Senegalilaisten maidontuottajaperheiden tuloissa voi olla jopa kahdeksankertaisia eroja riippuen siitä, mitä lehmärotuja ja karjanhoidon menetelmiä perheet käyttävät. Luken koordinoimassa FoodAfrica-ohjelmassa tehtiin ainutlaatuinen tuotosseurantatutkimus, jota lähdetään nyt viemään maitotiloille yhteistyössä paikallisen neuvontajärjestön kanssa.
Senegalilainen eläinlääkäri Mame Diarra hyppää tottuneesti alas hevoskärryn kyydistä ja kävelee tervehtimään talon pihassa aamupalaa valmistelevaa emäntää. Maitotuotteita ei aamupalalla näy – Senegalissa kahviin laitetaan useimmiten maitojauhetta, vaikka perheessä tuotettaisiinkin tuoretta maitoa.
Talossa lypsylehmiä pitävä Assane Gueye on parhaillaan haravoimassa heiniä lypsylehmiensä eteen. Hän kertoo Mame Diarralle olevansa harmissaan siitä, etteivät lehmät lypsä enempää, vaikka hän yrittää ruokkia niitä hyvällä heinällä. Hyvälaatuisen heinän hankkiminen kun ei ole itsestäänselvyys Sahelin kuivalla ilmastovyöhykkeellä.
Kahdeksankertaiset erot maitotilissä
Afrikan läntisimmässä maassa Senegalissa maidontuotanto on erittäin alhaisissa lukemissa, ja käytännössä maa on ulkopuolisen tuonnin varassa. Senegalin hallitus on asettanut maidontuotannon parantamisen ja tuotannon kasvattamisen yhdeksi kärkihankkeekseen.
Myös tutkimustietoa senegalilaisesta maidontuotannosta ja karjanhoidosta on erittäin vähän. Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa FoodAfrica -ohjelmassa on nyt tehty ensimmäinen tuotosseurantatutkimus, jossa selvitettiin sekä erilaisten karjarotujen että erilaisten karjanhoitomenetelmien vaikutusta maidontuotantoon.
Maidontuottajien tuloissa voi olla jopa kahdeksankertaisia eroja riippuen siitä, mitä lehmärotuja ja karjanhoidon menetelmiä he käyttävät.
– Tulokset olivat selkeät. Maitokarjanpidon nettotulos nousee yllättävänkin selvästi panostuksella karjanhoitoon, oli kyseessä mikä karjatyyppi tahansa. Sen lisäksi on selkeitä eroja karjatyyppien tuotoissa, kertoo Luken erikoistutkija Miika Tapio.
Paikalliset lehmätyypit suosituimpia
Tutkimuksessa seurattiin 220 maidontuottajaa 20 kuukauden ajan vuosina 2013–2015 Thièsin ja Diourbelin alueilla Keski- ja Länsi-Senegalissa. Keskimäärin karjassa oli 20–22 nautaa, joista noin puolet oli lehmiä. Maitotuotokset vaihtelivat karjan rodusta riipuen 1,5 litrasta 7 litraan päivässä.
Ylivoimaisesti suurin osa karjasta oli paikallisia rotuja, mutta mukana oli myös jalostettujen rotujen yksilöitä. Yksi FoodAfrican tavoitteista olikin selvittää, mitä rotuja karjatilalliset ylipäätään käyttivät.
– Eläinten kauppa käy Senegalissa vilkkaasti, mutta oikeaa tietoa eläinten taustasta ei ole välttämättä edes eläimen edellisellä omistajalla. Geneettisellä analyysillä eläintyypit saatiin selvästi näkyviin ja sen vaikutus vertailtua, Miika Tapio kertoo.
Vertailu tehtiin neljän erilaisen nautatyypin, sekä niiden risteytyksien välillä: kyttyrällinen afrikkalainen nautatyyppi; kyttyrätön afrikkalainen nautatyyppi; kyttyrätön, jalostettu länsimainen rotu; sekä kyttyrällinen, jalostettu Etelä-Amerikasta tai Aasiasta tuotu nautatyyppi
Tuottajat innokkaasti mukana
Senegalissa perinteinen paimentolaisuus on vielä voimissaan erityisesti maaseudulla. FoodAfrican tutkimuksessa seuratuilla karjatilallisilla oli jo kiinteämmät karjatilat isojen kaupunkien laitamilla, vaikka monen tausta olikin paimentolaisuudessa.
Maitotilalliset olivat innokkaasti mukana tutkimuksessa, mikä tuntui tutkijoistakin mukavalta.
– On harvinaista, että tutkimuksessa lähes kaikki pysyvät mukana alusta loppuun asti. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tiloilla kävi kuukausittain asiantuntija keskustelemassa, joten tuottajilla oli jatkuva pääsy jonkinlaiseen tukeen. Varsinaista suoraan tuotokseen vaikuttavaa neuvontaa ei järjestetty alkuvaiheessa, mutta myöhemmin opetettiin muun muassa rehun säilömistä, Miika Tapio kertoo.
Tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin niin selkeät, että moni tuottaja ottaa niistä eväitä omaan toimintaansa.
– Tuottajien haastatteluissa kuulimme, että paljon maitoa tuottavat rodut myös syövät paljon. Ensin tuottajat moittivat sitä. Nyt saimme mitattua, miten suuria eri rotujen ja karjanhoitotapojen tuottamat erot ovat ja mitkä ovat investointien hyödyt. Heillä on nyt objektiivinen pohja tehdä päätöksiä oman tilansa tasolla, Miika Tapio toteaa.
FoodAfrica-ohjelman jatkovaiheessa tietoa viedään tuottajille yhteistyössä paikallisen neuvontajärjestön ANCAR:n kanssa. Tarkoituksena on järjestää kahden vuoden aikana 15 koulutustilaisuutta.
Niiden myötä senegalilaisten aamukahvikuppeihin voisi päätyä entistä useammin tuoretta maitoa, ei vain maitojauhetta.
Teksti: Niina Pitkänen/Luke
Tutkimusta Senegalissa koordinoi International Livestock Research Insitute (ILRI). Muita kumppaneita ovat Institut Sénégalais de Recherche Agricole (ISRA), Ecole Inter Etats des Sciences et Médecine Vétérinaires de Dakar, Luke ja Helsingin yliopisto.