Elonkirjoksi, luonnonkirjoksi tai monimuotoisuudeksi kutsuttu biodiversiteetti on ihmiskunnan selviytymisen kannalta tärkein tekijä.
Mutta miten keskustella monimuotoisuudesta, joka parhaimmillaan ympäröi meitä kaikkia ja voi samalla olla tavallisen ihmisen ajatuksista hyvin kaukana? Monimuotoisuus koostuu monesta tekijästä, jotka yksittäisinä saattavat tuntua pieniltä ja yhdessä liian suurilta.
Biodiversiteetti liitetään yhä lähes pelkästään pellon ulkopuolisiin alueisiin ja eliöihin, vaikka se koskee yhtälailla ruokaketjua.
Valinnoilla on merkitystä, liittyvätpä ne sitten siihen, mitä viljelykasveja Suomessa tuotetaan tai minkä maan tuotteita kaupasta ostat.
Minkälainen maailma olisi, jos makujen, värien, tuoksujen ja muotojen moninaisuus olisi poissa?
Mihin biodiversiteettiä sitten tarvitaan? Monimuotoisuus on runsaudensarvi, josta luodaan uutta kestävää yhteiskuntaa.
Elinympäristömme muuttuu tavalla, jota emme tarkalleen tunne. Ennalta-arvaamattomaan sopeutuminen edellyttää, että rakennamme ruokaketjua raaka-aineen tuottamisen, jatkojalostuksen, markkinoinnin ja myös osaamisen kannalta monipuoliseksi.
Kasvintuotannon riskiä lisäävät sään ääri-ilmiöt ovat meilläkin mahdollisia. Alkutuotannossa tulisi käyttää erilaisia satokasveja, jotka pärjäävät hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Samalla niiden tulisi olla maukkaita ja terveellisiä.
Voimme pohtia, minkälainen maailma olisi, jos makujen, värien, tuoksujen ja muotojen moninaisuus olisi poissa.
Lastenkirjoissa asialla voi leikitellä, todellisuudessa yhdenkin lajin häviäminen on ikuista. Ei riitä, että viljellään saman kasvilajin eri lajikkeita, vaan tuotantoon tarvitaan myös eri kasvilajeja.
Luken eri hankkeissa (FutureCrops, ScenoProt) tarkastellaan keinoja, jolla viljelijät saisivat paremmin eri kasvilajien siemeniä viljelykokeiluihinsa.
On erikoista, että siementen ja parempien lajikkeiden saaminen voi olla yksi keskeisin ruokaketjun monipuolistumista hidastava tekijä.
Asiaa ei paranna se, että kasvinjalostus on siirtynyt kaupallisille toimijoille. Niiden päätöksenteossa painaa se, mitkä lajit ja lajikkeet myyvät parhaiten.
Vähemmälle huomiolle ovat jääneet lajit, joiden siementen myyntitulot jäävät ainakin aluksi vähäisiksi.
Pitäisi keskustella siitä, minkälaisia kasvilajeja ruokaketjun erikokoiset toimijat kuluttajia myöden haluavat tulevaisuudessa. Entä miten erityyppiset kasvit saadaan viljelykierrossa toimimaan parhaiten.
Tärkeää on myös kasvinjalostuksen kaupallisesti haastavien, mutta kestävyyttä parantavien lajien jalostustyö.
Myös pienemmillä valinnoilla pääsee eteenpäin. Taidan vaihteeksi valita ruokalautaselleni lähikaupan hyllyiltä kotimaisten pientuottajien jo varsin runsaasta tuotevalikoimasta lisää monipuolisuutta.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.2.2019
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.