Camelina tunnetaan myös nimillä ruistankio ja kitupellava, se on ristikukkaisiin kuuluva kasvi, joka kasvaa tavallisimmin 30 – 90 cm korkeaksi, mutta parhaimmillaan varsi saavuttaa jopa 120 cm korkeuden.  Camelina kasvaa villinä Välimeren maissa ja Keski-Aasiassa.

Sen kukat ovat kalpeankeltaiset ja niissä on neljä terälehteä. Päärynän muotoisessa siemenkodassa on 8-16 pientä kellertävää siementä. Tuhannen siemenen paino on 1 g, vastaten kooltaan timotein siementä. Siementen öljyssä on hyvä rasvahappokoostumus ja ne sisältävät runsaasti omega-3 ja omega-6-rasvahappoja. Siemenessä on öljyä 38 – 42 % ja jauhosta valkuaista on 45 – 47 %. Kasvin varsi sivuhaaroineen muuttuu tuleentuneena puumaiseksi.

Viljely

Ristikukkaisena kasvina camelinaa rasittavat samat kasvitaudit, kuin muita ristikukkaisia, kuten möhöjuuri, pahkahome ja kalkkihome, joten se tarvitsee viljelykierron, jossa ristikukkaisia ei esiinny kuin korkeintaan neljän vuoden välein. Samaan viljelykiertoon eivät sovi myöskään pavut, auringonkukka ja tattari, suositelluin viljelykierto on viljojen kanssa. Camelinalla on myös allelopaattisia vaikutuksia pellavaan, jos camelinaa on jäänyt rikkakasviksi pellavan joukkoon. Camelinan taimet ovat melko kylmänkestäviä ja selviävät keväällä useista yöpakkasista. Siksi se on allelopaattisten vaikutusten ohella aikaisin, ennen rikkakasvien taimettumista, kylvettynä myös kilpailukykyinen rikkakasveja vastaan.

Camelina viihtyy parhaiten hieta, hietamulta tai hietamoreenimailla. Multa ja turvemailla sen kasvuaika voi muodostua liian pitkäksi. Maan happamuus voi vaihdella lievästi happamesta emäksiseen. Camelinalla on melko hyvä kuivuuden kestävyys syvälle kasvavan tappijuurensa ansiosta muulloin kuin kukinnan alkaessa.

Kylvö

Kylvömuokkaus tehdään viljoja matalampaan, vain 2-4 cm syvyyteen ja muokkauksesta tehdään hienompi, jotta matalassa muokkauksessa saadaan haihtumista estävä kerros ja pienet siemenet itämään kostean ja kiinteän muokkauskerroksen pohjalla. Kylvössä käytetään 8 -10 kg/ha siemenmäärää, hikevillä ja keveillä mailla riittävä kylvömäärä on 6 kg/ha. Camelinan kylvösyvyys on 1-2 cm, 12 cm rivivälillä. Hajakylvössä pintaan käytetty siemenmäärä on 1,5-2 kertainen vantaiden kautta kylvettyyn.

Koska pieni siemen kylvetään hyvin lähelle pintaa, on suorakylvössä saatu camelinalla parempi taimettuminen, kuin tavanomaisessa muokattuun maahan kylvössä. Suorakylvössä  siemenen maakontakti on ollut parempi muokkaamattomaan maahan, josta siemen on saanut kosteuden itämiseen. Suorakylvössä käytetty kylvösyvyys on ollut ainoastaan 6 mm, kasvijätteiden suuri määrä maan pinnalla on puolestaan vähentänyt suorakylvössä camelinan taimettumista, mikä on edellyttänyt kylvömäärän lisäämistä tavanomaiseen verrattuna. Pienen siemenen ponnistusvoima on heikkoa, joten kuorettuneesta maasta se ei kykene tulemaan pinnalle.

Lajikkeet

Ensimmäisenä camelina lajikeena Suomen kasvilajikeluetteloon hyväksyttiin Borealin jalostama Camilla, joka on yhä ainoana lajikkeena listalla. Sen erityispiirteenä on alhainen erukahappo pitoisuus, mikä on eduksi öljyn ravitsemukselliselle käytölle. Camelinan viljely on riippuvainen sitä käyttävästä teollisuudesta, vuonna 2017 viljelyala oli Suomessa ainoastaan 28 ha, sen viljelyala on ollut enimmillään noin 2000 ha luokkaa vuonna 2007.

Lannoitus

Lannoitus tehdään viljavuusanalyysin pohjalta. Savimailla typpimäärä on 110 – 120 kg/ha ja hietamailla 75 -100 kg/ha. Rikki on myös tärkeä kasviravinne, sitä camelina tarvitsee 10 – 25 kg/ha, tosin kuivissa olosuhteissa rikkilannoitus ei ole vaikuttanut merkittävästi camelinan satoon.

Maan P-pitoisuuden suhteen camelina ei ole ollut vaativa, alhaisissakaan maan P pitoisuuksissa P-lannoituksella ei ole vaikutusta camelinan satotasoon.

Taudit ja tuholaiset

Camelinalla kasvinsuojelu on vähäisempää kuin rypsillä. Camelinan vaaleankeltainen kukinto ei vedä puoleensa rapsikuoriaista, mutta on silti syytä tarkkailla kuoriaisten esiintymistä.

Kalkkihometta saattaa esiintyä paikoitellen kasvustossa, mutta se ei aiheuta kuin paikallisesti enintään 10-20 % sadonmenetyksiä. Camelinalla on resistenssiä kaalin ja lantun kuivamädälle (Leptosphaeria maculans) sekä taimipoltteelle ( Leptosphaeria maculans). Myös lehtihometta voi camelinalla esiintyä.

Rikkakasvintorjunta

Camelinan rikkakasvintorjunnassa ei ole valittavana montaa torjunta-ainetta. Minor Use käytöluvalla rikkakasvintorjunnassa hyväksytty Butisan S hidastaa camelinan kasvua, joten sen käyttöä on tarkoin harkittava.Metributsiinia sisältävien valmisteiden käyttö esikasvilla rajoittaa camelinan viljelyä.nRiittämättömästä rikkakasvien torjunta-aine tarjonnasta johtuen camelinalle voidaan tehdä rikkakasvintorjunta ennen taimettumista glyfosaatille.

Puinti

Camelinan sadonkorjuu alkaa olla käsillä siemenkotien muuttuessa punertaviksi noin 100 -110 vrk kuluttua kylvöstä. Camelina ei ole arka lakoutumiselle ja sen siemen ei varise herkästi. Puinnissa voidaan käyttää tuulta hieman enemmän kuin rypsin puinnissa, sillä siemen on ominaispainoltaan painavaa. Puitaessa leikkuukorkeus säädetään mahdollisimman ylös, jotta puimuriin ei pääse muodostumaan tukoksia tuleentuneesta puutuneesta varresta.

Kuivaus 9 % kosteuteen aloitetaan puinnin jälkeen välittömästi, jotta siemen ei pääse lämpiämään ja pilaantumaan. Kuivaukseen soveltuvat sekä kylmäilmakuivuri että lämminilmakuivuri. Puhaltimen ilmamäärä säädetään aluksi pienelle, jotta siemeniä ei kuivauksen yhteydessä lennä ulos kuivurista, samoin esipuhdistimen puhallus säädetään pienelle. Esipuhdistimella poistetaan kalkkihomeisia siemeniä sekä mahdollisia rikkakasvin siemeniä sekä pölyä. Kuumailman puhalluslämpötila ei saa ylittää 60 °C ja kuivattavan massan lämpö 45 °C.

Markkinat

Camelinan viljely on ollut voimakkaasti riippuvainen sitä käyttävän teollisuuden kiinnostuksesta. Sen viljely lähti voimakkaasti etenemään 2000- luvun puolivälin jälkeen, mutta taantui nopeasti, kun markkinoille ei saatu menemään tuotettua siementä. Myös muualla viljelylaajuuden trendi on ollut laskeva ja siksi camelinalle on etsitty vaihtoehtoisia käyttömuotoja mm. bioenergiakäytössä ja biopohjaisina sideaineina sekä pinnoitteina ja pakkausmateriaalien raaka-aineena.

Lähteet

Camelinan viljelyohjeet, RaisioAgro

Augustine K Obour, Henry Y Sintim, Eric Obeng and Valtcho D Jeliazkov (Zheljazkov) Oilseed Camelina (Camelina sativa L Crantz): Production Systems, Prospects and Challenges in the USA Great Plains 2015