Huhtikuussa pidetyn Venäjän metsäsektorin tilaa käsitelleen valtioneuvoston istunnon jälkeen hallitus julkaisi listan presidentin istunnossa antamista määräyksistä ja niiden määräajoista ja vastuuhenkilöistä. Tämän listan kärjessä on määräys laatia ja hyväksyä asiakirja metsien käytön, suojelun, valvonnan ja uudistamisen valtiollisen politiikan perusteista 2.9. mennessä. Noin 1,5 vuotta sitten käynnistynyt metsäpolitiikka-asiakirjan valmistelu sai tästä uutta tuulta purjeisiin. Metsäalan toimijat kokoontuivat käsittelemään asiakirjaan Venäjän metsätalousvirastossa 21.5. Samoihin aikoihin järjestettiin myös duumassa metsäpolitiikka-asiakirjan valmistelun parlamentaarinen kuulemistilaisuus. Näiden molempien kokousten viesti oli yhdensuuntainen: metsäpolitiikka-asiakirja on metsäsektorin ”perustuslaki”, jonka linjausten ja toimien toteuttamiseksi metsälainsäädäntöä tulisi uudistaa. Näille virallisille keskusteluille tuo mielenkiintoista taustaa ja väriä Pietarin valtiollisen metsäyliopiston metsäpolitiikan professorin Vladimir Petrovin haastattelu Rossijskie Lesnye Vesti -lehden haastattelussa 31.5.2013.
Valtion metsäpolitiikka on epäjohdonmukaista ja vailla suuntaa
Petrov kiinnittää huomion siihen, että valtioneuvoston istunnon pikakirjoitteessa (16 sivua tekstiä pienellä fontilla) ei mainita sanaa ”metsäpolitiikka” kertaakaan, vaikka metsäpolitiikan perusteiden laatiminen oli presidentin määräyslistan kärjessä. Tämä antaa aiheen olettaa, että valtioneuvosten istunnon päätökset laati joku muu elin, joka työskentelee oman suunnitelmansa mukaisesti.
Petrov päättelee, että metsäpolitiikan perusteet tullaan hyväksymään hyvin todennäköisesti hallituksen asetuksella. Tämän saman totesi duuman luonnonvarojen, luonnonvarojen käytön ja ekologian komitean puheenjohtaja Vladimir Kašin (Kommunistinen puolue). Tässä Petrov näkee ongelmana sen, että hallituksen asetus ei voi olla ristiriidassa federatiivisen metsälain kanssa. Näin ollen metsäpolitiikan perusteista tulisi vain tavallinen julistuksenomainen asiakirja.
Loogisesti ajatellen ensimmäisenä tulisi olla politiikka, joka luo metsätalouden ideologisen perustan. Politiikan vahvana normatiivis-oikeudellisena ilmentymänä toimii metsälaki. Petrov muistuttaa historiaan tukeutuen, että metsäpolitiikasta keskustellaan vain silloin, kun halutaan muuttaa metsälainsäädäntöä. Metsäpolitiikasta puhutaan vain vallankumousten ja uudistusten aikoina – muina aikoina kukaan ei muista sitä. Viimeisin metsäpolitiikan keskusteluaalto oli 1920-luvun alussa. Metsälaki hyväksyttiin vuonna 1923, ja sen jälkeen metsäpolitiikka unohdettiin vuoteen 1978 asti. Korkein johto on ilmoittanut, että metsälakia ei aiota muuttaa. Sen sijaan metsäntutkimuksen edustajat ja metsätalouden rivityöntekijät vaativat metsälain uudistamista.
On tullut selväksi, että nykyinen metsäsuhteiden malli ei ole tehokas, ja valtion politiikka on epäjohdonmukaista eikä sillä ole selvää suuntaa. Hallitus on joustamaton ja hidas. Siksi metsäpolitiikan asiakirjasta voi odottaa hallituksen rauhallista ja neutraalia julistusta, jossa ei 90 %:n todennäköisyydellä ole mitään vallankumouksellisia ilmoituksia.
”Kuljemme yöllä pimeässä metsässä ilman karttaa ja lyhtyä”
Metsäpolitiikan perusteiden valmistelussa tehtiin jo alussa suurin virhe. Valtio metsien omistajana ei antanut metsäsektorin toimijoille minkäänlaista signaalia siitä, millaisen asiakirjan sisällöltään valtio haluaa ja mikä on sen status. Näin ollen teemme jotakin työtä emmekä tiedä, minkälainen kansi siihen tulee. Kuvainnollisesti kuljemme yöllä pimeässä metsässä ilman karttaa ja lyhtyä. On olemassa ehdoton kolminaisuus: metsäpolitiikka -metsälainsäädäntö – metsäsektorin kehittämisstrategia. Nyt emme ole menossa mihinkään.
Monet nykyisistä metsäpoliittisista päätöksistä ovat vanhoja hyviä unohdettuja, joille on annettu uusi nimi (esim. entisten metsätalouspiirien uudelleennimeäminen leshoz → lesnitšestvo). Toisaalta on uusia päätöksiä, jotka ovat irrallisia todellisuudesta tai kotimaisesta metsätalouden perinteestä. Myös hallitukselle osoitettu tehtävä metsätalouden ja metsäteollisuuden kehittämisohjelmien päivityksestä metsäpolitiikan perusteiden hyväksymisen jälkeen on vailla ajatusta, mikäli voimaan jää metsälainsäädännön vanha malli nykyisen vajavaisen rahoituksen varassa.
Valtioneuvoston päätöslistassa myös jotakin hyvää
Petrov näkee, että päätös vain osittaisesta tai lykättävästä alv:n palautuksesta joitakin jalostamattomia puutuotteita vietäessä voi olla tehokas toimenpide. Tämä lopettaisi keplottelun, jossa käytännössä jalostamaton puu viedään maasta jalostettuna tuotteena, joka on oikeutettu alv:n palautukseen. Tämä voi osaltaan motivoida metsänvuokraajia puunjalostukseen maan sisällä. Toinen vankka ehdotus on metsänvuokrasopimuksen jatkaminen ilman kilpailutusta niillä vuokraajilla, jotka ovat hoitaneet velvollisuutensa asianmukaisesti.
Venäjällä tarvitaan useita metsien käytön ja hallinnan malleja
Professori Petrov on vakuuttunut, että Venäjällä valittiin metsäsektorille väärä ideologinen lähestymistapa, kun koko maata yritetään hallita samalla mallilla – ”yritämme yhdellä tabletilla hoitaa poliklinikan kaikki sairaat”. Maa on liian suuri, ja siksi se tarvitsee toimiakseen erilaisia metsätalouden järjestelmiä. Venäjällä tulisi olla muutamia metsien käytön ja hallinnan malleja, joissa huomioitaisiin alueen taloudelliset, ilmastolliset, kasvustolliset ja sosiaaliset erityispiirteet. Mikä toimii hyvin Siperiassa, ei toimikaan esimerkiksi etelässä Belgorodin tai Orlovin alueilla.
Vuoden 2006 metsälain tavoitteena ollut metsäsektorin federaatiokeskeisyyden purkaminen on toteutunut. On tullut uuden raamilain aika, joka jättäisi tilaa myös alueille ja niiden erityispiirteille.
Oikea päätös olisi hyväksyä Venäjän federaation metsälainsäädännön perusteet ja jättää Venäjän alueille oikeus hyväksyä omia alueellisia metsälakeja, joissa huomioitaisiin alueen erityispiirteet. Näin toimien huomaisimme heti metsätalouden kehityksen. Metsäsektoria ei voi ohjata nykyisillä koko maata koskevilla pelisäännöillä.