Metsäteollisuuden verkkolehti kirjoittaa metsäalan yritysten henkilöstöongelmiin liittyvistä kysymyksistä. Artikkelin keskeinen sisältö on seuraava:
Venäjän metsäsektorilla on havahduttu sen tosiasian edessä, että menestyäkseen se tarvitsee puunkorjuun ja –kuljetuksen perustyöntekijöiden lisäksi myös ammattitaitoisia ja kokeneita yritysjohtajia. Muihin elinkeinonaloihin verrattuna metsäsektori on tässä joitain vuosia jäljessä.
Vasta muutaman vuoden ajan, suurten venäläisten ja länsimaisten yritysten kiinnostuttua Venäjän metsäsektorista ja metsäteollisuuden alettua hiljalleen vakautua, osakkaat ja johtajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota työntekijöiden ammattitaitoon. Kokemus ja ammattitaito nousevat tärkeiksi tekijöiksi varsinkin yrityskauppojen, tuotannon tai markkina-alueen laajentamisen myötä.
Henkilöstöhankintaan liittyvät ongelmat koskevat lähinnä ylempiin johtotehtäviin ja keskiportaaseen haettavaa väkeä. Kun yrityksen osakaskunta muuttuu, on ajankohtaista miettiä, kenestä nimitetään johtaja: valitaanko hänet uusien osakkaiden vai entisten johtajien joukosta. Joskus apua voidaan hakea myös henkilöstöhankintaan erikoistuneista yrityksistä. Joskus uusi johtaja metsäyritykseen löytyy aivan muulta elinkeinonalalta, koska metsäalalta tehtävään sopivia henkilöitä ei ole.
Metsäteollisuuden vakaan kehittymisen tärkeimmäksi tekijäksi Ezhenedelnik lesopromyshlennika –lehden artikkelissa mainitaan ammattitaitoiset keskiportaan johtajat. He pysyvät samassa paikassa kauemmin kuin ylin johto ja heidän intressinsä yrityksessä ulottuvat pitemmälle. Asiantuntijoiden mukaan keskiportaan johtajien määrä yhtä paperikonetta kohden Venäjällä vastaa keskimääräistä eurooppalaista tasoa. Nyt kun Venäjän metsäsektorilla on alettu delegoida valtuuksia laajemmin, pääsee myös keskiportaan johto paneutumaan liiketoimintaan paremmin. Se lisää johtajien lojaaliutta yritystä kohtaan ja luo heille mahdollisuuden kehittyä.
Metsäteollisuuden keskijohdon koulutus on aloitettu muutamassa oppilaitoksessa, mm. Syktyvkarin metsäinstituutissa, Uralin valtiollisessa metsäteknisessä akatemiassa, Krasnojarskin metsätalousakatemiassa. Pietarin valtiollisessa metsäteknisessä akatemiassa ja Moskovan valtiollisessa metsäyliopistossa. Näiden lisäksi metsäalan opetusta on perustettu joihinkin maatalousalan ja teknisten alojen oppilaitoksiin. Koulutuksen laajentaminen osoittautui tarpeelliseksi, kun sellutehtaille alettiin kaivata korkeasti koulutettuja insinöörejä eikä työntekijöillä ollut jatko-opiskelumahdollisuutta työn ohella tuotantolaitosten etäisen sijainnin vuoksi.
Vaikka venäläisistä korkeakouluista valmistuu joka vuosi uusia metsäalan asiantuntijoita, yritykset eivät ole valmiita palkkaamaan näitä johtajikseen. Yritykset ottavat työhön mieluummin henkilöitä, joille on jo kertynyt työkokemusta muussa metsäyrityksessä. Jopa erinomaiset arvosanat saaneet vastavalmistuneet jäävät toiseksi. Heidän asemansa olisi parempi, jos heillä olisi käytännön kokemusta metsäalan työelämästä. Toisaalta kokemuksen hankkiminen korjuuyrityksissä, jotka toimivat syrjäisillä seuduilla ilman välttämättömintäkään infrastruktuuria, ei houkuttele. Myöskään yli kaksi kertaa alhaisemmat palkat muiden teollisuudenalojen palkkoihin verrattuna eivät ole omiaan lisäämään innostusta hankkiutua metsäyritysten palkkalistoille. Parhaimmat työllistymismahdollisuudet ovat niillä opiskelijoilla, jotka metsäalan lisäksi ovat opiskelleet myös taloutta ja johtamista.
Ammattitaitoiset työntekijät ovat jokaisen yrityksen tärkein voimavara. Metsäyritysten huippujohdossa on jo nyt vahvoja johtajia ja keskiportaan johtoon kohdistuvat vaatimukset kasvavat edelleen. Nyt metsäalan oppilaitosten pitäisi pystyä sopeutumaan uusiin haasteisiin ja muokkaamaan opetusohjelmiaan kysynnän mukaan.
Lähde: Ezhenedelnik lesopromyshlennika –lehti, nro 70, 30.8. – 5.9.2004