J., Viiri, H., Sianoja, M., Poteri, M. & Lappi, J. 2017. Predicting pine weevil risk: Effects of site, planting spot and seedling level factors on weevil feeding and mortality of Norway spruce seedlings. Forest Ecology and Management 389: 260-271. http://dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2017.01.006