Yli 40 maan luonnonsuojelujärjestöjä yhdistävä kattojärjestö Global Forest Coalition tiedotti toukokuussa IKEA:n tytäryhtiön Swedwoodin hakkaavan vanhoja ja suojelullisesti arvokkaita metsäalueita Karjalassa. Järjestö perustaa tietonsa ruotsalaisen suojelujärjestön Protect the Forest kokoamiin tietoihin ja todisteisiin. Uutinen on levinnyt laajasti, eurooppalaisten tiedotusvälineiden lisäksi esim. Los Angeles Times kirjoittaa aiheesta “The true cost of IKEA: logging old-growth forests”.
Venäjän Greenpeace selvittää tilanteen taustoja seuraavasti. Swedwoodilla on Karjalassa vuokralla metsiä Kalevalan ja Kostamuksen piireissä, kaikki metsäalueet on FSC-sertifioitu. Yritys noudattaa sertifikaatin vaatimusten lisäksi koskemattomien metsien moratoriota eli se ei hakkaa tai osta puuta vanhoista metsistä. Ongelmaksi on noussut vuokra-alueeseen kuuluvien ”taigametsien pioneerikäyttö”. Ko. metsissä tehtiin intensiivisiä valintahakkuita toissa vuosisadalla ja viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla tavoitteena saada Karjalan Kemiin korkealaatuista mäntyä. Avohakkuut aloitettiin suurimmalla osalla alueesta vasta 30 vuotta sitten. Tämän vuoksi suuri osa Swedwoodin vuokrametsistä on joko taimikoita tai alkuperäisiä taigametsiä, jotka ovat kokonaan koskemattomia tai joissa on tehty kauan sitten muita kuin avohakkuita. Vaikka nämä metsät ovat koskemattomien metsien luokittelun ulkopuolella, niissä on hyvin vanhoja puita ja harvinaisia lajeja ja niiden luonnonsuojelullinen arvo on korkea.
Metsien monimuotoisuuden kannalta avohakkuut näissä alkuperäisissä taigametsissä eivät ole kestävän metsänkäyttöperiaatteen mukaisia. Kuitenkin näitä hakkuita tehdään koko Venäjän alueella. Koska ei ole realistista suojella kaikkia Venäjän vanhoja metsiä, on priorisoitava ja suojeluun valittava suuria, yhtenäisiä koskemattomia metsäalueita. Näin ollen Swedwoodin periaate on Venäjän oloissa hyväksyttävä, suuria koskemattomia metsäalueita suojellaan ja hakkuita tehdään muissa metsissä – olkoonkin, että ne ovat vanhoja. Euroopasta katsottuna tilanne on toinen, koska vanhoja metsiä on jäljellä enää vähän. Venäläisestä näkökulmasta vanhojen metsien hakkuu on välttämätön paha, kun taas eurooppalaisten luonnonsuojelijoiden on niitä mahdotonta hyväksyä. Jos eurooppalainen yritys korjaa puuta näissä vanhoissa metsissä ja käyttää eri periaatteita kuin omassa maassaan, toiminta ei ole kestävää metsänkäyttöä. Swedwoodilla on juuri tämänkaltainen tilanne Karjalassa.