Hankkeessa tutkitaan Suomessa luontaisesti kasvavien kuminoiden ja eri geenipankkeihin säilöttyjen kantojen fenotyyppisiä ja kemiallisia ominaisuuksia.
Geenivaroja tullaan kuuluttamaan Suomesta sekä pyytämään Pohjoismaisesta geenipankista. Ensi vaiheessa haluamme tietää, kuinka paljon luonnonvaraista kuminaa Suomessa esiintyy. Aikoinaan kasvia tavattiin yleisesti laitumilta, joissa eläimet jättivät kuminan yleensä syömättä. Runsas sata vuotta sitten kuminaa kerättiin käsin myös vientiä varten. Laidunnuksen vähetessä kuminan luontaiset elinympäristöt ovat vähentyneet.
Koska siementä on varsin vähän saatavilla, joudutaan ennen laajempia kenttäkokeita lisäämään siementä. Tämä vaihe vie muutaman vuoden. Jo lisäysvaiheen yhteydessä on tarkoitus tuottaa tietoa eri alueilta kotoisin olevien siemenkantojen eroista.
Erityishuomio on kestävän tuotannon kannalta tärkeät omaisuudet kuten:
- lehtiruusukkeen kasvutapa, versoutuminen
- juuristo
- talvehtiminen,
- tuholaisten kestävyys
- siementen variseminen.
- siemenen kemiallinen koostumus
Lopullisena tavoitteena on selvittää, löytyykö luonnonkuminoista sellaisia ominaisuuksia, joita kannattasi jatkossa hyödyntää kuminan kasvinjalostuksessa lähtömateriaalina. Kemiallisten ominaisuuksien selvittäminen on tärkeää mm. kuminakoin kemikaalitonta torjuntaa kehitettäessä sekä uusien käyttöideoiden luomisessa. Erityisesti kiinnostaa sellaiset feno-kemotyypit, jotka pystyisivät kilpailemaan rikkakasveja ja tuholaisia vastaan ja ovat nykyisiä talvenkestävämpiä. Geenivarojen hyödyntäminen sellaisenaan viljelykasvina voi olla myös kiinnostava vaihtoehto. Tieto kuminan koostumuksesta ja vaihtelevuudesta laajentaa ymmärrystä ja voi synnyttää uusia kuminaa sisältäviä tuoteaihioita.
Kumina on vanha maustekasvi, jonka käyttö on vähentynyt ja saattanut unohtua monien tuontimausteiden yleistyessä. Sen takia hankkeessa innostetaan kuminan ystäviä jakamaan omia käyttö- ja maustamisvinkkejä.